Riisutut naamiot, särkyneet unelmat

Toimittaja Arvo Tuominen sai kymmenen vuotta sitten Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkin, joka on Venäjän korkein ulkomaiden kansalaisille myöntämä kunniamerkki.

Sen jälkeen ystävyys on ollut kovalla koetuksella. Venäjä miehitti Krimin ja hyökkäsi Ukrainaan ja esimerkiksi Eero Heinäluoma väitti heittäneensä Ystävyyden kunniamerkin roskikseen.

Arvo Tuominen ei ole tiettävästi tuhonnut arvokasta kunniamerkkiä. Hän purkaa pahaa mieltään ja tekee surutyötä kirjoittamalla kirjoja, joista uusin on juuri ilmestynyt (Riisutut naamiot, särkyneet unelmat, Readme 2023).

Tuominen myöntää, että ajankohtaisten asioiden käsittely sodan sumussa on hankalaa. Erehtymisen vaara on suuri. Silti hän heittäytyy ennustajaukoksi ja kertoo, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tuominen arvioi, että vallanvaihto Venäjällä on lähellä. Prigožinin juhannuskapinan jälkeen Putin on rampa ankka eikä uusi kapina ole kaukana. Hänen valtansa on kuin korttitalo, joka voi romahtaa milloin tahansa.

Näin voi puhua vain onnellinen optimisti, jollaiseksi Tuominen määrittelee itsensä. Hän kirjoittaa, että tarvitaan vain suuri rintamatappio ja valta vaihtuu.

Putinin kohtalo on vielä avoin, mutta loppu lähestyy vääjäämättä. Tuominen antaa yhden vaihtoehdon: mitä pikemmin Putin vetäytyy esimerkiksi luostariin, sitä parempi.

Kirjan mukaan Putinin elämä ja kohtalo noudattavat kreikkalaisen tragedian kaavaa, jossa sankari kohoaa ensin jumalten joukkoon ja kokee sitten täydellisen tuhon.

Putin nousi leningradilaisesta työkäiskodista Kremlin kullattuihin saleihin, menetti todellisuudentajunsa ja tuhoaa nyt kaiken ympärillään.

Kun Putin vertaa itseään Pietari Suureen, vertaus on Tuomisen mielestä ainakin siinä mielessä osuva, että ”Venäjän armeijan taistelumetodit ovat Suuren pohjan sodan aikaisia käsittäen raiskaukset, ihmisryöstöt, varastamisen, järjestelmällisen kiduttamisen ja ankaran juopottelun”.

Putin ei ole suuri valtiomies eikä sotapäällikkö vaan Tuomisen mukaan ennen kaikkea erikoisoperaatioiden KGB-mies, jonka lempityökaluja ovat propaganda, disinformaatio, manipulointi, likaiset temput ja sabotaasi.

Millä tahansa mittarilla Putin ja Venäjä ovat Tuomisen mielestä mokanneet. Menneitä ovat maine ja markkinat, Venäjä on ajautunut Kiinan syliin ja tullut jopa riippuvaiseksi Pohjois-Korean asetoimituksista.

Jos Tuomista on uskominen, Suomeen Ukrainan sota heijastuu vielä pitkään sen päättymisen jälkeenkin, sillä entisiä sotilaita ja aseita jalkautuu Suomen maaperälle. Turvallisuudesta vastaavat viranomaiset saavat olla varuillaan:

”Odotettavissa on jotain saman tyyppistä kuin Ruotsin juggemafia, joka koostuu Jugoslavian hajoamissodan veteraaneista.”

Silmä tarkkana Venäjän kehitystä seuraava Tuominen on havainnut sellaisenkin yksityiskohdan, että venäläisyydestä on tullut hävettävää:

”Venäläiset naisetkin pyrkivät sulautumaan tapettiin, sillä he ovat selvästi vähentäneet ehostustaan ja siirtyneet matalakorkoisempiin kenkiin.”

Tämänkaltaisilla pikku havainnoilla Tuominen elävöittää muutenkin sujuvaa tekstiä.

Riisutut naamiot, särkyneet unelmat on helppolukuinen taustoitus Venäjän viime vuosien kehityksestä. Kirja päivittää Tuomisen aiempien teosten teemoja ajan tasalle.

Alan tutkijoille toimittaja Tuominen saattaa hävitä tekstin syvällisyydessä, mutta sujuvuudessa hän pärjää hyvin.

Arvo tekee arvokasta työtä – hän sammuttaa kirjoillaan kansalaisten tiedonjanoa, joka näinä aikoina on kova, kun kyse on Venäjästä.