Rähjäisten latovanhusten rakastaja

Tapasin eräänä päivänä kiinnostavan naisen, joka rakastaa vanhoja latoja. Ennen tapaamista ihmettelin Tuntemattoman sotilaan Hietasen tavoin, että ”kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui”.

Ränsistyneiden latojen rakastaja on kuvataiteilija Elina Försti, joka puhui Evijärven Väinöntalolla tiestään taiteilijana. Olin pelkkänä korvana, kun hän kertoi, mikä saa hänet maalaamaan vuodesta toiseen latoja.

Ladot ovat Förstin mukaan kuitenkin vain väline hänen taiteessaan, joka keskittyy ensi sijassa väriin ja tilaan. Taiteilijan silmin harmaat latovanhukset näyttävät värikkäiltä.

Elina Försti elää ja vaikuttaa Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla. Hän on syntynyt Evijärvellä, hänen isänsä oli Kortesjärveltä, hän asuu nyt Alajärven Luoma-aholla ja hän on vetänyt taideleirejä Lappajärvellä.

Försti on määrätietoisella työllä ja monipuolisten opintojen jälkeen raivannut tiensä Suomen kuvataiteilijoiden eturiviin. Ei se aivan yksinkertaista ole ollut. Taide-eliitti on ennakkoluuloista väkeä eikä pikkukylästä ponnistavan ole helppo päästä esille.

Kukaan ei tule hakemaan Luoma-ahon latomaalaria Helsingin tai maailman taideareenoille. Itse on oltava aktiivinen.

Latomaalareita oli tapana pilkata takavuosina, kun Juhani Palmun kaltaiset matkalaukkumaalarit kauppasivat töitään pitkin Suomea. Näköiskuvat ladoista koristavat tänä päivänäkin monien kotien seiniä.

Elina Försti ei tee latojen muotokuvia. Hän uudisti latomaalauksen ja toi vanhat, kaatumaisillaan olleet ladot esiin aivan uudella tavalla. Pääosassa ovat värit. Ei tarvitse olla katoavan maaseudun nostalgikko pitääkseen taiteilijan värikkäistä töistä.

Ladot ovat aarreaittoja luovalle taiteilijalle. Ne ovat visuaalisia, herättävät huomiota ja kiinnostavat myös ulkomaalaisia.

Kuulin kerran tuttavaltani jutun erään afrikkalaisen maan suurlähettiläästä, joka vietiin Lapuan Alajoelle katsomaan maisemia. Hän kysyi ihmeissään, mitä ovat nuo harmaat talot, joista näkyy läpi. Ketä niissä asuu?

Kun Elina Försti kuuli opettajaltaan opiskeluaikana, että taiteilijalle riittää yhdestä kolmeen aihetta elämäntyöksi, hän päivitteli, että ”herran jestas sentään”.

Nyt hän on maalannut parikymmentä vuotta latoja eikä loppua näy. Repertuaari on hieman laajentunut – tosin ei kovin kaus ladoista. Viime aikoina häntä ovat inspiroineet myös riihet ja vanhat huoltoasemat. Ne ovat yhtä uhanalaisia kuin vanhat ladot.

Taiteilija maalaa sitä mikä häntä kiinnostaa ja mitä hän näkee ympärillään. Se on yksinkertainen vastaus myös kysymykseen, miksi taitelija maalaa vuodesta toiseen ränsistyneitä latoja.

Elina Försti on vanhan liiton maalari, jolla on moderni ote. Hänellä taide, arki ja elämä ovat kietoutuneet yhteen ja häntä kiehtoo suomalainen maisema. Se näkyy hänen töissään ja tekee hänestä myös kansainvälisesti kiinnostavan: http://www.elinaforsti.fi/teokset_fin.htm#yleis

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu