Sampo Terho uutta leipäpuuta etsimässä
Perussuomalaisten/sinisten entiset ministerit ovat olleet kovia poikia kirjoittamaan kirjoja sen jälkeen, kun heidän poliittinen uransa tyssäsi viime eduskuntavaaleihin. Jari Lindström kirjoitti muistelmansa, Jussi Niinistö teki elämäkerran Paavo Susitaipaleesta, Timo Soinin muistelmat ilmestyvät ensi syksynä.
Tässä puhutaan entisestä kulttuuriministeristä Sampo Terhosta, jonka esikoisromaani julkaistiin talvella (Olev Roosin kyyneleet, WSOY 2021). Terho on kiinnostava tapaus, sillä hänen urasuunnitelmansa eivät ole ihan tavanomaisia entisille poliitikoille.
Kirjan julkaiseminen on osa projektia, jonka avulla Terho etsii uutta alkua ja leipäpuuta itselleen. Hän aikoo kirjoittaa kirjoja myös tulevaisuudessa. Harva kuitenkaan elää Suomessa kirjoja kirjoittamalla.
Aina sitä jokin naula vetää, kun oikein yrittää, tuntuu Terho ajattelevan. Hän ryhtyi yrittäjäksi ja perusti Pohjalaisen entisen päätoimittajan Toni Viljanmaan kanssa tuotantoyhtiön. Sen tarkoitus on tehdä elokuvia ja televisio-ohjelmia, erityisesti historiallisia dokumentteja.
Suunnitelmat ovat suuria. Terho unelmoi, että hänen käsikirjoituksestaan tehtäisiin elokuva. Aihekin on jo takataskussa: maalaiskomedia!
Luin Sampo Terhon esikoisromaanin. Kun kirjoittaja on entinen kulttuuriministeri, se vaikuttaa tietysti kirjan vastaanottoon. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa lukea lehtien ristiriitaisia arvioita.
Helsingin Sanomien mielestä Terhon nyyhkytarina vie visiitille kaunokirjallisuuden museoon. Turun Sanomat taas piti kirjaa koulunäytelmänä Viron historiasta: ”Sampo Terhon esikoisromaani on aapismainen opetussatu suomalaisille.”
Myönteisempiä oltiin Oulussa ja Kuopiossa. Oululaisen Kalevan mukaan Terhon esikoisromaani on oivaltava ja ironinen ajankuvaus, jota rutikuiva fakta välillä kangistaa. Savon Sanomat oli sitä mieltä, että Terho onnistuu herättämään historian eloon.
Yleensä esikoiskirjailijoita on tapana kannustaa ja suhtautua ymmärtäväisesti mahdollisiin heikkouksiin. Poliitikko esikoiskirjailijana voi kuitenkin varautua tavallista ankarampaan kritiikkiin.
On makuasia, mitä haluaa nostaa tikun nokkaan Terhon kirjasta. Se on sujuvasti, seitsemään kertaan kirjoitettu, tunteisiin vetoava tarina Olev Roosin elämästä Neuvosto-Virossa.
Olev oli epäkäytännöllinen lukutoukka, jonka jatko-opinnot kaatuivat siihen, ettei hän ollut kommunistisen puolueen jäsen. Hänestä tuli kolhoosin työmies, Saarenmaan sympaattinen kylähullu.
Kun Oleville selvisi, ettei hän pääse lukioon taustansa vuoksi, hän melkein itki: ”Viilenevässä pimeydessä yksinäinen kyynel vierähti Olevin poskelle ja putosi maantien tomuun, mutta kukaan ei nähnyt sitä.”
Odotin enemmänkin kyyneleitä, kuten kirjan nimessä vihjataan, mutta miehet eivät itke: saatiin vain yksi kyynel. Olev ei itkenyt edes äitinsä hautajaisissa.
Eikä itkenyt mammanpoika Olev Roos silloinkaan, kun sai rukkaset kosioretkellään. Sampo Terho panee parastaan, kun hän kuvaa epäonnistunutta kosintaa:
”Katia. Ilman sinua talvi valtaa ruumiini, kylmä sieluni, ikirouta sydämeni. Olet lämpöni ja kevääni, toverini ja rakkaani. Käy tämä elämä kanssani, kaunis aurinkoni.”
Pieleen meni kaunis kosinta, mutta minä olen mykistynyt. Ei tuollainen helskyttely ihan peruspersulta onnistu.
Sampo Terho, 43, on lupaava, vanhanaikainen esikoiskirjailija. Hän ei tällä kirjalla tule saamaan Finlandia-palkintoa eikä hän uudista suomalaista romaanitaidetta, mutta hyvästä yrityksestä hän saakoon täydet kymmenen pistettä.
Sampo Terho olisi mennyt perussuomalaisten riveistä heittämällä eduskuntaan.
Uuden puolueensa, sinisten riveistä eduskuntaan ei mennyt kukaan.
Puoluevaihdoksia ei ole katsottu hyvällä koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Terho on tehnyt selväksi että hän on jättänyt politiikan ja tullut kirjallisuuden maailmaan. Omasta puolestani en voi sanoa muuta kuin tervetuloa ja antaa menneiden olla menneitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Pieleen meni kaunis kosinta, mutta minä olen mykistynyt. Ei tuollainen helskyttely ihan peruspersulta onnistu.”
Kirjoittaja luokittelee ihmisen luonteenpiirteet puoluekannan mukaan??
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tässä ole kyse mistään luonteenpiirteistä.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkinasteista profilointia kuitenkin teet puoluekannan perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaus Sampo Terhon entiseen puolueeseen – mitä lie profilointia sitten onkaan. Ei kai se ole kiellettyä? Olen pahoillani, jos se Teitä loukkaa.
Ilmoita asiaton viesti
En minä ole loukkaantunut mitenkään, en ole erityisesti minkään puolueen fanittaja, jos sitä tarkoitit.
Ei ole kiellettyä viitata henkilön puoluetaustaan enkä sitä myöskään ihmetellyt. Ihmettelin vain sitä miten olet tehnyt johtopäätöksen, että ylipäätänsä persut eivät osaa helskytellä?
Ilmoita asiaton viesti
”… miten olet tehnyt johtopäätöksen, että ylipäätänsä persut eivät osaa helskytellä?”
– Sepä se! Mikä on muovannut perussuomalaisen prototyypin sellaiseksi, jona se nykyisin tunnetaan? Toisaalta: Sampo Terho kirjoitti tunnelmalliset sanansa vasta ryhdyttyään poliittisesti siniseksi, ja siitä leiristä vallitseekin toisenlainen yleiskäsitys, joka totta vieköön on lähempänä taivaanrannan maalaamista kuin junttimaista uhoa.
Ilmoita asiaton viesti
Persut osaavat varmaan helskytellä siinä missä muutkin, mutta osaako peruspersu helskytellä niin kuin Sampo. Huomasitte varmaan blogin tyylilajin eli sitä ei kirjoitettu otsa rypyssä.
Ilmoita asiaton viesti
”Eikä itkenyt mammanpoika Olev Roos silloinkaan, kun sai rukkaset kosioretkellään.”
– Oliko edellämainittu sitaatti tietoinen mukaelma ”Saku Sammakon kosiomatkasta”? (Ei itkenyt Olev Roos silloinkaan, a-haa… jne.)
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut tietoinen mukaelma, vaan alitajunnan sanelema juttu. Hyvä huomio sulta, Tuomo.
Ilmoita asiaton viesti
Sampo Terhon pitää tehdä / kirjoittaa toinenkin kirja jos aikoo hakea KIRJAILIJALIITON jäsenyyttä. En ole lukenut hänen tekelettään.
Ilmoita asiaton viesti
Mikko, ei Terhon kirja mikään tekele ole vaan ihan oikea, kunnianhimoisesti kirjoitettu romaani.
Ilmoita asiaton viesti
Terhon romaanista:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/perttirampanen/entisen-poliitikon-esikoisromaani/
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mieleen Soinin persujen ”kulttuuripoliittinen linjaus-ja ohjelma”, jossa jyrytettiin mm. kannatettavat ja tuettavat taidetyylit ja toisaalta esim. taide johon ei tulisi ainakaan verorahoja haaskata.
– Sampo Terho kuitenkin sai mm. teatteriväeltä kiitosta, kun ei leikannutkaan valtion avustuksia.
Halla-ahon aikana ei ole ainakaan vielä kulttuuripoliittista ohjelmaa julkaistu, mutta varmaan sitten, jos yltää ja päätyy pääministeripuolueeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Luoja meitä siltä varjelkoon, mun kirjat joutuu varmaan roviolle.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon aiheen perusteella mitä kerroit, niin uskoisin siitä tulevan hyvän ja tunteikkaan elokuvan. 💖 Niistähän kansa tykkää ja on aina tykännyt Ansa Ikosen ja Tauno Palon ajoista lähtien.
Toivotan vain Terholle onnea matkaan! Hän teki jo aikoinaan ihan fiksun vaikutuksen ministerinäkin, joten eiköhän tuo ura urkene jatkossa ihan mukavasti.
Ilmoita asiaton viesti