Suomen vihatuin mies ja hänen armollinen rouvansa
Ennätyksiä rakastaville kerrottakoon heti kärkeen, että uusi kirja Ebba Stenbockista on ensimmäinen suomalainen elämäkerta 1500-luvulla eläneestä naisesta (Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar, Atena 2021).
Ja superlatiiveja rakastaville lisättäköön, että Ebba oli Suomen pelätyimmän ja rikkaimman miehen, Klaus Flemingin, puoliso ja leski, ”rakas äitikulta ja armollinen rouva”. Kaiken kukkuraksi hän oli Kustaa Vaasan kolmannen puolison Katrinan sisar.
Klaus Fleming toimi 1500-luvun lopulla Suomen ja Viron käskynhaltijana ja hallitsi Ruotsin valtakunnan itäisiä osia kuin sotilasdiktaattori. Hän kukisti Nuijasodan verisesti. Ei siis ihme, että hän oli Suomen vihatuin mies.
Fleming oli oman aikansakin mittapuulla omalaatuinen ja karski sotilas. Häntä nimiteltiin kansan keskuudessa variksenpelätiksi, nokinenäksi ja jopa Perkele-Klausiksi. Hän kuoli pian Nuijasodan jälkeen.
Leskeksi jäätyään Ebba Stenbock joutui kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan kiivaan valtataistelun keskelle. Hän tuki miehensä tavoin Sigismundia.
Valtataistelun keskus Suomessa oli Turun linna, jota Ebba hallitsi. Hän ei kuitenkaan pystynyt pitämään puoliaan, kun Kaarle-herttua rynnisti linnaan. Ebba vietiin tyttärensä kanssa vangiksi Tukholmaan.
Turun linnan tapahtumista Albert Edelfelt teki 1878 dramaattisen maalauksen, missä Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Siinä Ebba Stenbock seisoo uhmakkaan näköisenä Kaarlen vieressä.
Kertomusten mukaan herttua nykäisi vainajaa parrasta ja sanoi, että Flemingin pää olisi höllässä, jos vielä eläisi. Tähän Ebba kuulemma vastasi: ”Jos minun autuas herrani eläisi, ei olisi teidän armonne koskaan päässyt tänne sisälle.”
Me emme tiedä, minkä näköinen Ebba oli. Omalta ajaltaan hänestä ei ole säilynyt yhtään kuvaa. Edelfeltin maalauksen lisäksi on olemassa Helene Schjerfbeckin öljymaalaus vuodelta 1879. Kuva on kirjan kannessa. Maalauksen yhteys alkuperäiseen henkilöön on kuitenkin kuvitelmaa.
Anu Lahtinen kytkee Ebba Stenbockin kiinnostavasti nykyaikaan, kun hän kirjoittaa niin sanotuista vahvoista naisista. Millä perusteilla naista sanotaan vahvaksi? Oliko Ebba vahva?
Lahtisen mielestä vahva on kohtelias tapa määritellä nainen, josta oikeastaan emme tiedä paljoakaan ja josta haluamme sanoa jotain ystävällistä. Lahtinen löysi Ebbasta moniulotteisen ihmisen, jossa oli myös lempeitä ja hauraita piirteitä, epävarmuutta ja haparointia.
Ebba Stenbock itse vähätteli olevansa vain turvaton leskipoloinen. Vähättelyn taustalla oli oman arvonsa tuntenut vallasrouva.
Ebba ei päätynyt historian lehdille tekemällä jotain erityisen vahvaa, kuten eivät Lahtisen mukaan monet muutkaan historian niin sanotut vahvat naiset. Anu Lahtinen kiteyttää: ”Tiedämme heistä, koska he joutuivat käsittämättömiin hankaluuksiin.”
Jos minulta olisi kysytty ennen Lahtisen kirjaan tutustumista, kuka on Ebba Stenbock, en olisi tiennyt. Kannatti tutustua. Lahtinen piirtää uskottavan henkilökuvan ja kirjoittaa pätevää ajankuvaa.
Ebba Stenbock ansaitsee paikkansa, jos ei vahvojen naisten eturivissä, niin ainakin historian jännien naisten pitkässä rivissä.
Mitä tarkoittaa: ”Ennätyksiä rakastaville kerrottakoon heti kärkeen, että uusi kirja Ebba Stenbockista on ensimmäinen suomalainen elämäkerta 1500-luvulla eläneestä naisesta (Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar, Atena 2021).”? Tämä lienee tarkoittaa, että ensimmäinen Ebba Stenbockista kirjoitettu suomalainen elämänkerta?
Suomalainen Kansallisarkisto on vielä melko uusi kertoen tarkemmin suomalaisten elämästä vasta noin 1800-luvulta lähtien.
Monet suomalaiset kirjailijat ovat kuitenkin kirjoittaneet tarkkoja, jopa elämänkertatasoisia kirjoituksia menneiden aikojen naisten elämästä ja heidän tarinoitaan. Mielestäni ei kannattaisi vähätellä tarinoita, jotka perustuvat intuitioon ja jopa mielikuvitukseen, sen sijaan, että ne perustuisivat ns. dokumentaalisiin faktoihin ja arkistoihin. Suomen kirkkolaitos on kehittynyt noin 1400-luvulta lähtien ja vanhoja hautoja on Suomessa peräisin siellä täällä. Jo edesmenneen ihmisen nimi hautakivessä saattaa kertoa hänen eläneen ja hänen tarinansa voi joutua elävän kirjailijan kynän aiheeksi. Toisaalta kirkon kirjoihin on myös merkitty syntymät ja kuolemat.
Itselläni on kädessä Mika Waltarin kirja Kaarina Maununtytär (WSOY 1993). Kaarina Maununtytär eli 1500-luvulla Ebban aikalaisena ollen Ruotsin ja Suomen kuningatar. Hänenkin tarinansa elää monissa kirjoissa ja myös ihmisten mielissä.
Ilmoita asiaton viesti
Muuta en tiedä, mutta kirjansa alussa Anu Lahtinen kirjoittaa sanatarkasti näin: ”Tämä on ensimmäinen alkujaankin suomeksi kirjoitettu, kirjan mittainen elämäkerta, joka kertoo 1500-luvun naisesta Suomessa – tai Ruotsin valtakunnassa.”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjakuvauksesta, varasin kirjan kirjaston melko pitkästä jonosta. Kirja ilmeisesti suosittu, ennen minua varauksia oli 163. Tein samalla muitakin kirjavarauksia, kuten Sigrid Liljeholm, kuvaus Klaus Flemingin ajalta, Fredrika Runeberg. Suomi on pullollaan mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä kirja-aarteita. Yksi vinkki, kuten tässä tapauksessa tämä blogikirjoitus, voi johtaa monen kirja-aarteen jäljille. Kiitokset.
Ilmoita asiaton viesti
Elämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa, niin varmasti tämäkin. Täytyypä tutustua!
***
Katsokaa tuota Edelfeltin maalaamaa taulua. Siinä näkyy todellisen taiteilijan mestarimainen siveltimen jälki. Tähän eivät pysty kaikenmaailman viivoja, kolmioita, ympyröitä ja muuta suttausta ja kankaalle roiskimista harrastavat töhertäjät. Laittavat tuotoksensa alle vieraskielisen nimen ja kutsuvat sitten itseään taiteilijoiksi!? Valokuvamaista kuvataidetta vastustavat lähinnä sellaiset taiteilijat ja taiteen ystävät, jotka eivät osaa piirtää edes hevosta.
Taiteen on tarkoitus hämmentää ja esittää kysymyksiä, toteaa eräskin henkilö TV:n kulttuuriohjelmassa. Pyh! sanon minä. Ei ainakaan kuvataiteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ooh mikä syvällistä kuvataiteen tuntemusta osoittava kommentti!
Ilmoita asiaton viesti
Nooh, en väitäkään olevani mikään kuvataiteen asiantuntija, toin vain esiin näkemykseni millainen on mielestäni katsomisen arvoista taidetta, ja minkälaisen ”taiteen” kierrän kaukaa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, keitä mahtoivat oikeasti ollakaan suuret konstruktivistit Ernst Mether-Borgström ja Lars-Gunnar Nordström, kun niin härskisti roiskaisivat tuotoksiinsa tuollaiset vieraskieliset nimet. Kyllä perussuomalainen Albert Edelfelt on jo nimenäkin luotettavampi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuortanelaisella Soile Siviä Johanna Yli-Mäyryllä on nimi, joka ei kenen tahansa fransmannin tai ryssss… venäläisen suuhun taivu, kyllä jämpti on näin!
https://hs.mediadelivery.fi/img/320/f009119b110842e896e39455cfa0cdbd.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Ebba Stenbockista ja Klaus Flemingistä saa lisätietoa Heikki Ylikankaan teoksesta Nuijasota.
Ilmoita asiaton viesti
Ja minä kun luulin, että Jyrki Katainen tai Alex Stubb ovat Suomen vihatuimpia miehiä. Aika pitkään se viha kestää, jos vielä 1500- luvun vihat ovat voimassa;)
Ilmoita asiaton viesti
Ari ei petä koskaan – aina oma näkökulma!
Ilmoita asiaton viesti
Art is not what you see, but what you make others see.
(Edgar Degas)
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Edelfeltin parran nykimistä koskeva taulu aavistuksen ihmetyttää, jos katsoo kalenteria. Se tapahtui Turun linnan kappelissa, jossa arkku avattiin 20.9.1597 eli vainaja oli ollut kuolleena kesän yli noin viisi kuukautta. Maalauksesta saa helposti käsityksen, että ruumis olisi palsamoitu.
Nuijasota päättyi Ilmajoella Klaus Flemingin (62 v) henkilökohtaisesti joukkojaan johtaneeseen Santavuoren taisteluun maanantaina 24.2.1597. Hän kuoli seitsemän viikkoa myöhemmin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 12./13.4.1597 Klemetti Eerikinpojan talossa Pohjan Hindrabölessä lähdettyään Pikkalan kartanosta sairaana tapaamaan vaimoaan Perniön kuninkaankartanoon.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa taas yhteensattumia kerrakseen! Eilen heräilin Haikon Kartanon hotellihuoneessa, ja kävelin aamupalalle vanhaan, juhlavaan päärakennukseen. Aulassa tutkin hetken taulua, jossa esiteltiin kartanon vaiheet satojen vuosien ajalta. Tilukset olivat 1300-luvun puolivälissä siirtyneet Stenbockin suvun haltuun.
Edellisenä päivänä olin tutustunut Orimattilassa sijaitsevaan Taidelinnaan, jossa Soile Yli-Mäyryn maalauksista ja lasiveistoksista on pysyvästi esillä ilmeisen edustava kokoelma. Tässä yhteydessä lienee syytä antaa Pertti Rampaselle non-figuratiivisuusvaroitus, koska Yli-Mäyryn töistä on jokseenkin mahdotonta hahmottaa esimerkiksi perussuomalaista perusmaisemaa perusjärvineen ja perusmetsineen.
Haikon historiaa on tarjolla vaikkapa tällä mainosvideolla, jonka äänenä Carl-Erik Creutz toteaa kartanon kuuluneen myös ”Flemmingin” suvulle. Outo ääntämys, rohkenen kouluruotsin varassa todeta!
https://www.youtube.com/watch?v=ylLCeR9uEFw
Ilmoita asiaton viesti