Siperiaan ensimmäisessä luokassa

Kun olin lukenut paljon kauhukertomuksia Stalinin vankileireistä ja siitä, miten Putin kohtelee poliittisia vastustajiaan, silmiin sattui kirja Pehr Evind Svinhufvudin (1861-1944) karkotuksesta Siperiaan (Erkki Räikkönen: Svinhufvudin kertomukset Siperiasta, Otava 1928, 2007).

Ajattelin, että jo vertailun vuoksi pitää lukea Svinhufvudin elämästä Siperiassa. Miten kohdeltiin karkotuksessa Suomen suuriruhtinaskunnan itsepäistä laillisuusmiestä tsaarin aikana?

Eduskunnan ensimmäinen puhemies ja tuleva tasavallan presidentti eli Siperian karkotuksessa 1914-1917 kaikkiaan 27 kuukautta kahdessa eri paikassa.

Karkotus sinänsä oli tietysti ankara isku, mutta kun lukee Svinhufvudin kertomuksia, karkotus alkaa tuntua melkein lomamatkalta.

Svinhufvud seurueineen lähti Pietarista kohti Siperiaa junalla komeasti ensimmäisessä luokassa. Seurueeseen kuuluivat vaimo Ellen, suomalainen saattaja sekä kaksi vartijaa. Kaikkien liput maksoi karkotettu itse.

Matkan rankin osuus alkoi viikon junamatkan jälkeen Tomskista hevoskyydillä pieneen Tymskojen kylään. Rekiretki kesti viikon verran.

Kolmella hevosvaljakolla mentiin. Yhdessä reessä istui Svinhufvud vaimonsa kanssa, toisessa saattomiehet ja kolmannessa tavarat. Kyyti oli kylmää alkutalven pakkasissa. Kerran Svinhufvud suistui hankeen, mutta siitäkin selvittiin.

Perillä Svinhufvud vuokrasi asunnokseen kylän suurimman puurakennuksen toisesta kerroksesta kaksi huonetta – ison salin, jossa oli kuusi ikkunaa ja pienemmän ”sänkykamarin”, jossa oli kolme ikkunaa.

Svinhufvud kertoo: ”Elämä siellä rupesi luistamaan koko lailla. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä meitä kohtaan… Kyläläiset kohtelivat tulokasta aivankuin herraa.”

Päiväjärjestykseen kuului aluksi venäjän opiskelua ja balalaikan soittoa, jota Ellen-vaimo opiskeli paikallisen opettajan puolison opastuksella. Ellen lähti muutaman viikon jälkeen takaisin Suomeen, mutta kävi karkotusaikana vielä kaksi kertaa tapaamassa miestään Siperiassa.

Svinhufvud oli ensin Tymskojessa, sitten Kolovanissa. Kummassakin paikassa hän kertoi viihtyneensä hyvin. Seurustelu paikallisten ja muiden karkotettujen välillä oli tiivistä.

Viranomaiset valvoivat muodollisesti myös Svinhufvudia ja utelivat joskus, aikoiko hän karata. Svinhufvud torjui epäilyt: ”Sitä paitsi käytän karkotusta levätäkseni. Täällä on erittäin mukavaa olla, ja minä hiihtelen paljon ympäristössä ja lueskelen kovasti.”

Svinhufvud uusine ystävineen teki retkiä, harrasti metsästystä ja kalastusta sekä tarkkaili luonnon komeutta: ”Se oli lepoa ilman edesvastuuta. Ei ollut oikeastaan muuta surua kuin että sota kävi hitaasti ja venäläiset eivät saaneet tarpeeksi selkäänsä.”

Siperian kylmät talvet ja kuumat kesät karkotettu kesti hyvin. Svinhufvud raportoi Räikköselle, että lepo teki hyvää, hermot pääsivät tasapainoon ja terveys parani silminnähtävästi.

Svinhufvud ryhtyi erään saksalaisen karkotetun kanssa jopa maanviljelijäksi. Miehet ostivat hevosen ja vuokrasivat maata alkutalvesta 1916. Sadosta ei tullut kummoinen, mutta puuhastelua riitti.

Vapaus koitti maaliskuussa 1917. Tsaari luopui vallasta, Svinhufvudin Siperiaan lähettänyt kenraalikuvernööri Seyn otettiin kiinni Helsingissä ja lähetettiin Pietariin.

Kirjan mukaan Svinhufvud marssi Siperiassa poliisikamarille ja ilmoitti: ”Hyvät herrat, se, joka minut tänne lähetti, on vangittu. Nyt minä lähden takaisin kotiin!”