Pitkät jäähyväiset suurelle vuosisadalle

Ruotsalainen Jan Guillou, 77, on päättänyt mammuttimaisen sukusaagansa suuresta vuosisadasta, 1900-luvusta. Sarjan viimeinen, kymmenes osa, on julkaistu suomeksi (Tarinan loppu – Suuri vuosisata X, Like 2021).

Guillou otti itselleen kunnianhimoisen tehtävän kuvata 1900-lukua ruotsalais-norjalaisen Lauritzenin veljesten ja heidän jälkeläistensä perheiden kautta. Kun kymmenen vuotta ja kymmenen kirjaa on takana, voi sanoa, että Guillou onnistui urakassaan.

Itse jäin sarjan koukkuun ensimmäisen osan jälkeen (Sillanrakentajat). Se oli sekoitus seikkailuja, sukukronikkaa ja historiaa, siltojen ja rautateiden rakentamista, lumessa rämpimistä, purjehtimista ja suuria tunteita.

Tarinan lopussa 1990-luvulla on tultu kauas konkreettisesta rakentamisesta. Sen sijaan nyt diskuteerataan paljon ruotsalaiseen tapaan, syödään hyvin ja juodaan kalliita viinejä.

Pääosissa ovat entinen radikaali aktivisti, nykyinen julkkisasianajaja Eric Letang ja hänen vaimonsa, demarien huippupoliitikko Katrina Palm, salonkisosialisteja parhaasta päästä. Tarinaan sopii hyvin, että perheen kaksi poikaa ovat jääkiekkomiljonäärejä. He pelaavat ammattilaisina NHL:ssä.

Letang-Palm -pariskunnan rauhaa tulee yllättäen häiritsemään sukulaismies menneisyydestä. Kun sodan jälkeen Argentiinaan paennut entinen SS-upseeri ja natsi Harald Lauritzen saapuu Ruotsiin lähes 50 vuoden poissaolon jälkeen, hän kiinnittää ensimmäiseksi huomionsa ”neekereiden runsauteen katukuvassa”.

Suvun sosialistitkin joutuvat nielemään korkeat moraaliset periaatteet, kun Harald Lauritzen paljastaa, että Saksasta on saatavissa miljoonakorvauksia suvun sodassa tuhotusta omaisuudesta. Alkaa oikeustaistelu, jossa on kyse suurista rahoista.

Suuri raha voittaa aatteet ja pyhät periaatteet. Siihen tiivistyy tarinan ydin 1900-luvusta. Kun radikaalista tulee miljonääri, puheet pehmenevät.

Jotain on vanhasta solidaarisuudesta jäänyt sentään jäljelle, kun Erik Letang lahjoittaa perimistään miljoonista kelpo summan palestiinalaisille. Hän potee kuitenkin huonoa omaatuntoa, koska lahjoitti sittenkin liian vähän.

Eric Letang on Jan Guilloun alter ego. Hän ujuttaa tarinaan paljon omia kokemuksiaan vuosien varrelta ja purkaa vanhoja kaunojaan erityisesti iltapäivälehti Expresseniin sekä Olof Palmen jälkeisiin demareihin.

Guillou on Ruotsissa kiistelty persoona, entinen kommunisti, joka tuomittiin vankilaan 1970-luvulla ns. IB-jutussa. Häntä on epäilty myös vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi.

Nyt Guillou lienee jonkin sortin vasemmistolainen, menestyskirjailija, jolla ei ole taloudellisessa mielessä huolen häivää.

Mitään laajaa yhteenvetoa 1900-luvusta Guillou ei sarjan viimeisessä osassa tee. Katse käännetään jo tulevaisuuteen kirjan viimeisillä sivuilla, kun Eric Letang tapaa Berliinissä vanhan saksalaisen juristiystävänsä.

Miehet istuvat ravintolan pöydässä ja ennustavat suurta kulttuurien sotaa: ”Kun suuri terrorismin vastainen sota, tai miksi sitä silloin kutsutaankaan, joskus puhkeaa, on 1900-luku ehdottomasti ohi. Silloin siirrymme uuteen aikakauteen.”

Terroristien ja pedofiilien hyysääjäksi vielä äsken haukutussa asianajajassa, Eric Letangissa, uhkakuva kulttuurien sodasta ei herätä enää suuria intohimoja. Hän tutkii hajamielisesti viinilistaa.

 

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu