Rintamalääkärin kuolema – Urpo Viinikan sota

Lääketieteen kandidaatti Urpo Viinikka (1920-1944) oli ainoa päällystöön kuulunut suomalainen sotilas, joka teloitettiin jatkosodan aikana. Martti Backman on kirjoittanut tapauksesta järkyttävän, asiakirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin perustuvan dokumenttiromaanin (Rintamalääkärin kuolema – Urpo Viinikan sota, Gummerus 2019).

Kranaattikauhua poteneen Viinikan mieli järkkyi kiivaiden taisteluiden keskellä ja hän lähti karkumatkalle 10. heinäkuuta 1944. Hän päätyi lopulta Seinäjoelle sotasairaalaan, alkoi toipua ja palautettiin rintamalle. Se koitui hänen kohtalokseen.

Viinikka teloitettiin ”sotapelkuruudesta” pikaoikeudenkäynnin jälkeen vain kymmenen päivää ennen kuin jatkosota päättyi aselepoon. Leskeksi jäi nuori vaimo, Ruth eli Toto. Avioliitto kesti vain kolme kuukautta. Toto Fogelberg-Kaila tuli myöhemmin tunnetuksi, kun hän jatkoi isänsä Ola Fogelbergin työtä suositun Pekka Puupää -sarjakuvan piirtäjänä.

Backmanin kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kerrotaan Viinikan pako, kiinnijääminen ja sairaalassa toipuminen. Toinen osa käsittelee lesken oikeustaistelua sodan jälkeen.

Nuori leski vaati, että Urpo Viinikan teloitus selvitetään perinpohjin ja syylliset saatetaan vastuuseen. Toton mielestä Urpo ei ollut täysissä järjissään, kun lähti pakomatkalle, eikä mielenvikaista saa tuomita kuolemaan. Sotaylioikeus hylkäsi lesken syytteen.

Backmanin kirja on pysäyttävä kertomus sodan mielettömyydestä, pelosta ja mielen järkkymisestä. Sankaritarinoiden takana oli toinen todellisuus. Sota raaisti monella tavalla.

Kirjassa vilahtaa paljon tuttuja nimiä. Väinö Tanner auttoi sodan jälkeen ystäväänsä Ola Fogelbergia, Fogelia, joka murtui täysin tyttärensä puolison kohtalosta. Suomen Pankin pääjohtajana myöhemmin toiminut Klaus Waris oli Viinikan teloituspäätöksen tehneen pikaoikeuden jäsen. Viinikan lääkärikollegoja olivat myöhemmät kansanedustajat Asser Stenbäck ja Ole Wasz-Höckert, joka luonnehti Viinikkaa näin:

”Ihmisenä hän oli meidän kurssin kaikkein fiksuin ja äärettömän älykäs mies. Juuri tämä hänen älykkyytensä ja nämä ominaisuudet tekivät sen, että hän ei kestänyt niin kuin me muut tavalliset kaverit.”

Backman kertoo Viinikan tapauksen eleettömästi ottamatta kantaa puoleen tai toiseen. Runsaat lainaukset asiakirjoista puhuvat puolestaan. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, tapahtuiko oikeusmurha, kun Viinikka teloitettiin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu