Putinin samettidiktatuuri tiensä päässä

Venäläiset asiantuntijat puhuvat usein maastaan samettidiktatuurina. Sana juontaa juurensa Aleksanteri II:n hallituskauteen 1880-luvulla. Tuolloin tsaari yritti nujertaa vallankumousliikkeet tekemällä uudistuksia, joiden tarkoitus oli vähentää radikaalien tukea kansan keskuudessa.

Hallitsijalla oli rautanyrkki silkkihansikkaassa. Pehmeys yhdistyi kovuuteen.

Vuoden journalistina juuri palkittu Anna-Lena Laurén määrittelee uudessa kirjassaan myös Vladimir Putinin Venäjän samettidiktatuuriksi (Samettidiktatuuri – Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä, Teos & Förlaget 2021). Kirja on laatutyötä ja antaa runsaasti eväitä ymmärtää venäläisten sielunmaisemaa.

Venäjä ei ole puhdasverinen diktatuuri, mutta Laurénin määritelmän mukaan puhdasverinen autoritaarinen yhteiskunta monella tasolla. Korruptio on Putinin järjestelmän ydin.

Putinin ja kansan välillä vallitsi pitkään hiljainen sopimus: Putin huolehtii siitä, että elintaso nousee, ja kansa katsoo korruptiota, opposition vainoa ja vaalivilppiä läpi sormien.

Äänetön sopimus on Laurénin mukaan tullut tiensä päähän. Talous ei kasva entiseen malliin ja korruptio on riistäytynyt käsistä.

Putinin järjestelmä muistuttaa Laurénin mielestä parhaat päivänsä nähnyttä näyttelijää, joka pitää kulissia pystyssä botoksin avulla, mutta on pahasti päihdeongelmainen, Venäjän tapauksessa riippuvainen öljy- ja kaasuvarannoista.

Julkisivu on hohtava, mutta järjestelmää jäytävät korruptio, laittomuudet ja sorto. Oppositiopoliitikkoja ahdistellaan, vangitaan ja tapetaan. Navalnyin tapaus on tuore esimerkki siitä, miten kohdellaan hankalia vastustajia.

Venäjän omakuvaa Laurén sanoo jakomieliseksi. Ollaan yhtäaikaa sotilaallinen suurvalta ja muiden juonittelun avuton pelinappula: ”Sekä vapauttaja että uhri. Ärjyvä leijona ja parkuva lapsi.”

Joskus menee monimutkaiseksi. Päätöksiä voidaan jopa perua kansalaisten painostuksesta, mutta tulos on voitava tulkita kansan voitoksi byrokraateista, ei Putinista. Ei ihme, että Putin esiintyy mielellään kansan miehenä.

Hän voi käyttää karkeaa katukieltä lehdistötilaisuuksissa ja on puhuvinaan tavallisten ihmisten nimissä. Hän esittää kovanaamaa ja rakastaa näytellä gangsterin roolia. Hän tietää, että Venäjällä kilttiä miestä pidetään hölmönä.

Roolileikit eivät auta, sillä muutos on tulossa, Laurén uskoo. Venäjästä ei tule minkäänlaista demokratiaa lähitulevaisuudessa, mutta kun muutoksen aika koittaa, ”kaikki pitävät sen tuloa itsestään selvänä”. Kukaan vain ei tiedä, mihin muutos lopulta johtaa.

Putinin kannalta koronapandemia iski huonoon aikaan eli juuri kun hän oli aloittanut kampanjan voidakseen istua vallassa lopun ikäänsä. Korona paljasti hankalia asioita:

”Venäjän terveydenhuolto ei toimi.
Venäjä ei pysty suojelemaan kansalaisiaan.
Putin ei kykene takaamaan vakautta.
Keisarilla ei ole vaatteita.”

Putinin loppukaudesta, oli se lyhyt tai pitkä, ei tule helppo. Mielenosoitukset eivät häntä kaada, mutta tuovat paljon vaikeuksia.

Venäjällä on pitkät perinteet, joiden mukaan tsaari on hyvä, mutta pajarit eli tsaarin käskyläiset pahoja. Monille myös Putin on ollut hyvä, byrokraatit pahoja.

Enää ei sanota, että tsaari on hyvä, mutta pajarit pahoja. Nyt mielenosoituksissa huudetaan entistä kovempaa: Eroon tsaarista! Putin tietää oikein hyvin, ketä iskulauseella tarkoitetaan.