Seinäjoen satraappi ja Pohjanmaan Kekkonen

Sanomalehti Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, professori Kari Hokkanen, 79, on julkaissut muistelmiensa ensimmäisen osan (Maailmansodasta lehtisotaan – Seinäjoen satraapin muistoja 1, Maahenki 2022).

Kun 37-vuotias historiasta väitellyt tohtori ja Alkio-opiston rehtori valittiin eteläpohjalaisen Ilkan päätoimittajaksi vuonna 1980, hänellä ei ollut päivääkään lehtikokemusta. Nopeasti hän kuitenkin oppi lehdenteon niksit ja pohjalaiset tavat.

Kohta Hokkanen oli jo pohjalaisempi kuin pohjalaiset itse. Itä-Suomessa kasvanut mies oppi nauramaan, kun vitsailtiin, että Hokkanen on syntyperäinen eteläpohjalainen vuodesta 1980.

Muistelmien herkullisinta antia ovatkin kuvaukset pohjalaisista ja Lakeuden lehtisodasta, jossa Ilkka ja Vaasa, sittemmin Pohjalainen, kilpailivat keinoja kaihtamatta, kumpi säilyy hengissä.

Kilpailu päättyi tunnetusti Ilkan selkävoittoon. Siinä ottelussa Hokkasella oli merkittävä rooli. Hän sanoo viihtyneensä lehtisodassa.

Taistelussa käytettiin myös dopingia, kiellettyjä aineita. Oli mustaa kassaa ja kiellettyjä kylkiäisiä. Uusille tilaajille jaettiin tuhansia kahvikalustoja, ruokakalustoja, kaulakelloja, kelloradioita ja naisten korukelloja, joita kutsuttiin ”kikkikelloiksi”.

Markkinaoikeus joutui käsittelemään valituksia: ”Tuomioita tuli, mutta tulipa tuloksiakin”, Hokkanen ilakoi.

Kun Vaasa ja Seinäjoki ottivat yhteen, aikamoinen paradoksi oli, että maakunnan olemuksesta väitteli kaksi Kymenlaaksossa kasvanutta miestä, Hokkanen ja Vaasan päätoimittaja Jaakko Korjus.

Hokkanen kirjoittaa, että hänelle jäi Korjuksesta ihan hyvät muistot: ”Eikä vain siksi, että hän epäonnistui tehtävässään.”

Päätoimittajana Hokkanen ei erehtynyt laskemaan leikkiä eteläpohjalaisuudesta. Hän aisti epäluulot muualta tulleita kohtaan.

Hokkasen edeltäjä, kauhavalainen Veikko Pirilä opasti seuraajaansa ja leukaili: ”Eteläpohjalaiseksi voidaan hyväksyä, kun on asunut kaksikymmentä vuotta, paitsi Lapualla, jossa pitää myös sairastaa lavantauti.”

Nyt eläkeläisenä Hokkasella on jo varaa hyväntahtoiseen hekotteluun pohjalaisten kustannuksella. Herja on lentänyt huumorin varjolla.

Hokkanen siteeraa Ilkan urheilutoimittajaa Olli Mäkystä, joka on Ilmajoelta: ”Jos ryssät olis tienny että Nurmoo on olemas, niin ei ketään olis Siperiahan karkootettu.” Ja näin: ”Narraa mua, mä olen Nurmoosta”.

Hokkasen rooli Etelä-Pohjanmaalla on ollut erityinen. Sitä kuvastaa myös hänen kirjaansa ottama pilkkalaulu, jonka muusikko Arto J. Rinne, nimimerkki William Korwenkoski, teki.

Päätoimittaja käänsi pilkan edukseen samaan tapaan kuin Paavo Lipposelta saamansa satraappi-nimityksen. Nelisäkeistöisen laulun kertosäe kuuluu näin:

Kari Hokkanen
on Pohjanmaan Kekkonen,
on isä aurinkoinen
kuin Toivo Ryynänen
Pörsänmäen kuuluisuus ja herra ylimmäinen.

Vaikka Hokkanen on ollut päätoimittaja, tiedemies ja arvostettu historioitsija, monien silmissä hän on ennen kaikkea poliitikko ja politiikan taustavaikuttaja. Siinä roolissa hän on viihtynyt hyvin.

Tämä muistelmien ensimmäinen osa ulottuu lapsuudesta vuoteen 1983, jolloin Hokkanen pääsi eteläpohjalaisten edustajana keskustan vallan ytimeen, puoluehallituksen työvaliokuntaan.

Maailmansodasta lehtisotaan on tyylikäs muistelmateos. Lopputulos on sympaattinen, koska Hokkanen myöntää myös omia virheitään ja kohtelee vastustajiaankin enimmäkseen kohteliaasti.

Huumoriakin on sopivasti, mikä lisää luettavuutta. Ja sen Hokkanen toimittajana on oppinut, että nimi on uutinen. Henkilöhakemistossa on tuhatkunta nimeä.

Tekevälle sattuu – myös pikku virheitä. Sylvi Saimo ei melonut kultaa Lontoon olympialaisissa 1948 vaan Helsingissä 1952 eikä Taito Tuunanen ollut STT:n taloustoimittaja vaan talouspäällikkö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu