Risto Ryti – kansakunnan sijaiskärsijä

Raija Orasen uuden romaanin nimeksi on pantu Toinen mies (Otava, 2020). Kirja kertoo talvisodan pääministeristä ja jatkosodan presidentistä Risto Rytistä (1889-1956).

Paras määritelmä Rytistä löytyy heti kirjan alkulehdiltä ennen kuin romaani varsinaisesti alkaa. Oranen siteeraa Kauppakorkeakoulun entistä kansleria Bruno Suvirantaa, joka tunsi Rytin hyvin:

”Hän oli vankka vapaamielinen, mutta hänet leimattiin taantumukselliseksi. Hän oli rauhanpuolustaja, mutta hänestä tuli ’war overlord’. Hän oli englantilaismielinen, mutta hänestä tuli Hitlerin liittolainen. Hän uhrasi itsensä isänmaalle, mutta isänmaa sulki hänet vankityrmään.”

Romaani jatkaa Orasen aiemmista kirjoista tutulla kaavalla. Rytin monologista syntyy kaunokirjallinen henkilökuva, jonka kehyksenä toimivat historialliset faktat. Ne Oranen selostaa jälleen niin perusteellisesti, että päähenkilö uhkaa jäädä faktojen vyörytyksen jalkoihin.

Yhden epätarkkuuden huomasin. Pääministeri Rytin sihteerinä toiminut L.A. Puntila ei ollut vielä 1944 sosiaalidemokraatti, kuten kirjassa annetaan ymmärtää. Tuolloin hän lienee ollut lähempänä maalaisliittoa kuin demareita. Hän liittyi SDP:hen vasta 1965 ja toimi sen jälkeen yhden kauden kansanedustajana 1966-1970.

Oranen kertoi Iltalehden haastattelussa, että Rytistä kirjoittaminen oli hänelle presidenttisarjan vaikein kirjoitusprosessi. Sen huomaa lukiessa. Rytin pään sisään Oranen ei pääse samalla tavalla kuin päähenkilöidensä nahkoihin esimerkiksi Mannerheim- (Marsalkan ruusu, Otava 2018) tai Koivisto-kirjoissa (Manu, Otava 2019), joissa aihe oli rajatumpi kuin Toisessa miehessä.

Romaanista leijonanosan vievät sotatapahtumien tarkat selostukset. Niistä on vaikea saada irti mitään tuoretta sanottavaa edes Rytin suulla. Inhimilliseltä kannaltakin kiinnostavat sotasyyllisyysoikeudenkäynti, sitä seurannut vankeusrangaistus ja aika Katajanokan vankilan sellissä jäävät melko vähälle huomiolle.

Odotin, että Oranen olisi saanut enemmänkin irti Gerda (o.s. Serlachius) ja Risto Rytin avioliitosta. Siinähän ovat draaman ainekset kuin tarjottimella: kylmä ja analyyttinen talousmies sekä henkioppaidensa kanssa seurusteleva nainen.

Rytien avioliitosta saa sopuisan kuvan. ”Häntä pidettiin kylmänä miehenä, mutta hänen rakkautensa kesti kovimmatkin koetukset.”

Toinen mies on Orasen presidenttisarjan kuudes ja kirjailijan mukaan viimeinen osa. En havainnut, että kirjassa sanottaisiin suoraan, kuka oli ensimmäinen mies, mutta oletan, että hänellä tarkoitetaan Mannerheimiä.

Risto Ryti, kansakunnan sijaiskärsijä, nousi ansaitsemaansa arvoon vasta kuolemansa jälkeen. Yksi käännekohta oli vuosi 2004, jolloin Ryti äänestettiin ohi kaikkien ehdokaslistojen toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi. Yleisradion äänestyksessä edellä oli vain Mannerheim.

Oranen haluaa yleensä päättää romaaninsa niin, että lukijalle jää hyvä mieli. Nyt hän sai tehdä töitä tämän tavoitteen eteen tavallista enemmän.

Rytin julkisen toiminnan aikana ajat olivat ankeat, joten onnellista loppua oli vaikea keksiä. Suurella ammattitaidolla ja kovalla rutiinilla Oranen tästäkin haasteesta selviää kunnialla.

Eri asia sitten on, pitääkö romaanilla aina olla onnellinen loppu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu