Putinin kokin nousu ja tuho

Kun maailma jännittää tänään (17.3.2024) kynsiään pureskellen, millaisilla prosenteilla Vladimir Putin valitaan Venäjän presidentiksi, on aika katsoa, miten käy niille, jotka diktaattori kokee uhaksi itselleen.

Palkka-armeija Wagnerin perustaja, Putinin kokiksi kutsuttu Jevgeni Prigožin nousi asemiinsa ja miljardööriksi röyhkeydellä ja Putinin tuella.

Prigožin luuli, että hän oli korvaamaton, mutta hän luuli väärin.

Prigožinin maallinen vaellus päättyi ilmassa Tverin lähellä, kun häntä kuljettanut yksityiskone räjähti kappaleiksi ja putosi maan kamaralle elokuussa 2023. Kaikki kymmenen koneen matkustajaa kuolivat.

Juuri julkaistussa kirjassa kerrotaan Wagnerin ja Prigožinin tarina, jollaista vilkkaalla mielikuvituksellakaan varustettu henkilö ei olisi voinut keksiä (Ilja Barabanov & Denis Korotkov: Kauppatavarana kuolema – Palkka-armeija Wagnerin tarina, Otava 2024).

Prigožin oli pikkurikollinen, josta tuli Venäjän diktaattorin suosikki ja Kremlin likaisten sotilasoperaatioiden toteuttaja Ukrainassa, Syyriassa ja Afrikassa.

Hän oli yksi maailman vaarallisimmista ja Venäjän vaikutusvaltaisimmista miehistä. Hän omisti trollitehtaan, joka hämmensi internetissä levittämällä Kremlin propagandaa ja sekaantumalla Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Hän eli ylellistä elämää ja omisti lentokoneita, helikoptereita, jahteja ja loisteliaita kartanoita.

Hän rikastui toimittamalla ruokaa Venäjän kouluihin ja sotilastukikohtiin. Hänestä tuli upporikas miljardööri, jonka ravintoloihin Putin vei kansainvälisiä arvovieraitaan. Häntä alettiin kutsua Putinin kokiksi.

Nyt Prigožinista ja Wagnerista on jäljellä vain muisto.

Prigožinin kohtaloksi koitui Ukrainan sota. Hän järjesti keskellä sotaa juhannuskapinan, joka pani hetkeksi Kremlin sekaisin. Yksinvaltias näytti heikolta.

Ennen kapinaa Prigožin oli arvostellut jyrkästi Ukrainan sodan johtamista. Hän syyti solvauksia erityisesti puolustusministeri Sergei Šoigun ja yleisesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin päälle.

Prigožin luotti itseensä ja uskoi, että Putin oli hänen puolellaan, vaikka voimainsa tunnossa vihjaili myös yksinvaltiaan heikkouksista. Kaikki tiesivät, ketä Prigožin tarkoitti, kun hän vitsaili:

”Onnellinen vaari luulee, että hänellä on kaikki hyvin. Mutta mitä maan pitäisi tehdä, jos yhtäkkiä osoittautuukin, että vaari onkin täysi ääliö.”

Diktaattorit eivät siedä sitä, että joutuvat naurunalaisiksi.

Vaikka Wagnerin kapinan jälkeen päästiin laihaan sopuun, Putin ei unohtanut. Kirjan mukaan vain yksi henkilö oli voinut tehdä päätöksen Prigožinin tuhoamisesta:

”Vladimir Putin on sanonut, ettei hän anna petosta anteeksi. Hän ei antanut sitä anteeksi tälläkään kertaa.”

Putin itse kommentoi kyynisesti, että Wagnerin johto oli saattanut käyttää surmakoneessa alkoholia ja huumeita niin paljon, että oli räjäyttänyt itsensä vahingossa.

Prigožinin kohtalo todistaa jälleen sen, että Putin ei anna anteeksi niille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet eikä jätä kostamatta kokemiaan nöyryytyksiä.

Kauppatavarana kuolema on paikoin karmivaa luettavaa. Prigožinin karkea tyyli ja Wagnerin raakuudet, joista kirjassa on runsaasti esimerkkejä, eivät sovi iltalukemiseksi herkille.

Teos perustuu ainutlaatuiseen lähdemateriaaliin. Mikään yllätys ei ole se, että kirjan kirjoittajilla ei ole sijaa nykyisellä Venäjällä.

Uhkailujen ja painostuksen alla sekä Barabanov että Korotkov pakenivat maasta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu