Rintamalääkärin kuolema – Urpo Viinikan sota
Lääketieteen kandidaatti Urpo Viinikka (1920-1944) oli ainoa päällystöön kuulunut suomalainen sotilas, joka teloitettiin jatkosodan aikana. Martti Backman on kirjoittanut tapauksesta järkyttävän, asiakirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin perustuvan dokumenttiromaanin (Rintamalääkärin kuolema – Urpo Viinikan sota, Gummerus 2019).
Kranaattikauhua poteneen Viinikan mieli järkkyi kiivaiden taisteluiden keskellä ja hän lähti karkumatkalle 10. heinäkuuta 1944. Hän päätyi lopulta Seinäjoelle sotasairaalaan, alkoi toipua ja palautettiin rintamalle. Se koitui hänen kohtalokseen.
Viinikka teloitettiin ”sotapelkuruudesta” pikaoikeudenkäynnin jälkeen vain kymmenen päivää ennen kuin jatkosota päättyi aselepoon. Leskeksi jäi nuori vaimo, Ruth eli Toto. Avioliitto kesti vain kolme kuukautta. Toto Fogelberg-Kaila tuli myöhemmin tunnetuksi, kun hän jatkoi isänsä Ola Fogelbergin työtä suositun Pekka Puupää -sarjakuvan piirtäjänä.
Backmanin kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kerrotaan Viinikan pako, kiinnijääminen ja sairaalassa toipuminen. Toinen osa käsittelee lesken oikeustaistelua sodan jälkeen.
Nuori leski vaati, että Urpo Viinikan teloitus selvitetään perinpohjin ja syylliset saatetaan vastuuseen. Toton mielestä Urpo ei ollut täysissä järjissään, kun lähti pakomatkalle, eikä mielenvikaista saa tuomita kuolemaan. Sotaylioikeus hylkäsi lesken syytteen.
Backmanin kirja on pysäyttävä kertomus sodan mielettömyydestä, pelosta ja mielen järkkymisestä. Sankaritarinoiden takana oli toinen todellisuus. Sota raaisti monella tavalla.
Kirjassa vilahtaa paljon tuttuja nimiä. Väinö Tanner auttoi sodan jälkeen ystäväänsä Ola Fogelbergia, Fogelia, joka murtui täysin tyttärensä puolison kohtalosta. Suomen Pankin pääjohtajana myöhemmin toiminut Klaus Waris oli Viinikan teloituspäätöksen tehneen pikaoikeuden jäsen. Viinikan lääkärikollegoja olivat myöhemmät kansanedustajat Asser Stenbäck ja Ole Wasz-Höckert, joka luonnehti Viinikkaa näin:
”Ihmisenä hän oli meidän kurssin kaikkein fiksuin ja äärettömän älykäs mies. Juuri tämä hänen älykkyytensä ja nämä ominaisuudet tekivät sen, että hän ei kestänyt niin kuin me muut tavalliset kaverit.”
Backman kertoo Viinikan tapauksen eleettömästi ottamatta kantaa puoleen tai toiseen. Runsaat lainaukset asiakirjoista puhuvat puolestaan. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, tapahtuiko oikeusmurha, kun Viinikka teloitettiin.
Telkussa tuli aikanaan hyvä, koskettava sarja sota-traumaisista isistä ja aviomiehistä ja heidän vaikeussistaan sopetua siviili-ja perhe-elämään.
– Tuomari-Nurmion kertomus upseeri-isänsä ongelmista-ja kohtalosta oli erityisen koskettava.
—Post-traumaattisuutta ei tuolloin tunnettu-puhuttiin vain pelkuruudesta, heikkohermoisuudesta, karkuruudesta jne…
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Kiitos Jorma. Erittäin kiva, kun toit tämän asian ”näytille”. Luin tästä samaisesta asiasta, kerran, jo aika kauan sitten, meidän terveyskeskuksen odotus-salissa; jostakin armeijan lehdestä. Oli järkyttävä luettavakin. Kyllä tuohon paikkaan olisi kuulunut olla, että joillakin noista teloittajista; olisi ollut todella; Jeesus Kristus sydämessä; niinkuin Hän sanoo; minä olen sisällisesti teissä;ettekö, sitä huomaa? Ja olisi estänyt tämän murhan. Tilan ainoa jatkaja raa-asti tapettiin. Toisaalta ei ihme; Viides käskyhän taitaa olla tänäpäivänäkin; ylipäälliköllä jemmassa? Tuntuu, että hän on; Todellisen Ylipäällikön ylipäällikkö. Siksihän Päivi Räsästäkin; viedään;kuin; Jeesusta Kristusta ikään; pelkästä kateudesta. Herra meitä armahda. Siunaten, Lasse.
Ilmoita asiaton viesti
Mm. abortin ja eutanasian kiihkeä vastustaja, elämänsuojelija Räsänenkin riehaantui aikanaan maanpuolustuskurssillaan rynnäkkökiväärillä ampumisen taivaallisresta onnesta ja osumisen jumalaisesta ihmeestä!
– Löysi varmaan lääkärinäkin ”rynnäristä” uuden instrumentin elämänsuojeluunkin?
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Kiitos Seppo. Kyllä varmaankin löysi; arvelen minäkin; mutta vain siinä tapauksessa; jos joku henkilö olisi lyömässä hänntä vaikkapa viidakkoveisellä päähän. Onhan se ”ryntäri” tehokas ase pysäyttämään ryntäilijän silloin,kun kerkiämme sitä vaan käyttämään, vaan perkele on aika nopea ”poika”, monasti ollut; ikävä kyllä. Kiitos. Siunaten, Lasse.
Ilmoita asiaton viesti
”… lähti karkumatkalle 10. heinäkuuta 1944. Hän päätyi lopulta Seinäjoelle sotasairaalaan, alkoi toipua ja palautettiin rintamalle. — Viinikka teloitettiin ”sotapelkuruudesta” pikaoikeudenkäynnin jälkeen…”
– Kammottava tapahtumasarja. Sotilas palasi takaisin riviin maataan puolustamaan, mutta omat hänet ampuivat hengiltä, eivätkä todellakaan vahingossa, vaan muka-perustellusti. Olikohan Urpo Viinikalla edes aavistusta sotapelkuruus-nimisen ”rikoksen” olemassaolosta silloin, kun hän henkisesti ehkä hyvinkin hatarassa kunnossa ilmoittautui palvelukseen sairaalajakson jälkeen?
Klaus Waris lienee ollut hyvin hissukseen näistä tapahtumista? Vaikenemista arkaluontoisista asioista harjoitti loppuun asti myös ansioitunut tiedemies, professori Matias (Matti) Bergström (1922-2014), jonka henkilöhistoriaan kuului palvelus suomalaisessa SS-osastossa 1941-43. ”Jatkosodassa hän toimi lentäjänä”, toteaa Wikipedia. Joopa joo, mutta koko totuus se ei ole. SS-historian harrastajien kanssa Bergström ei halunnut olla missään tekemisissä.
Sodasta on monta tarinaa, ja varmasti myös niitä, joita ei kerrota.
Ilmoita asiaton viesti
Mm. abortin ja eutanasian kiihkeä vastustaja, elämänsuojelija Räsänenkin riehaantui aikanaan maanpuolustuskurssillaan rynnäkkökiväärillä ampumisen taivaallisresta onnesta ja osumisen jumalaisesta ihmeestä!
– Löysi varmaan lääkärinäkin ”rynnäristä” uuden instrumentin elämänsuojeluunkin?
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen totaalikieltäytyjän, Arnld Pekurisen ”käsittely” ja kohtalo oli myös riipaiseva.
Finlandia-palkittu kirjailija Erno Paasilinna (1935-2000)
on kirjoittanut hänestä kirjankin.
Lopulta teloitetun Pekurisen ”sotasaavutukseksi” jäi siviilipalveluslaki, Lex-Pekurinen.
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Ja aluksi, alkajaiseksihan ne pojat nappasivat Itse meidän Luojamme; ja, kun Hänestä arvelivat päässeensä lopullisesti eroon; niin nythän täällä; on mukamas’ oikeus kateudestakin tappaa; iha kuka vaan meistä. Sanoo vaan; ”hän oli vaaraksi yhteiskunnan rauhalle; niinkuin Jeesustakin pelättiin: ”kohtahan, ne kaikki seuraavat Häntä.” Siitä voi ylittää aidan,käskyissä; missä aita on matalin: kun viides käsky on omittu heille joilla pää on valkoisin, vaan ei välttämättä; sydän. Jeesus Kristus: Älä tapa. Kiitos. Siunaten, Lasse.
Ilmoita asiaton viesti
Kun aseet puhuvat, niin lait vaikenevat.
Kyllä tässä Urpo Viinikan tapauksessa voidaan puhua jonkinlaisesta oikeusmurhasta, ainakin vääristä päätöksistä useamman henkilön kohdalla. Toki Viinikka ansaitsi karkaamisestaan, kai jo aiemminkin niin oli tehnyt(?), rangaistuksen, mutta ei tällaista.
Ihmettelen kun kyseinen lääkäri oli pyytänyt useasti hermojensa vuoksi siirtoa taaemmaksi, niin siihen ei oltu suostuttu. Juuri ennen viimeistä karkaamista oli siirto hyväksytty, mutta vasta kyseisen vastahyökkäyksen jälkeen. Se oli myöhäistä.
Urpo Viinikka oli rauhallisissa oloissa Jsp:n väenkin mukaan hyvä lääkäri, mutta hänestä olisi ollut paljon enemmän hyötyä esimerkiksi sotasairaalan lääkärinä. Vaikka juuri näitä nuoria lääkäreitä komennettiinkin eturintamalle.
Hyväksyttäviä pikaoikeudellisia teloituksia tuomittiin, mutta ne toimeenpantiin heti taisteluoloissa eikä puolentoista kuukauden päästä. Sellaista menettelyä ei sotaväen rikoslakikaan mahdollistanut.
Sota ja sodan lait ovat julmia. Oikeuden hengetär tulee usein sokeaksi.
Ilmoita asiaton viesti