Suomen maine maailmalla

Kun nyt taas ollaan kovasti huolissaan siitä, mitä ne meistä siellä ulkomailla ajattelevat, voin lohduttaa, että useimmat eivät ajattele yhtään mitään.

Voitaneen lähteä siitä, että Suomen maine maailmalla ei ole koskaan niin hyvä kuin innokkaimmat ylistävät tai niin huono kuin innokkaimmat väittävät.

Otetaan historiasta vauhtia ajankohtaiseen aiheeseen. Juhani Paasivirta teki yli 60 vuotta sitten uraauurtavan tutkimuksen, joka julkaistiin myös kirjana (Suomen kuva Yhdysvalloissa, WSOY 1962).

Silloinen dosentti Paasivirta tutki Suomi-kuvan kehitystä Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulta 1960-luvun alkuun asti. Moni asia on tietenkin muuttunut, mutta yllättävän paljon on samaa ennen ja nyt.

Paasivirta osoitti konkreettisin esimerkein, miten vähän Yhdysvalloissa tiedettiin Suomesta. Hänen realistinen lähtökohtansa oli, että tavallinen amerikkalainen ei tietoja Suomesta kaipaa eikä hän niitä elämässään tarvitse.

Suomi-kuva 1800-luvun lopulla oli primitiivinen. Yleisesti ajateltiin, että suomalaiset ovat mongolista alkuperää, mikä käsitys säilyi pitkään.

Vielä toisen maailmansodan jälkeen mongolisuus liitettiin suomalaisiin monissa yhteyksissä, kuten kouluopetuksessa ja yleisissä tietokirjoissa.

Näkemystä suomalaisten alhaisrotuisuudesta levittivät Yhdysvalloissa myös Skandinaviasta muuttaneet siirtolaiset, erityisesti ruotsalaiset, jotka näin korostivat uudessa ympäristössä erilaisuuttaan suomalaisista.

Suomalaisille siirtolaisille ”mongolisuus” aiheutti monia käytännön ongelmia arkielämässä. Vaikeuksia oli työpaikan saannissa ja monet joutuivat jopa vetoamaan tuomioistuimiin saadakseen ”puhdistetuksi” ihonvärinsä, Paasivirta kirjoittaa. Myös kansalaisoikeuksien saaminen saattoi viivästyä mongolisuuden takia.

Primitiivistä Suomi-kuvaa pönkittivät myös suomalaiset itse esittelemällä maataan Runebergin hengessä köyhänä ja pienenä amerikkalaisille, joille suuruus ja rikkaus olivat hallitsevia arvoja.

Epäilemättä epäpsykologista, Paasivirta kuittaa ja toteaa, että se antoi vain aihetta suomalaisten väheksymiseen ja synnytti sääliäkin.

Suomi-kuvan syntymisessä siirtolaiset olivat avainasemassa. Suomalaisia pidettiin ahkerina ja rehellisinä, mutta toisaalta riitaa haastavina ja käytökseltään jyrkkinä. Suomen maine puoliarktisena ja takaperoisena maana vahvistui.

Suomen maineen kannalta käännekohtia Yhdysvalloissa olivat velkojen tunnollinen maksaminen ja Talvisota. Niiden myönteinen vaikutus on jatkunut meidän päiviimme saakka.

Suomen sisäpolitiikka ei Yhdysvalloissa paljon ole kiinnostanut eikä kiinnosta nytkään. Viime vuosisadalla uutisarvo riippui yleensä siitä, saatiinko Suomi jollakin tavalla kytketyksi Neuvostoliittoon.

Suomen suhde Venäjään kiinnostaa maailmalla yhä, vaikka nyt ollaan EU:n ja NATO:n jäseniä. Jos mitään ei kirjoiteta, asiat ovat useimmiten hyvin. Jos ongelmia tulee, syntyy myös otsikoita.

Imagokikkailulla maine harvoin paranee. Faktat puhuvat paremmin.

Parasta pr-työtä Suomelle ovat olleet viime vuosina julkaistut onnellisuusmittaukset, joissa Suomi on menestynyt hyvin. Myönteistä Suomi-kuvaa ne levittävät tehokkaammin kuin nerokkainkaan imagokonsultti pystyyy keksimään.