Sotiemme salainen ase – Sukkapuikkoarmeija

Talvi- ja jatkosodassa Suomen salaisena aseena toimi niin sanottu Sukkapuikkoarmeija, jota johti lujalla kädellä Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo (1895-1978). Hän valjasti lehtensä sotien ajaksi propagandan palvelukseen.

Kotiliesi suuntasi propagandansa kotirintaman naisille. Tästä ajasta kertoo Seija Aunilan ja Jukka-Pekka Heiskasen uusi kirja (Kotien salainen armeija – Naiset tiukassa ohjauksessa sotavuosina, Atena 2022). Teos perustuu Aunilan väitöskirjaan.

Propagandaa ei pidetty kielteisenä asiana. Kotilieden propagandakin oli lähinnä valistusta. Valeuutisia ei tehtailtu.

Kun kansa taisteli olemassaolostaan, kotirintaman tärkeys korostui. Kirjan mukaan Kotiliesi onnistui propagandassa usein paremmin kuin valtion virallinen tiedotustoiminta. Lehden vahvuus oli konkretia. Se tunsi lukijansa.

Sukkapuikot heiluivat kautta maan, kun Kotiliesi vaati talvisodan keskellä, että kotirintamalla ei saisi hukata hetkeäkään toimettomuuteen:

”Sukkapuikkorintamamme sotii menestyksellisesti. Toivottavasti yksikään nainen ei liiku ’aseistamattomana’, ts. ilman neulepuikkoa ja lämmintä villalankaa.”

Kotiliedessä oli ajan tavan mukaan myös yleviä, isänmaallisia kirjoituksia. Kotirintaman ihmisistäkin tehtiin sankareita – kirjoitettiin sankaripuolisoista ja sankarilapsista.

Todelliset sankarit olivat kuitenkin rintamalla. Kotilieden sotapropaganda kohosi myyttisiin sfääreihin, kun lehdessä rohkaistiin miesten kohtalosta huolestuneita naisia: 

”Älä pelkää. Monia naislukijoita saattaa pelottaa pojan tai miehen kuolema rintamalla. Pelon yli pääsee ymmärtämällä, että pyhässä sodassa kuollessaan mies hedelmöittää maan niin, että siitä kasvaa uusia sankareita.”

Yhtä tärkeitä kuin ylevät hehkutukset olivat lehden konkreettiset neuvot arkielämän ongelmiin. Naiset kysyivät, asiantuntijat vastasivat.

Sota-ajan sankarinainen oli suurperheen äiti. Kotiliesi piti ihanteena kuuden lapsen perhettä. Nuoria naisia opastettiin, että onni löytyy lasten hoidosta. Naimaikäisille naisille osoitettiin suorasukainen viesti: Naikaa sotainvalideja!

Kotiliedessä oltiin huolissaan siitä, että turha opiskelu syö naisilta aikaa ja he jäävät vaille niitä oppeja, joita nainen todella tarvitsi perheenäitinä.

Lehti vastustikin naisten korkeaa koulutusta. Etusijalle asetettiin käytännönläheiset alat, joille nuorten naisten toivottiin suuntautuvan.

Esimerkkejä naisille sopivista ammateista lueteltiin pitkä rivi: kelloseppä, sähkö- ja kaasumittarin lukija, rahastaja, sisäsähkötyöt, verhoilutyö, sisämaalaus, suutari, valokuvaaja, traktorin ja niittokoneen ajaja, parsija, liinavaatteen paikkaaja, pienten korjaustöiden tekijä.

Nuorten naisten koulutuksen suitsiminen tuntuu nykysilmin oudolta. Kotilieden koulutuskanta oli yllättävä myös siksi, että lehteä toimittivat hyvin koulutetut naiset.

Naisen paikka oli Kotilieden mielestä ensisijaisesti kotona. Lehti pysyi vanhoillisella kannallaan, vaikka muu yhteiskunta kannusti samaan aikaan jo yleisesti naisia opintielle.

Kirjassa kysytään, valitsiko Alli lehdelleen oikean linjan sodan aikana? Muutamin varauksin Aunila ja Heiskanen vastaavat: ”Alli valitsi oikein”.

Kotilieden sota-aikojen linjan valitsi nimenomaan päätoimittaja Wiherheimo. Kustantaja olisi halunnut viihteellisempää lehteä.

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Kotilieden perustamisesta. Alli Wiherheimo toimi lehden päätoimittajana sen perustamisesta lähtien aina vuoteen 1963 saakka eli 41 vuotta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu