Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu

Kun Petteri Orpon hallitus tekee yhteenvetoa Vilhelm Junnilan tapauksesta, pääministeri voisi aloittaa arvionsa ytimekkäästi: Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Tuo poliittisissa piireissä tutuksi tullut lohkaisu on löytänyt tiensä myös uuden kirjan nimeksi (Vesa Heikkinen & Tapio Pajunen: Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu – 2000-luvun politiikan sanat päreiksi, Teos 2023). Ylen Politiikkaradion Puheet päreiksi -ohjelman kaksikko juhlistaa kirjalla ohjelmansa kymmenvuotista taivalta.

Lausahduksen keksimisestä on annettu usein kunnia keskustan entiselle kansanedustajalle Tapani Töllille. Hän onkin ansiokkaasti levittänyt fraasin ilosanomaa, vaikka ei täysin otakaan kunniaa sen keksimisestä. Joku hänen ystävistään oli käyttänyt sanontaa jo 1970-luvulla.

Radiokaksikon mielestä fraasi viehättää, koska siinä jäljitellään politiikasta tuttua puhetapaa: sanotaan asiantuntevalla rintaäänellä jotain pätevän oloista, mutta oikeastaan sanottu on konkreettiselta sisällöltään tyhjää täynnä.

Heikkisen ja Pajusen massiivinen, yli 500-sivuinen teos, on täynnä politiikan muotisanoja ja sanontoja. Sanojen kautta käsitellään laajasti politiikan ilmiöitä. Vaikka kieli muuttuu koko ajan, monet fraasit pysyvät hengissä pitkään.

Kirjaan on otettu kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan lista puppusanoista vuodelta 2014. Lista voisi Heikkisen ja Pajusen mielestä olla heidän kirjansa otsikkosanoja:

Agenda, aidosti, aikaikkuna, finanssikriisi, globaali, haastava, haasteellinen, huippu-, innovaatio, isossa kuvassa, kansainvälinen, kilpailukyky, kriisitietoisuus, kulurakenne, kustannus, markkina, pitkässä juoksussa, rakenneuudistus, sektori, sopeuttaa, sukeltaa, tehostaa, uudistus, -vaje.

Koskela arveli, että jos osaa käyttää tätä puppusanageneraattoria, pääsee eduskuntaan, hallitukseen ja unelmatapauksessa Euroopan parlamenttiin.

Viime vuosien poliitikoista fraasikuningattaren titteli menee ex-ministeri Krista Kiurulle. Häneltä puhe ei lopu, vaikka ajatus katkeaisi.

Kirjassa on esimerkki Kiurun haastattelusta A-studiossa helmikuussa 2021. Kiuru pani parastaan, kun hän puhui suorassa lähetyksessä ”keskeisestä pihvistä, jonka edessä olemme polvillamme”.

Kyse oli maahantulijoiden pakkotestauksesta Suomen rajoilla koronan riehuessa. ”Pihvin edessä ei kai ennen ole oltu ainakaan julkisesti polvillaan”, kirjassa irvaillaan.

Kiuru on saanut paljon huomiota omintakeisella tyylillään. Häntä on pidetty surrealismin guruna ja fraasirikollisena. Alettiin puhua kiurismeista, jotka toisia ärsyttävät, joitakin huvittavat.

Esimerkkejä Kiurun kielikukkasista vuodelta 2020: alueellinen etupääty, kakunpäältäimurointi, kanat pellossa, mekaaninen juustohöylä, reunaraamit, rodeo. Lähes lyömätön kiurismi on kuitenkin pihvin edessä polvillaan.

Olen poiminut tähän blogiin vain rusinoita pullasta, jotta kirjoitus ei leviäsi kuin Jokisen eväät. Ja se pitää aina muistaa, että pelisäännöistä on pidettävä kiinni. Ei pidä rikkoa sääntöjä, koska siitä saattaisi alkaa hallitsematon kehitys, varsinainen hulabaloo.

Voi käydä niinkin, että maito ehtii kaatua, ennen kuin pelisäännöistä on kunnolla edes keskusteltu, kuten kävi Vilhelm Junnilan tapauksessa.

Heikkisen ja Pajusen kirjan valossa nykyajan politiikka on muun ohessa rusinoiden poimimista, maidon kaatumista, sanojen syömistä, karkeaa kieltä ja natsikortin heiluttamista eli aikamoista hulabaloota, kuten viime päivinä olemme nähneet.