Rauhantekijän kohtalokas matka Moskovaan

Suomen historian dramaattisimpiin hetkiin kuuluu pääministeri Antti Hackzellin (1881-1946) halvaantuminen Moskovassa juuri ennen kuin rauhanneuvottelujen piti alkaa jatkosodan jälkeen. Näihin syyskuun traagisiin päiviin vuonna 1944 huipentuu professori Martti Häikiön juuri julkaistu elämäkerta (Hackzell – Karhunkaatajasta rauhantekijäksi, Docendo 2020).

Hackzell nimitettiin pääministeriksi 8. elokuuta 1944. Hallituksen päätehtävä oli yhdessä uuden presidentin, Mannerheimin, kanssa luotsata Suomi rauhaan. Hackzell valittiin myös rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajaksi.

Valtuuskunta saapui Moskovaan 7. syyskuuta. Alkoi varsinainen piinaviikko, jonka tapahtumat ja keskustelut kuvataan kustantajan mukaan ensi kertaa Häikiön kirjassa.

Venäläiset kuuntelivat salaa suomalaisten sisäisiä keskusteluja. Niistä on käytettävissä salakuunteluun perustuva venäläinen raportti, jota Häikiö selostaa yksityiskohtaisesti.

Hackzell kyllästyi viikossa hermosotaan. Venäläisten raportin mukaan hän ilmoitti päivällä 14. syyskuuta, että hän on väsynyt pitkään odotukseen ja aikoo lähteä Suomeen ja osallistua eduskunnan istuntoon.

Heti alkoi tapahtua. Hackzell kutsuttiin samaksi illaksi klo 23 neuvotteluun. Pian kutsun jälkeen suomalaisen valtuuskunnan jäsenet tekivät dramaattisen havainnon: Hackzell oli menettänyt puhe- ja liikuntakykynsä.

Kun venäläisille ilmoitettiin Hackzellin sairastumisesta alle tunti neuvottelukutsun saamisesta, he epäilivät diplomaattista sairautta eli tekosyytä. Paikalle lähetettiin kuitenkin lääkäri, joka totesi oikeanpuoleisen halvauksen. Molotov lupasi Hackzellille Neuvostoliiton parhaan mahdollisen hoidon.

Parin päivän jälkeen venäläinen pommikone nouti Suomesta Hackzellin puolison Elsien, lääkärin, professori Heikki Pikkaraisen sekä valtuuskunnan uudeksi puheenjohtajaksi nimetyn ulkoministeri Carl Enckellin.

Kun tohtori Pikkarainen näki ensi kerran Hackzellin, hän kauhistui. Häikiö kirjoittaa: ”Hän näki, kuinka Hackzellin kaulan ympärille oli asetettu iilimatoja ja kuinka häntä oli kupattu ja käännelty sinne tänne. Iilimadot poistettiin heti, ja Pikkarainen totesi Hackzellilla alkavaa keuhkokuumetta.”

Yhdysvaltain suurlähetystöstä hommattiin potilaalle penisilliiniä, veriplasmaa ja nestettä, joita venäläisillä ei kirjan mukaan ollut.

Parin viikon kuluttua Hackzell siirrettiin Suomeen, taas pommikoneella. Hänelle myönnettiin virallinen ero pääministerin tehtävästä 21. syyskuuta. Kohtalokkaalta Moskovan matkalta alkanut sairauskierre johti Hackzellin kuolemaan tammikuussa 1946.

Antti Hackzell teki monipuolisen uran. Hän työskenteli asianajajana jo keisariajan Pietarissa 1910-1917. Itsenäisessä Suomessa hän oli niin Viipurin läänin maaherrana kuin Suomen Moskovan-lähettiläänä, kokoomuksen kansanedustajana, ulkoministerinä ja pääministerinä sekä Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajana.

Aika ulkoministerinä (1932-1936) oli Hackzellin uran kohokohta. Häikiö nimeää Hackzellin jopa Suomen nykyisen ulkopolitiikan isäksi, mikä tarkoittaa pohjoismaista suuntausta ja mahdollisimman läheistä suhdetta Ruotsiin.

Rauhantekijänä Moskovaan lähteneestä Hackzellista tuli jatkosodan sankarivainaja. Martti Häikiö: ”Hän antoi henkensä isänmaan vapauden ja itsenäisyyden puolesta.”

Häikiö nostaa kirjallaan unohduksesta merkittävän elämäntyön, joka on jäänyt monen muun sodanaikaisen merkkimiehen varjoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu