Satusedän sukulaisen ihmeelliset seikkailut

Huippujuristiksi kehuttu Zacharias Sundström, 87, on Suomen kansan satusedän Topeliuksen tyttärentyttärentyttärenpoika. Jotain maagista on tarttunut satusedästä Sundströmiin, jota luulisi keksityksi hahmoksi, satuhenkilöksi, ellei tietäisi, että hän on todellinen ihminen.

Arvio Sundströmistä perustuu uuteen kirjaan. Hän on sanellut satumaisen elämäntarinansa veijariromaaneitakin kirjoittaneelle Staffan Bruunille (Suomen kallein asianajaja – Zacharias Sundströmin elämä ja teot, WSOY 2024).

Tuloksena on sujuva, nopeasti lyhyin kappalein etenevä mukaansatempaava tarina miehestä, joka kulki omia polkujaan. Hänestä tuli kaksi kertaa väitellyt oikeustieteen tohtori, professori, YK:n asiantuntija Afrikassa, Eurooppa-oikeuden ekspertti, lentäjä ja viinitilan omistaja.

Kerran hän pani sumuisella lentoretkellään koko Etelä-Suomen ilmatilan sekaisin eikä pidä unohtaa, että hän on mies, joka kieltäytyi oikeusministeri Robert Kennedyn työtarjouksesta, mutta ennen kaikkea hän on ollut Suomen kallein asianajaja.

Sundström on edustanut suurta julkisuutta saaneissa oikeusjutuissa muiden muassa Peter Fryckmania, Pentti Kouria, Ulf Sundqvistia, Alpo Rusia ja useita suomalaisia yrityksiä.

Kaikki Sundströmin uroteot eivät mahdu yhteen juttuun, joten keskitytään olennaiseen.

Sivuroolia Sundströmin saagassa pääsevät näyttelemään sellaiset merkkihenkilöt kuin Paavo Lipponen, Seppo Tiitinen ja Suojelupoliisin pomot. Etelä-Afrikan viinitilan viinit vauhdittavat tarinoita.

Kuka muu kuin Sundström olisi onnistunut myymään yli tuhat pulloa valkoviiniä eduskunnan puhemiehelle Paavo Lipposelle. Oli tulossa eduskunnan 100-vuotisjuhlat, parlamentin valtuuskunta oli Lipposen johdolla vierailulla Etelä-Afrikassa, missä tavattiin myös Sundström.

Valtuuskunta ihastui lounaalla Sundströmin viineihin. Lipponen tilasi siltä istumalta 1008 pulloa valkoviiniä eduskunnan juhliin.

Tilauksesta syntyi myöhemmin vuosien oikeustaistelu, kun Lipponen ei viininmaistelun lomassa hoksannut tarkistaa, millaisia ehtoja hänen johtamansa eduskunta oli säätänyt viinin maahantuonnille.

Viinillä oli tärkeä rooli myös silloin, kun Sundström sai eräänä vuonna kutsun Supon pikkujouluihin. Häntä oli epäilty jopa vakoilusta lukuisten kansainvälisten yhteyksiensä vuoksi. Taustalla olivat myös Alpo Rusin ja Olli Mattilan oikeusjutut.

Sundström ei lähtenyt Supon juhliin tyhjin käsin. Hän toi iltaa vauhdittamaan laatikollisen oman tilan viinejä. Supon pomot järjestivät juustot ja muut tilpehöörit:

”Se oli iloinen ilta. Poikani Alexander toimi kuljettajana, koska ymmärsin, etten luultavasti olisi loppuillasta ajokunnossa. Juhliin osallistui noin kymmenen Supon päällikköä ja kävi ilmi, että he olivat hyvin perehtyneitä asioihini”, Sundström muistelee.

Ratakadun pikkujouluissa varmistui Sundströmin mukaan se, että niin Supo kuin venäläiset olivat olleet hänestä hyvin kiinnostuneita. Tästä olisin lukenut enemmänkin.

Sundströmin työura on hengästyttävän pitkä ja monipuolinen. Jo kolmekymppisenä hän oli vieraileva professori Addis Abeban yliopistossa Etiopiassa, sen jälkeen hän neuvoi nuorena juristina itsevarmasti hallituksia Lesothossa ja Sierra Leonessa.

Aina roiskuu kun rapataan.

Vuonna 2011 Sundström sai veropetoksista tuomion, jonka seurauksena hänet erotettiin Asianajajaliitosta. Se ei ole estänyt häntä edelleen toimimasta perustamansa Nordic Law’n taustavaikuttajana tärkeiksi kokemissaan asioissa.