Suomen vihatuin mies ja hänen armollinen rouvansa

Ennätyksiä rakastaville kerrottakoon heti kärkeen, että uusi kirja Ebba Stenbockista on ensimmäinen suomalainen elämäkerta 1500-luvulla eläneestä naisesta (Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar, Atena 2021).

Ja superlatiiveja rakastaville lisättäköön, että Ebba oli Suomen pelätyimmän ja rikkaimman miehen, Klaus Flemingin, puoliso ja leski, ”rakas äitikulta ja armollinen rouva”. Kaiken kukkuraksi hän oli Kustaa Vaasan kolmannen puolison Katrinan sisar.

Klaus Fleming toimi 1500-luvun lopulla Suomen ja Viron käskynhaltijana ja hallitsi Ruotsin valtakunnan itäisiä osia kuin sotilasdiktaattori. Hän kukisti Nuijasodan verisesti. Ei siis ihme, että hän oli Suomen vihatuin mies.

Fleming oli oman aikansakin mittapuulla omalaatuinen ja karski sotilas. Häntä nimiteltiin kansan keskuudessa variksenpelätiksi, nokinenäksi ja jopa Perkele-Klausiksi. Hän kuoli pian Nuijasodan jälkeen.

Leskeksi jäätyään Ebba Stenbock joutui kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan kiivaan valtataistelun keskelle. Hän tuki miehensä tavoin Sigismundia.

Valtataistelun keskus Suomessa oli Turun linna, jota Ebba hallitsi. Hän ei kuitenkaan pystynyt pitämään puoliaan, kun Kaarle-herttua rynnisti linnaan. Ebba vietiin tyttärensä kanssa vangiksi Tukholmaan.

Turun linnan tapahtumista Albert Edelfelt teki 1878 dramaattisen maalauksen, missä Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Siinä Ebba Stenbock seisoo uhmakkaan näköisenä Kaarlen vieressä.

Kertomusten mukaan herttua nykäisi vainajaa parrasta ja sanoi, että Flemingin pää olisi höllässä, jos vielä eläisi. Tähän Ebba kuulemma vastasi: ”Jos minun autuas herrani eläisi, ei olisi teidän armonne koskaan päässyt tänne sisälle.”

Me emme tiedä, minkä näköinen Ebba oli. Omalta ajaltaan hänestä ei ole säilynyt yhtään kuvaa. Edelfeltin maalauksen lisäksi on olemassa Helene Schjerfbeckin öljymaalaus vuodelta 1879. Kuva on kirjan kannessa. Maalauksen yhteys alkuperäiseen henkilöön on kuitenkin kuvitelmaa.

Anu Lahtinen kytkee Ebba Stenbockin kiinnostavasti nykyaikaan, kun hän kirjoittaa niin sanotuista vahvoista naisista. Millä perusteilla naista sanotaan vahvaksi? Oliko Ebba vahva?

Lahtisen mielestä vahva on kohtelias tapa määritellä nainen, josta oikeastaan emme tiedä paljoakaan ja josta haluamme sanoa jotain ystävällistä. Lahtinen löysi Ebbasta moniulotteisen ihmisen, jossa oli myös lempeitä ja hauraita piirteitä, epävarmuutta ja haparointia.

Ebba Stenbock itse vähätteli olevansa vain turvaton leskipoloinen. Vähättelyn taustalla oli oman arvonsa tuntenut vallasrouva.

Ebba ei päätynyt historian lehdille tekemällä jotain erityisen vahvaa, kuten eivät Lahtisen mukaan monet muutkaan historian niin sanotut vahvat naiset. Anu Lahtinen kiteyttää: ”Tiedämme heistä, koska he joutuivat käsittämättömiin hankaluuksiin.”

Jos minulta olisi kysytty ennen Lahtisen kirjaan tutustumista, kuka on Ebba Stenbock, en olisi tiennyt. Kannatti tutustua. Lahtinen piirtää uskottavan henkilökuvan ja kirjoittaa pätevää ajankuvaa.

Ebba Stenbock ansaitsee paikkansa, jos ei vahvojen naisten eturivissä, niin ainakin historian jännien naisten pitkässä rivissä.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu