Sotilastiedustelun hyväksymät muistelmat

Tiedustelueversti Martti J. Karin (1960-2023) muistelmat eivät ole ihan tavallinen tapaus. Kirjan esipuheessa ilmoitetaan, että Suomen sotilastiedustelu on lukenut teoksen luonnoksen ja hyväksynyt sen sisällön julkaisun (Laura Halminen: Martti J. Kari – Käsikirjoitukset eivät pala, Docendo 2024).

Lienee ensimmäinen kerta, että sotilastiedustelulle, kuka se tässä tapauksessa lieneekään, on luovutettu oikeus puuttua etukäteen kirjan sisältöön.

Martti J. Kari kuoli syöpään viime elokuussa. Toimittaja Laura Halminen teki yhteistyötä Karin kanssa ja viimeisteli postuumisti julkaistut muistelmat.

Sain kustantajalta kirjan ennakkoon luettavaksi ja samalla ilmoitettiin, että muistelmien virallinen julkaisupäivä on torstai 14. maaliskuuta, jolloin arviot voi julkaista. Tiedustelun eturintamassa operoiva Ilta-Sanomat julkaisi laajoja juttuja kuitenkin jo alkuviikosta https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010285968.html.

Iltiksen jälkeen myös STT pani juttunsa jakoon. Niinpä minäkin muutin suunnitelmani lennosta ja rikon parilla päivällä embargon.

Blogistin on vaikea kilpailla suurten mediatalojen kanssa, joten en ryhdy kertaamaan niiden juttuja, vaan poimin muistelmista vain yhden asian.

Kari jakaa kirjassa kehuja joka taholle. Kollegoita, ystäviä ja perheenjäseniä kiitellään mennen tullen.

Yksi poikkeus löytyy. Tiedustelupäällikkönä huhtikuuhun 2013 toimineen ja sen jälkeen EU:n sotilastiedustelun päälliköksi siirtyneen Georgij Alafuzoffin toimia Kari arvioi kriittisesti.

Alafuzoff tuomittiin äskettäin hovioikeudessa puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen https://yle.fi/a/74-20077653. Hänen kotoaan löytyi runsaasti salaisia asiakirjoja. Juttu jatkuu Korkeimmassa oikeudessa.

Alafuzoffia Kari kutsuu Fusseksi, joka on isänsä puolelta venäläistä emigranttisukua. Yhteistyötään Fussen kanssa Kari kuvaa haastavaksi.

Viestikoelaitoksen johtajan (Kari) ja Alafuzoffin keskustelut käytiin usein huutamalla. Alafuzoff kyseli kuulemma myös outoja kysymyksiä Viestikoelaitoksen toiminnasta.

Karille ei koskaan selvinnyt, miksi Fusse vastusti kiivaasti tiedustelulainsäädäntöä, jonka valmisteluun Kari keskeisesti osallistui: ”Sinä et tule koskaan saamaan sitä haluamaasi saatanan lakia.”

Fusse oli Karin mukaan hyvin isänmaallinen mies niin kauan kuin Suomen naapurina oli Neuvostoliitto. Sitten tilanne muuttui.

”Fusse ei halunnut Suomen sotilaallisista kyvyistä ’liian’ hyviä. Uskon, että Suomen Nato-kumppanit ja heidän toimintansa ovat aiheuttaneet hänelle närästystä.”

Alafuzoffin alaiset epäilivät, että tämä saattoi olla poliittisessa ohjauksessa: ”Hän toimi vapaa-ajallaan presidentti Tarja Halosen venäjän kielen opettajana, mitä yleisesti ottaen pidettiin arvovaltaisena mutta myös eriskummallisena tehtävänä”, Kari kirjoittaa.

Ihmetystä aiheuttivat myös Alafuzoffin Ukraina-kommentit sen jälkeen kun Venäjä oli miehittänyt Krimin. Hän sanoi Ylen haastattelussa, ”etteivät Venäjän asevoimat ole asemoituneet sotilaallisesti Ukrainaan”.

Kari itse oli ollut Etyjin ryhmässä paikan päällä ja nähnyt mikä oli tilanne Krimillä: ”Fussen tulkinta oli väärä. Entinen esimieheni kiisti tosiasiat. En tiedä, miksi.”

Muistelmien nimeksi valittu Käsikirjoitukset eivät pala oli Martti J. Karin motto, jonka hän lainasi lempikirjailijaltaan Mihail Bulgakovilta (Saatana saapuu Moskovaan). Kari lähti siitä, että totuus ei pala tulessakaan.

Muistelmat on myös muistokirja, jossa Karin kollegat, ystävät ja perheenjäsenet pääsevät kehumaan häntä. Tässä valossa tuntuu ihan luontevalta, että kustantaja määrittelee muistelmateoksen ilmiömäisen tiedustelueverstin ainutlaatuiseksi testamentiksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu