Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa
Vladimir Putin on vienyt Venäjän monella tavalla Stalinin aikaan. Usein sanotaan, että menneiden vainojen muistaminen on tärkeätä uusien ehkäisemiseksi.
On tärkeätä tietää, vaikka meidän muistamisemme on kuin hyttysen ininää sen rinnalla, että Putinin Venäjä ei halua muistaa vaan toistaa vanhoja Stalinin julmuuksia.
Venäjä on historiansa orja.
Tohtori Anni Reuter on tehnyt uraauurtavaa työtä ja julkaissut ensimmäisen kokonaisesityksen siitä, miten suomalaiset kärsivät Stalinin terrorista (Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa, SKS Kirjat 2023).
Stalinin valtakaudella 1930- ja 1940-luvuilla Siperiaan, Kuolaan ja muihin kaukaisiin Neuvostoliiton kolkkiin karkotettiin jopa 130 000 suomalaista.
Kun Neuvostoliitto puhdisti Suomen vastaisen rajansa, vainon kohteiksi joutuivat kaikki mahdolliset: punasuomalaiset, inkerinsuomalaiset, loikkarit ja amerikansuomalaiset.
Harva säästyi Stalinin pitkältä kädeltä.
Arviot teloitettujen suomalaisten määrästä vaihtelevat, mutta Reuter päätyy noin 20 000:een, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin suomalaisia kuoli talvisodassa.
Luvut ovat kylmiä ja kertovat karua kieltään. Anni Reuterin kirjan ansioihin kuuluu se, että hän kertoo myös ihmiskohtaloista lukujen takaa.
Reuterilla on Stalinin vainoihin henkilökohtainen näkökulma oman sukunsa kautta. Useita hänen sukulaisiaan karkotettiin, vangittiin ja surmattiin Stalinin vainoissa.
Suvun karu historia teki Anni Reuterista tutkijan: ”Vasta isovaarini Pietari Jääskeläisen Siperian päiväkirja avasi silmäni.”
Pietari Jääskeläinen piti yksityiskohtaista päiväkirjaa koko karkotuksensa ajan pääsiäisestä 1931 joulukuuhun 1937. Se on lohduton dokumentti vainon ajoilta.
Reuterin vanhemmat onnistuivat kuljettamaan Pietarin päiväkirjat Petroskoista Suomeen kesällä 1989. Petroskoissa asuneet sukulaiset olivat piilotelleet päiväkirjaa vuosikymmeniä.
Jääskeläisten matka Siperiaan alkoi pääsiäisenä 1931, kun he heräsivät kolmelta yöllä oven jyskytykseen kotonaan Inkerinmaalla, Keltossa, Taurun kylässä. Heille annettiin kolme tuntia aikaa pakata tavaransa.
Karkotettuun Jääskeläisen perheeseen kuului 12 henkeä ja neljä sukupolvea. Junamatka Siperian Krasnojarskiin ahtaassa vaunussa kesti 10 päivää. Meteli ja haju piinasivat pienessä tilassa, pesulle ei päässyt. Ikkunaluukkuja ei voinut kylmyyden takia pitää auki.
Junamatka oli kuitenkin vasta esimakua piinasta, jota karkotetut joutuivat kokemaan. He olivat orjan asemassa.
Pietari toukokuussa 1931: ”Eilen käytiin orjakauppa. Meidät on myyty kultayhtiölle. Jenisein jäiden lähdettyä meidät lähetetään kultakaivoksille.”
Kun miehestä oli pakkotöissä otettu kaikki irti, Pietari Jääskeläinen tuomittiin kuolemaan toukokuussa 1938 vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Raskauttavina seikkoina mainittiin, että hän oli sekä suomalainen että kulakkitalonpoika.
Pietarin poika, Anni Reuterin isoisä Juhani Jääskeläinen säästyi sukulaistensa kohtalolta. Hän oli muuttanut jo 17-vuotiaana pakolaisena Suomeen 1925. Hänestä tuli pappi ja inkeriläisten puolestapuhuja Suomessa.
Tosin sodan jälkeen aina 1960- ja 1970-luvuille asti inkerinsuomalaiset oli kielletty aihe esimerkiksi Yleisradiossa ja Juhani Jääskeläistäkin kiellettiin puhumasta aiheesta Ylen radio-ohjelmissa.
Anni Reuterin teoksessa yksityiset ihmiskohtalot limittyvät riipaisevalla tavalla kokonaisuuteen. Omalla listallani Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa on yksi viime vuoden vaikuttavimmista kirjoista.
Samaa asiaa sivuaa Markku Salomaan kirja ’Punaupseerien nousu ja tuho’ .
Se on kuvaus suomalaisten punaupseerien kohtalosta Stalinin Neuvostoliitossa.
Likvidoitujen määrä taisi olla sama, mitä Suomella vuonna 1939 oli upsereita. Jos nämä olisivat olleet talvisodassa puna-armeijan riveissä, niin miten Suomen olisi käynyt?
Ilmoita asiaton viesti
En usko että se olisi juuri vaikuttanut Stalinin päämäärien saavuttamiseen. Sen sijaan Stalinin laajat puhdistukset (lue: murhat) venäläisten upseerien keskuudessa veivät puna-armeijalta huomattavasti tehoa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomesta luovutettiin vuonna 1945 noin 60000 inkeriläistä Neuvostoliittoon. On häpeällistä, että parisenkymmentä vuotta sitten Finlandia-palkinto annettiin ”Luovutetut”-teokselle, jossa kerrottiin muutamien juutalaisten luovutuksesta Saksaan sodan aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tämä Anni Reuterin kirja olisi ansainnut Tietokirja-Finlandian, mutta eihän se päässyt edes ehdolle. Onhan tämä tietokirjana huomattavasti ansiokkaampi kuin Antti Järven teos, joka voitti. Yhtään väheksymättä Järven kirjaa, jolla on omat ansionsa.
Ilmoita asiaton viesti
Taisi tulla whataboutismin ennätys. Onko häpeällistä, että Sillanpää sai Nobelin, vaikka vuosikymmeniä myöhemmin joku suomalainen kirjoitti (vielä) parempia romaaneja.
Ilmoita asiaton viesti
Todella tarkkaan luettava kirja. Ottaisin esiin Petsamon sataman merkityksen.
Suurin osa Ameriikkaan muttaneiden, jo vannoutuneiden, tai kommunismiin kääntyneiden suomalaisten tie rakentamaan Kommunistista Karjalaa kulki juuri Petsaman kautta; oli lähes suora linja New York – Petsamo.
Vaarini oululaisesta 6 lapsen sisarkatraastaa 4 päätyi Amerikkaan.
Yksi siskoksista tuli juuri Petsamon kautta Neuvostoliittoon -kallis matka- ja päätyi kolmen vuoden jälkeen, ihan arvokullalla lahjottuaan rajamiliisit takaisin New Yorkkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittämätöntä oli, että Stalinin vainoista Suomeen selvinneistä, luvalla palanneista tai rajan yli paenneista ei punaväri ollut pahemmin haalistunut, vaikka oli nähty työväen paratiisin synkkä olemus. Helvetin lieskat suorastaan polttaneet! Useat palanneista liittyivät pian kotikutoiseen kommunistiseen puolueeseen!? Heidän synkkiin kertomuksiinsa ei oikein uskottu. ”Onnenmaahan” lähtijöitä yhä riitti.
Totta on sanonta, että uskovainen uskoo vaikka ei näe, kommunisti ei usko vaikka näkee.
Yhtä käsittämätöntä oli sotien jälkeinen kommunismihuuma. Mistä ihmeestä se kumpusi?! Levashovon ja Sandarmohin hautakankaat, ja juuri käydyt sodat brutaalia vihollista vastaan eivät aatetta himmentäneet!!? Stalin piti suomalaisia tsuhnia tyhmänpuoleisina. Ei siinä kyllä viisaus näkynyt kun kommunistista, ainakin sosialistista, Suomea yritettiin yhdessä neuvostojohdon kanssa väellä ja voimalla pystyyn pistää. Itänaapurin kauheudet ja kommunistiaatteen järjettömyys oli, ja oli ollut selvästi nähtävissä.
***
Todella vaikuttava teos kuten Melleri toteaa. Mutta kaikkien suomalaisten vasemistoaate ei lukemisen jälkeen vieläkään horju. Suomettumisen ”nostalgista” aikaa kaivataan takaisin. Auvoista(?) yhteiseloa itänaapurin kainalossa!
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko olla kyse kollektiivisesta Tukholma-syndroomasta? Sama selittäisi suomettumisen..
Ilmoita asiaton viesti
Kymmeniä vuosia sitten luin kirjan nuoresta tytöstä joka pakeni Ukrainasta ja päätyi lopulta Helsinkiin teatterin puvustajaksi. Olisi mukava tietää kirjan nimi ja kirjoittaja – jos joku teistä kirjan kuvauksestani tunnistaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Surullisimpia suomalaiskohtaloja kokivat amerikansuomalaiset, jotka tunsivat Yhdysvalloissa työn orjina primitiivikapitalismin surkeudet. He lukivat siellä suomenkielisiä amerikansuomalaisia kommunistilehtiä ja innostuivat lähtemään ”työläisten paratiisiin” Neuvostoliittoon.
Siellä heitä pidettiin vakoilijoina, koska ”eihän nyt kukaan muu suostuisi matkustamaan tällaiseen surkeuteen”. Sillä eihän Neuvostoliitossa ollut tarjolla oikeaa sosialismia ja kommunismia vaan jotain aivan muuta. Tuo neuvostovaltio on turmellut noiden aatteiden nimen ja merkityksen.
Niinpä amerikansuomalaiset joutuivat työleireille ja usein teloitetuiksi. Jotkut yrittivät paeta Suomeen, mutta heidät ammuttiin rajalla ”neuvostovakoiljoina”.
Käänne tuli vasta 1980-luvun lopussa, kun presidentti Koivisto hyväksyi Inkerin suomalaisten paluumuuton. Haastattelin noita ihmisiä 1990-luvulla
Ylen ohjelmiin.
Ilmoita asiaton viesti
”…Koivisto hyväksyi inkerin suomalaisten paluumuuton.”
Hyväksyi mitä hyväksyi, mutta neuvostojohdon suunnitelma paluumuutto oli.
KGB- miehet sitä ehdottivat Koivistolle. Ja heitä ei uskallettu vastustaa; jos niin oli haluakaan. Neuvostoliiton loppukipuilussa rajamaita alkoi suunnitella itsenäistymistä. Neuvostojohto pelkäsi myös inkeriläisten yrittävän samaa. Niinpä keksittiin ”ajaa” Inkerin kansa Suomeen. Eli, ei kansaa (Venäjällä), ei itsenäistymisongelmaa!
(Stalinilla oli motto: Missä ihminen, siellä ongelma. Ei ihmistä, ei ongelmaa! Ja tiedossa on mitä tapahtui.)
Ilmoita asiaton viesti