Putinin silmistä Kremlin tappolistalle

Kun Vladimir Putin aloitti Venäjän presidenttinä Boris Jeltsinin jälkeen, häneen asetettiin suuria toiveita monilla tahoilla. Lännen johtajat olivat haltioissaan ja liehittelivät uutta johtajaa miten parhaiten taisivat.

George W. Bush meni pisimmälle, löi yhteistyön kättä, katsoi Putinia silmiin ja näki tämän sielun: ”Näin hänen olevan erittäin avoin ja luotettava”, Bush hehkutti.

Putinin imartelukerhoon liittyivät myös Bill Clinton sekä Britannian pääministerit Tony Blair ja David Cameron. Olisi kiinnostava kuulla, mitä Putinin tuolloiset ihailijat tänä päivänä sanoisivat aiemmista puheistaan. Mitä näkyy nyt Putinin silmissä?

Ei mennyt kovin monta vuotta, kun republikaanien John McCain näki Putinin silmissä vain kolme kirjainta: KGB. Hillary Clinton taas ei nähnyt silmistä enää sielua ollenkaan.

Venäjän johto on Putinin kaudella yhä julkeammin sekaantunut salamurhiin sekä omassa maassaan että ulkomailla, erityisesti Britanniassa. Niistä kerrotaan uudessa kirjassa, jossa käydään läpi 15 viime vuosien hämäräperäistä kuolemantapausta (Heidi Blake: Tappolista – Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan, Atena 2020).

Kirja antaa hyytävän kuvan Putinin Venäjästä ja päähenkilöstä itsestään. Putin määritellään totalitaarisen neuvostoliittolaisen tarkkailuyhteiskunnan tuotteeksi. Hän on KGB:n kasvatti luita ja ytimiä myöten. Sitä eivät kaikki aluksi olleet huomaavinaan.

Oligarkit olivat avainasemassa, kun Jeltisinille valittiin seuraajaa. Boris Berežovski uskoi löytäneensä sopivan miehen, mitäänsanomattoman ja mukautuvan virkamiehen, jonka uskollisuus oli taattu. Häntä olisi helppo ohjailla. Tuo mies oli Vladimir Putin.

Berežovski kaavaili, että Putin johtaisi Venäjää kuin nukketoimitusjohtaja, jonka toimia oligarkit ohjailisivat. Erehdys oli kohtalokas.

Berežovski ajautui välirikkoon Putinin kanssa, lähti maanpakoon Britanniaan ja päätyi Kremlin tappolistalle. Hänet löydettiin Lontoon -asuntonsa kylpyhuoneesta hirttosilmukka kaulassa vuonna 2013. Itsemurha vai lavastettu itsemurha, se on yhä avoin kysymys.

Median uutisvirrassa yksittäiset salamurhat menevät nopeasti ohi, mutta kun lukee yhteenvedon viidestätoista tapauksesta, selkäpiitä alkaa karmia. Ihmetystä herättää se, että useat tapaukset on tutkittu Britanniassa leväperäisesti.

Kreml on toiminut suunnitelmiensa mukaan. Putin ilmoitti vuonna 2010 julkisesti televisiossa: ”Petturit menettävät henkensä.” Venäjän duuma hyväksyi lain, joka antoi turvallisuuspalvelu FSB:lle valtuudet tappaa valtionvihollisia ulkomailla. Tappolista oli laadittu Kremlissä.

Kirjan mukaan Putin on viimeisen kymmenen vuoden aikana valvonut henkilökohtaisesti tappo-ohjelmaa, jossa on käytetty kemiallisia ja biologisia aseita.

Kun KGB:n myrkkytehtaissa tehtailtiin ruttosumutteita, syanidiluoteja, huulipunapistooleita ja risiinikärkisiä sateenvarjoja, niin FSB:n tehtaissa valmistetaan myös myrkkyjä, jotka aiheuttavat nopeasti leviäviä syöpiä ja sydänkohtauksia, ahdistusta ja itsetuhoista käyttäytymistä.

Tappolista etenee kuin jännityskertomus. Se on hyvin kirjoitettu, pysäyttävä tositarina siitä, millaista sotaa maailmalla käydään. Kirjan luettuaan ymmärtää hieman paremmin, miksi Putin järjesti itselleen elinikäisen syytesuojan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu