Pitäisikö pyytää anteeksi?

Tohtori Erkki Vettenniemi esittää reippaita näkemyksiä Leninistä ja Suomesta sekä suomalaisten roolista Venäjän vallankumouksessa. Hän kirjoittaa uudessa kirjassaan, että ilman suomalaista suojelijaverkostoaan Lenin olisi pysynyt kuppilakumouksellisena, joka mainittaisiin Venäjän historiassa vain ohikiitävänä anekdoottina (Suomi terrorin tukikohtana – Kuinka Lenin tovereineen tuhosi Venäjän suomalaisten suosiollisella avustuksella, SKS 2019).

Ennen vallankumousta Lenin kävi Suomessa peräti 26 kertaa ja asui täällä yhteensä lähes kaksi vuotta. Ja apureita riitti. Suomalaiset edistivät omaa asiaansa, itsenäisyyttä, bolševikkien avulla ja Leniniä fyysisesti varjelemalla.

Onhan se huikea ajatus, että koko Venäjän tulevaisuus ja Neuvostoliiton kohtalo sinetöitiin Helsingin Töölössä vaatimattomassa alivuokralaishuoneistossa, jossa Lenin piileskeli ja suunnitteli kumousta.

Moni Leniniä ja muita terroristeja avustanut oli ns. hyödyllinen idiootti. Runoilija Bertel Gripenberg muotoili asian näin: ”Siihen aikaan tulimme varmaankin elättäneeksi monta käärmettä rehellisellä rinnallamme.”

Harvalla oli todellista tietoa kapinallisten aikeista, mutta Leninillä oli valmis resepti: revitään tsaarin itsevaltius alas ja turvataan oma herruus terrorilla!

Vettenniemi dokumentoi perusteellisesti, miten Suomi oli 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä maailman etsityimpien terroristien piilopaikka. Suomalaiset aseistivat terroristeja ja Suomesta tehtiin tuhoisia iskuja Venäjälle.

Terroristit saivat huseerata Suomessa melko vapaasti, koska venäläisellä poliisilla ei ollut Suomen suuriruhtinaskunnassa samanlaisia oikeuksia kuin Venäjän muilla alueilla. Suomen demokraattista järjestystä bolševikit käyttivät hyväkseen täysin rinnoin.

Vettenniemi kysyy, olisiko Stalin sallinut valtakuntansa alueella samanlaisen juonittelun kuin tsaari Nikolai II, joka suvaitsi harvinaisen pitkään Suomesta käsin tehtyjä terrori-iskuja. Tutkija asettaa samalla Suomessa hellityn ”sortovuosien kultin” uuteen valoon.

Hyväuskoiset suomalaiset vastustivat tsaaria, mutta samalla he tulivat edistäneeksi todellisen hirmuvallan syntyä, mikä johti kymmeniin miljooniin ihmisuhreihin. Hyvääkin tapahtui: Suomesta tuli itsenäinen vallankumouksen siivellä.

Vettenniemi päätyy pohtimaan suomalaisten moraalista vastuuta Venäjän katastrofiin ja vertaa Hitlerin Saksaa Leninin ja Stalinin Neuvostoliittoon. Vuonna 2000 pääministeri Paavo Lipponen pyysi suomalaisten puolesta anteeksi kahdeksan suomalaisen juutalaisen luovuttamista Saksaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon käännytettiin Suomesta moninkertainen määrä ihmisiä ja monet heistä katosivat vankileireille ikuisiksi ajoiksi. Vettenniemi: ”Heidän kohtaloaan ei ole pahoiteltu, heille ei ole pystytetty patsaita, heistä tuskin edes puhutaan.”

Pitäisikö pyytää anteeksi?

Vettenniemi jossittelee ajatuksella, että Hitler olisi Leninin tavoin piileskellyt Suomessa ennen valtaantuloaan. ”Jokainen sotienjälkeinen hallituksemme olisi lausunut pahoittelunsa Hitlerin täällä saamasta suojelusta ja Suomen valtio maksaisi yhä korvauksia natsiterrorin uhreille.”

Suomen lievä osallisuus holokaustiin myönnettiin virallisesti yli puolen vuosisadan viiveellä. Niin kauan vierähti kahdeksan juutalaispakolaisen luovuttamisesta siihen päivään, jona pääministeri Lipponen kumarsi Suomen juutalaisyhteisön edessä.

Jos noudatetaan samaa aikataulua, Vettenniemen laskelmien mukaan suomalaisten osuus punaiseen holokaustiin vahvistettaisiin yhtä virallisesti vasta 2040-luvulla. Silloin tulee kuluneeksi puoli vuosisataa Neuvostoliiton alasajosta.

Hitaita ovat herrojen kiireet ja valikoiva on kansakunnan muisti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu