Stalin painajaisena Mannerheimin unissa
Kun Mannerheim oli syksyllä 1946 matkalla Portugaliin, hän joutui Tukholmassa sairaalaan vatsahaavan vuoksi. Sairaalasta päästyään marsalkka asui pari päivää suurlähettiläs G. A. Gripenbergin luona ja kertoi yllättäen unistaan.
Professori Matti Klinge kirjoittaa päiväkirjasarjansa uudessa osassa Mannerheimin oleskelusta Tukholmassa (Mannerheimin unet, Siltala 2020). Kuvaus perustuu Gripenbergin laajoihin päiväkirjoihin vuosilta 1943-1946. Ne ovat Klingen mielestä ”fascinoivaa” luettavaa.
Mannerheim paljasti Gripenbergille sellaista, mitä hän tuskin kertoi muille. Klingen mukaan Mannerheim tunsi Gripenbergin kuin omaksi pojakseen, ”omaa poikaahan ei hänellä ollut eikä sellaista suhdetta tyttäriinsä, että hän olisi puhunut heille itsestään ja elämästään”.
On kyse kahdesta unesta, joissa pääosassa on Stalin. Diktaattori on kutsunut vastahakoisen Mannerheimin Moskovaan. Mannerheim kieltäytyy ensin, mutta joutuu lopulta matkustamaan.
Päästyään hotelliin Mannerheim ilmoittaa olevansa sairas ja tulevansa tapaamaan Stalinia vain, jos hänet kannettaisiin. Unessa ei koskaan päästä Stalinin luokse, vaikka ratsu on annettu ja kansaa komennettu torille.
Toisessa unessa Mannerheim viedään Helsingistä Moskovaan väkisin. Väitellään Leningradin pommittamisesta ja Itä-Karjalasta. Kun Gripenberg kysyy, miten uni päättyi, Mannerheim vastaa: ”Tietenkin niin kuin ne aina päättyvät – minua kidutettiin.”
Sen jälkeen Mannerheim antoi perusteellisen kuvauksen siitä, miten häntä oli kidutettu, mutta yksityiskohtia Gripenberg ei paljasta.
Mannerheim pelkäsi, vaikka kenraaliluutnantti Savonenkov Valvontakomissiosta oli Helsingissä käynyt vartavasten ilmoittamassa, että Neuvostoliitto ei vaadi marsalkkaa kuulusteltavaksi tai tuomittavaksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.
Klingen päiväkirjoja on julkaistu vuodesta 1999 lähtien. Nyt on vuorossa ainutlaatuisen sarjan 22. nide. Klinge vetää jälleen suuria linjoja, mutta puuttuu myös pieniltä tuntuviin asioihin.
Hän ei kaihda kirjoittamasta poliitikkojen ulkonäöstä ja vaatetuksesta. Hän opastaa, mihin vasen käsi kuuluu panna illallispöydässä. Hän harmittelee kielen rappiota ja yleistä tapain turmelusta.
Klingellä on silmää kiinnostaville yksityiskohdille, joista hyvä esimerkki ovat Mannerheimin unet. Ne valaisevat Klingen mielestä vanhan Mannerheimin ajatuksia ja pelkoja sekä tuovat marsalkan henkilökuvaan aivan uudenlaisia aineksia.
En ole havainnut, että historioitsijat yleensä olisivat pitäneet unista kertomista tärkeänä, mutta Klinge on toista maata. Hänen mielestään unetkin ovat tärkeitä. Samaa korostaa kirjan nimi, jolla yritetään houkutella uteliaita lukijoita Mannerheimin unia tulkitsemaan.
Sodan jälkeen Mannerheim sai elää jonkin aikaa epävarmuudessa, joutuuko Neuvostoliiton vaatimuksesta sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin vai ei.
Stalin sai listauksen syytettävistä suomalaisista, tapansa mukaan käytti punakynää ja vain yliviivasi Mannerheimin nimen ja asia oli käsitelty.
Muuttiko Mannerheim Sveitsiin varotoimena?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Mannerheim matkustanut Portugaliin tuossa vaiheessa kun sai tietää ettei joudu syytteeseen?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Portugaliin mennessään Mannerheim tiesi venäläisten kannan, ettei häntä syytetä. Sen hän kertoi luottamuksellisesti myös Gripenbergille.
Ilmoita asiaton viesti
”Hän harmittelee kielen rappiota ja yleistä tapain turmelusta.”
– Olen omin silmin nähnyt Matti Klingen eräässä tv-haastattelussa tekevän lainausmerkki-viittoman, jossa puhuja etu- ja keskisormen avulla pyyhkäisee ilmaa ohimonsa tuntumassa. Ymmärsin, että itse hra Sivistys ei tuossa kohtaa löytänyt suomenkielisiä sanoja ajatuksiensa ilmaisemiseen. Peli on menetetty.
Ilmoita asiaton viesti
Klingen päiväkirjat ovat jokasyksyinen herkku, aivan kuten sienet. Kerran hän suvaitsi haukkua minua ihan päikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Krister Wahlbäckin jälkisäädöksen perusteella Georg Achates Girpenbergin (1890-1975) massiiviset päiväkirjat julkaistiin viime vuonna. Kirjat esitellyt Pekka Harttila käytti ruotsinkielisiä, mutta jonkin tiedon mukaan ne olisivat jo (?) ilmestyneet myös suomeksi. Kunpa ehtisi paneutua asiaa, haluaisin lukea ne: niin usein niihin on Ruotsi-suhteitamme liippaavia asioita penkoessa törmännyt.
GAG oli Mannerheimin ”sylilapsi”, toimivat suhteet pitivät.
Tässä Harttilan kirja-esittely: https://www.satakunnankansa.fi/a/2bc98bf9-50e3-438f-9147-78b1975c2044
Ilmoita asiaton viesti
”Gripenbergistä käytettiin nimitystä Väsynyt hirvi”, kirjoittaa Harttila. Joe Bidenia kutsuu hänen vastaehdokkaansa nimellä Sleepy Joe, joten historia toistuu?
Ilmoita asiaton viesti