Seinäjoen satraappi ja Pohjanmaan Kekkonen
Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, professori Kari Hokkanen, 79, on julkaissut muistelmiensa ensimmäisen osan (Maailmansodasta lehtisotaan – Seinäjoen satraapin muistoja 1, Maahenki 2022).
Kun 37-vuotias historiasta väitellyt tohtori ja Alkio-opiston rehtori valittiin eteläpohjalaisen Ilkan päätoimittajaksi vuonna 1980, hänellä ei ollut päivääkään lehtikokemusta. Nopeasti hän kuitenkin oppi lehdenteon niksit ja pohjalaiset tavat.
Kohta Hokkanen oli jo pohjalaisempi kuin pohjalaiset itse. Itä-Suomessa kasvanut mies oppi nauramaan, kun vitsailtiin, että Hokkanen on syntyperäinen eteläpohjalainen vuodesta 1980.
Muistelmien herkullisinta antia ovatkin kuvaukset pohjalaisista ja Lakeuden lehtisodasta, jossa Ilkka ja Vaasa, sittemmin Pohjalainen, kilpailivat keinoja kaihtamatta, kumpi säilyy hengissä.
Kilpailu päättyi tunnetusti Ilkan selkävoittoon. Siinä ottelussa Hokkasella oli merkittävä rooli. Hän sanoo viihtyneensä lehtisodassa.
Taistelussa käytettiin myös dopingia, kiellettyjä aineita. Oli mustaa kassaa ja kiellettyjä kylkiäisiä. Uusille tilaajille jaettiin tuhansia kahvikalustoja, ruokakalustoja, kaulakelloja, kelloradioita ja naisten korukelloja, joita kutsuttiin ”kikkikelloiksi”.
Markkinaoikeus joutui käsittelemään valituksia: ”Tuomioita tuli, mutta tulipa tuloksiakin”, Hokkanen ilakoi.
Kun Vaasa ja Seinäjoki ottivat yhteen, aikamoinen paradoksi oli, että maakunnan olemuksesta väitteli kaksi Kymenlaaksossa kasvanutta miestä, Hokkanen ja Vaasan päätoimittaja Jaakko Korjus.
Hokkanen kirjoittaa, että hänelle jäi Korjuksesta ihan hyvät muistot: ”Eikä vain siksi, että hän epäonnistui tehtävässään.”
Päätoimittajana Hokkanen ei erehtynyt laskemaan leikkiä eteläpohjalaisuudesta. Hän aisti epäluulot muualta tulleita kohtaan.
Hokkasen edeltäjä, kauhavalainen Veikko Pirilä opasti seuraajaansa ja leukaili: ”Eteläpohjalaiseksi voidaan hyväksyä, kun on asunut kaksikymmentä vuotta, paitsi Lapualla, jossa pitää myös sairastaa lavantauti.”
Nyt eläkeläisenä Hokkasella on jo varaa hyväntahtoiseen hekotteluun pohjalaisten kustannuksella. Herja on lentänyt huumorin varjolla.
Hokkanen siteeraa Ilkan urheilutoimittajaa Olli Mäkystä, joka on Ilmajoelta: ”Jos ryssät olis tienny että Nurmoo on olemas, niin ei ketään olis Siperiahan karkootettu.” Ja näin: ”Narraa mua, mä olen Nurmoosta”.
Hokkasen rooli Etelä-Pohjanmaalla on ollut erityinen. Sitä kuvastaa myös hänen kirjaansa ottama pilkkalaulu, jonka muusikko Arto J. Rinne, nimimerkki William Korwenkoski, teki.
Päätoimittaja käänsi pilkan edukseen samaan tapaan kuin Paavo Lipposelta saamansa satraappi-nimityksen. Nelisäkeistöisen laulun kertosäe kuuluu näin:
Kari Hokkanen
on Pohjanmaan Kekkonen,
on isä aurinkoinen
kuin Toivo Ryynänen
Pörsänmäen kuuluisuus ja herra ylimmäinen.
Vaikka Hokkanen on ollut päätoimittaja, tiedemies ja arvostettu historioitsija, monien silmissä hän on ennen kaikkea poliitikko ja politiikan taustavaikuttaja. Siinä roolissa hän on viihtynyt hyvin.
Tämä muistelmien ensimmäinen osa ulottuu lapsuudesta vuoteen 1983, jolloin Hokkanen pääsi eteläpohjalaisten edustajana keskustan vallan ytimeen, puoluehallituksen työvaliokuntaan.
Maailmansodasta lehtisotaan on tyylikäs muistelmateos. Lopputulos on sympaattinen, koska Hokkanen myöntää myös omia virheitään ja kohtelee vastustajiaankin enimmäkseen kohteliaasti.
Huumoriakin on sopivasti, mikä lisää luettavuutta. Ja sen Hokkanen toimittajana on oppinut, että nimi on uutinen. Henkilöhakemistossa on tuhatkunta nimeä.
Tekevälle sattuu – myös pikku virheitä. Sylvi Saimo ei melonut kultaa Lontoon olympialaisissa 1948 vaan Helsingissä 1952 eikä Taito Tuunanen ollut STT:n taloustoimittaja vaan talouspäällikkö.
Kuka on kansikuvassa oikealla? Entä vasemmalla?
Kulttuurikysymys tahi silkkaa tyhmyyttäni, mutta blogin nurmolaisvitsejä en kerta kaikkiaan ymmärrä!
Kompromissilta tuoksahtava Ilkka-Pohjalainen on sanomalehden nimeksi epäonnistunut, sanokaa minun sanoneen.
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/art-2000007246840.html
Ilmoita asiaton viesti
Kansikuvassa oikealla on Vaasa-lehden päätoimittaja (1981-84) Jaakko Korjus. Vasemmalla olevaa en tiedä. Kyllä Nurmo-vitseissä juju on, mutta ehkä ne aukeavat vain eteläpohjalaisille. Turha ruveta vitsejä selittämään.
Ilmoita asiaton viesti
Sain selville, että kansikuvan kolmas mies, selin vasemmalla, on Länsi-Savon entinen, jo edesmennyt päätoimittaja Erkki Kakkonen. Kuva on otettu vuonna 1981.
Ilmoita asiaton viesti
Kakkonen on toimittajanimenä minulle vieras, mutta Korjus tutumpi. Hän erikoistui kirjailijana suomalaisten SS-miesten historiaan.
V. 1981 ei vielä laajasti käytetty käsitettä ”media”, vaikka Timo T.A. Mikkonen – hänkö se oli? – ehti termin jo lanseerata. Meillä puhuttiin ”joukkotiedotusvälineistä”.
Kuvan äijäkolmikon voidaan nyt katsoa edustaneen tuolloista maakuntamediaa, vaan ei ”etelän metiaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko Korjus teki myös mm. Vihtori Kosolasta ja Juha Rihtniemestä kirjan Legenda jo eläessään -sarjaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Kikkikelloja” pidetään ilmeisesti kaulassa ”kikkien” välissä. Anoppivainaaltani (synt. Nurmossa, nainut Alavudelle) olen oppinut ilmauksen ”kikkiliivit” ja yleensä ”kikin” tuossa merkityksessä. Myös lehmillä on kikit tuas murtehes.
Ilmoita asiaton viesti
Äitini koti oli Etelä-Pohjanmaalla, Kauhajoella. Vaari oli nuoruudessa kova urheilumies (vanhempana penkki-), suojeluskuntaupseeri, sodissa tykistön tulenjohtaja-kapteeni, heti sodan lopulla asekätkijä.
Rehdein mies jonka olen tuntenut.
Loistava huumorintaju, mutta ei sietänyt kähmintää, selittelyjä tai epämääräisiä ilmaisuja (jos vaikka aloitin lauseen ”vihjaatko, että…”, vastaus tuli heti: ”Minä en koskaan vihjaa mitään vaan sanon aina suoraan”.).
Mummulaan tuli Vaasa ja Uusi Suomi, Ilkkaa pidettiin kepulaisten paskapaperina.
Ilmoita asiaton viesti