Suurlähettiläs Unkarin lumoissa
Suurlähettiläs Pertti Torstilan tuoreissa muistelmissa (Komennus Budapestiin, Siltala 2022) on kuvaus siitä, miten Venäjän presidentti Boris Jeltsin kävi tunnustamassa Neuvostoliiton vanhat synnit Budapestissa 30 vuotta sitten.
Tuomion saivat niin Unkarin kansannousun kukistaminen väkivalloin 1956 kuin yli 40 vuotta kestänyt Neuvostoliiton läsnäolo Unkarin maaperällä. Ne olivat Jeltsinin mielestä suuria tragedioita.
Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että kukahan Venäjän presidentti käy muutaman kymmenen vuoden päästä Kiovassa pyytämässä anteeksi Vladimir Putinin hirmutekoja Ukrainassa.
Torstilan muistelmien pääaihe on Unkari, joka on ollut suomalaisille läheinen maa ja on monille vieläkin, vaikka ”veljeskansojen” suhteiden parhaat päivät ovat takana päin.
Pertti Torstilan kiinnostus Unkaria kohtaan heräsi jo pikkupoikana. Urheiluhullu kuusivuotias innostui, kun unkarilaiset rohmusivat mitaleita Helsingin olympialaisista 1952.
Diplomaattina Torstila työskenteli kaksi kertaa Unkarissa: ensin lähetystösihteerinä 1970-luvulla, sitten suurlähettiläänä 1990-luvulla sosialismin kahleista vapautuneessa maassa.
Torstila on yhä Unkarin lumoissa. Hänellä on viinitila Etelä-Unkarissa, mansikkapaikka, josta hän kirjoittaa lämpimästi. Aina kun lentokoneen pyörät koskettavat Budapestin lentokenttää, ”lävitse lyö lämpöaalto vailla vertaa”.
Kun Torstila nuorena diplomaattina oli siirtymässä 1975 Pariisin suurlähetystöstä Budapestiin, suurlähettiläs Ralph Enckell varoitti vaipumasta ”fennougristiseen hömpötyksen”. Unkari luettiin ”pieniin kaalimaihin”, joilla ei Neuvostoliiton varjossa katsottu olleen suurta merkitystä.
Torstila taiteili kahden tulen välissä. Toisaalta ei tulisi kiintyä liikaa asemamaahansa, toisaalta odotettiin, että sopeutuu mahdollisimman hyvin paikalliseen elämänmuotoon ja tuntee maan erityispiirteet, olot ja politiikan.
Taiteilussa Torstila lienee onnistunut. Nyt eläkeläisenä hän kirjoittaa, että diplomaatti tekee kardinaalimunauksen, jos hän ilmeillään ja toimillaan näyttää, ettei pidä maasta, johon hänet on lähetetty.
Kirjasta saa hyvän kuvan Unkarin lähihistoriasta sekä Suomen ja Unkarin suhteiden kehityksestä. Joskus on oltu kuin veljet keskenään. Esimerkiksi talvisotaan ilmoittautui peräti 25 000 unkarilaista taistelemaan ”heimoveljien” rinnalla Neuvostoliittoa vastaan.
Lopulta joukko kutistui 300 miehen vapaaehtoiskomppaniaksi, joka lähti matkaan helmikuussa 1940 pitkän kaavan mukaan, koska Saksa kielsi kauttakulun.
Komppania saapui kaikista mahdollisista paikoista Etelä-Pohjanmaalle, Lapualle, 2. maaliskuuta eikä ehtinyt rintamalle ennen talvisodan rauhaa. Yritys oli kuitenkin hyvä.
Kun Torstila päätti suurlähettiläskautensa keväällä 1996, Unkari näyttäytyi ulospäin läntisen maailman lemmikkinä. Sen jälkeen Viktor Orbánin Unkarista on tullut Euroopan unionin riitapukari, mikä surettaa ex-lähettilästä.
Unkaria kuvattiin aikoinaan kommunistileirin iloisimmaksi parakiksi. Se ilo loppui aikanaan, mutta unkarilaiset varautuvat aina pahimpaan, kuten presidentti Göncz vuonna 1989:
”Minä olen iloinen siitä, että olen saanut elää nähdäkseni tämän katastrofin lopun, mutta haluan kuolla ennen seuraavan alkua.” Göncz kuoli vuonna 2015.
Komennus Budapestiin sisältää paljon tietoa ja sopivasti henkilökohtaisia kokemuksia eikä Torstila kätke kynttiläänsä vakan alle. Huippudiplomaatti tietää arvonsa. Omasta toiminnastaan hän kertoo kuitenkin niin sympaattisesti, ettei lukijalle tule vaivautunut olo.
Satuin hollille, kun Torstila kertoili kokemuksistaan Tapani Ruokaselle Alfa-tv:n haastattelussa. Kiinnostavia käänteitä, ehdottomasti. Itäblokin poliittisessa hajoamisessa oli aivan toisenlainen hytinä kuin tämänhetkisessä Ukrainan konkreettisessa tuhoamisessa. Toisaalta… jos sattui työskentelemään vaikkapa KGB:n vakoilijana, katsoi tapahtumia varmasti eri kantilta.
Minäkin muistan unkarilaisia ajatellun veljeskansana. Kielisukulaisuus on olemassa, vaikkakin todella kaukaisena. Veri on unkariksi vér!
Ilmoita asiaton viesti
Joo, unkari on etäsukukieli, joten yhtäläisyydet paljastuvat enempi rakenteiden tasolla kuin sanaston; sanastohan on epäluotettava indikaattori kun sanoja voidaan lainata mistä tahansa kielestä jonka puhujien kanssa ollaan tekemisissä. Unkarin kielessä on peräti 16 sijamuotoa; samat kuin suomessa ja päälle vielä datiivi, jota ei taida olla kuin saksassa ja unkarissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei aivan noin. Pikaisen guuglauksen perusteella sijamuotoja on joidenkin laskujen mukaan 18 (toisten jopa 27), joihin sisältyy kolmas sarja paikallissijoja (superpositio).
Datiivi on varsin tavallinen kieli indoeurooppalaisissa kielissä; esiintyy mm. venäjässä ja muissa slaavilaisissa kielissä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dative_case#Slavic_languages
Mitä sanastoon tulee, kielitieteilijöillä on konstinsa päätellä useimmiten luotettavasti, mitkä periytyvät yhteisestä kantakielestä. Esim. Tuomon mainitsema veri kuuluu näihin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kantaurali
Ilmoita asiaton viesti
Pitipä kaivaa Keresztesin Unkarin kieli (SKS 1974) kirjahyllystä esiin. Sijamuotoja on tosiaan 18. Jos harvoin käytetyt sijat lasketaan mukaan, päästään 25:een. Esimerkiksi sanan fal ’seinä’ voi taivuttaa 18 sijassa; paikallissijoissa on kolme sellaista joissa suomen kielessä tarvitaan postpositiota avuksi (seinän vieressä, seinän vierestä, seinän viereen). Harvinaiset sijat ovat sellaisia joissa vaikkapa sanaa ’seinä’ ei voi taivuttaa ollenkaan, esim. formaali példaképpen ’esimerkiksi’, distributiivi-temporaali naponta ’päivisin’ ja essiivi-modaali magyarul ’unkariksi’.
Ilmoita asiaton viesti
Unkari oli vuonna 1956 hieman samanlaisessa asemassa kuin Ukraina nyt. Silloin neuvostojoukot panivat maan hyvin kovakouraisesti uuteen järjestykseen. Kävin Unkarissa journalistiryhmän mukana 1970-luvun lopussa. Silloin suomalaisiin suhtauduttiin hyvin ystävällisesti.
Nyt Unkari on EU:ssa eri leirissä kuin Suomi ja Pohjoismaat. Unkarilaiset eivät kovin helposti ota esille kielisukulaisuutta. Orbánin Unkarissa on koko joukko autoritäärisiä piirteitä. Suomi sen sijaan on maailman onnistunein – siis onnistunein eikä onnellisin – valtio. Unkari on 146 maan joukossa sijalla 51. Unkarin kannattaisi ottaa oppia Suomesta. Jopa entinen neuvostotasavalta Viro on noussut sijalle 36.
Suomen kannattaisi hehkuttaa ykkössijaansa maailman onnistuneimpana valtiona ja kohottaa sillä maabrändiään. Näinä päivinä Suomi on saanut tällä ykkössijallaan huikeasti kansainvälistä mainetta.
https://happiness-report.s3.amazonaws.com/2022/WHR+22.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto on tosiaan tyrkyttänyt ystävyyttään miehityksen muodossa niin Unkarissa 1956 kuin Tšekkoslovakiassa 1968. Neuvostoliiton hajoaminen oli Putlerin mielestä tragedia. Historiallinen kehitys on tosi hidasta. Putlerilta on vienyt 20 vuotta viedä maataan 50 vuotta kehityksessä taaksepäin.
Ilmoita asiaton viesti
Unkari saattoi olla ”ensimmäinen ulkomaani”, jonne vanhempieni seurassa tein viikon matkan 1960-luvun lopulla. Paikallisopas kertoili surullisena kokemuksiaan jostain tuoreessa muistissa olleesta väkivallasta, josta en juuri jaksanut lapsena kiinnostua. Myöhemmin ymmärsin, että hän kertasi Budapestin vuoden 1956 tapahtumia, joista todellakin oli vain kymmenkunta vuotta.
Tuolla reissulla matkustin metrolla ekaa kertaa, ja kyllä oli jännää! Miten siellä osasikin olla ihan omanlaisensa hajumaisema? Vieläkö aistisin sen, jos palaisin Budapestiin?
Ilmoita asiaton viesti
Olen ollut Budapestissä kahdesti, molemmat kerrat olivat tällä vuosituhannella. Silmiinpistävää oli kaupungin jakautuneisuus; joen toisella puolella asuivat köyhät, toisella puolella rikkaat, joiden taloja ympäröivät korkeat aidat ja vahtikoirat haukkuivat puutarhassa. Ongelmat Unkarin demokratiassa juontuvat varmaan juuri valtavista luokkaeroista ja tietysti siitä pahasta perinnöstä jonka Neuvostoliiton etupiiriin kuuluminen kaikille itäblokin maille aiheutti. Kaikkihan ne ryntäsivät Natoon heti kun pääsivät ja Baltian maissa onnistui demokratiakin. Toki myös Unkari ja Puola ovat menestystarinoita Venäjään verrattuna, mutta mikäpä ei olisi. Georgiaa ja Ukrainaa se kurmoottaa varmaan juuri siksi kun ne ovat liian lähellä olevia esimerkkejä siitä että ilman Kremlin kaveruutta pärjää paremmin kuin Kremlin kaverina.
Ilmoita asiaton viesti