Taistolaisten hullut vuodet – ”Ei voi järjellä käsittää”

Jo nyt voi sanoa, että Lauri Hokkasen, 71, tänään (29.4.2021) julkaistu kirja taistolaisista on yksi tämän vuoden tärkeimmistä Suomen lähihistoriaa käsittelevistä tietokirjoista (Kenen joukoissa seisoin – Taistolaiset ja valtioterrorin perintö, Docendo 2021).
Hokkasen itsetilitys on raaka ja rehellinen. Tällaista on odotettu ja kaivattu. Tähän asti entiset taistolaiset ovat olleet pääosin hiljaa tai kuitanneet menneet sanomalla, että tarkoitus oli hyvä.
Lauri Hokkanen oli sisäpiirin mies. Hän toimi monissa taistolaisten puolueorganisaation ja nuorisoliikkeen johtotehtävissä 1970-luvulla. Hän oli ammattivallankumouksellinen, kunnes 80-luvun alussa hänet leimattiin CIA:n agentiksi, kerettiläiseksi ja oman pesän likaajaksi ja erotettiin Helsingin puoluesihteerin tehtävästä.
Kirja ei ole pelkästään Hokkasen henkilökohtainen tilitys hulluista vuosistaan taistolaisena vaan myös perusteellinen ja ansiokas selvitys siitä, miten kaikki oli mahdollista.
Tehtävä ei ole helppo, kun taistolaisuus lähenteli Hokkasen mukaan mielenvikaisuutta. Moni muukin ex-taistolainen on ymmällään. Sosiologi Arto Noron mielestä taistolaisuuden synty ylittää ymmärryksen rajat, historioitsija Kimmo Rentolan mukaan nuortaistolaisuus ei taivu järjellä käsitettäväksi.
Lauri Hokkanen on ”kuin riivattuna” kysynyt itseltään ja tovereiltaan, mistä oli kyse. Olivatko he viides kolonna, maanpettureita, täysverisiä stalinisteja vai Moskovan iltojen ja Uralin pihlajien tunnelmien pauloissa tanssivia naiiveja idealisteja?
Moni kysymys jää yhä vastausta vaille, mutta Hokkanen sanoo suoraan, että taistolaisessa liikkeessä aivot ripustettiin naulaan. Suhde Neuvostoliittoon ja sen ideologiaan oli uskonnollinen, taistolaisuus oli kuin uskonlahko.
Lauri Hokkanen: ”Emme olleet ihmisen asialla vaan kumarsimme, ja syvään, vallan temppeleitä ja temppelin pyhimyksiä. Me julistimme ihmiskunnan edistyksen moottoriksi valtion, jonka harjoittama väkivalta ylittää ihmisen käsityskyvyn mittapuut; sen rikollisuus on hirvittävä painajainen ja rikoksista vastuussa olevat johtajat ja heidän pyövelinsä eivät ole ihmisiä vaan ihmishirviöitä.”
Ulkopuolisille voi tulla yllätyksenä, että taistolaisten tärkein ideologi ei ollutkaan Taisto Sinisalo vaan Tiedonantajan päätoimittaja Urho Jokinen. Sinisalo oli keulakuva ja antoi etunimensä liikkeelle, mutta Jokinen oli Hokkasen mukaan pääideologi.
Yksi merkillisimmistä asioista onkin se, miten Stalinin vainoissa isänsä menettänyt Jokinen onnistui hurmaamaan satoja älymystön jäseniä ja houkuttelemaan tuhansia nuoria stalinistien riveihin.
Jokiselta omaksuttiin ideologia, jota kuulutettiin vappumarsseilla: Eläköön Neuvostoliiton kommunistinen puolue! Eteenpäin Otto Ville Kuusisen viitoittamaa tietä!
Hokkasen mukaan Jokinen ei ollut itsenäinen ajattelija, vaan hänen puolestaan ajattelun vaivan näkivät ”Moskovan puolueen sanasepot, Moskovan johtajien runsaita etuisuuksia nauttivat instituutiomarxilaisuudelle uskolliset ideologit”.
Totisia torvensoittajia olivat niin Jokinen, Sinisalo kuin heidän hyödylliset idioottinsa. Kirjassa kerrotaan, miten nykyinen europarlamentaarikko Nils Torvalds arveli Hufvudstadsbladetin haastattelussa, että vallankumouksen jälkeen ”on mahdollista, että joudumme teloittamaan jonkun”, mutta reiluna radikaalina hän antoi takeet asiallisesta oikeudenkäynnistä.
Myöhemmin kansanedustajaksi valittu Jaakko Laakso taas hoki nuortaistolaisten tilaisuuksissa: ”Muistakaa, Neuvostoliitto ei ole milloinkaan väärässä!”
Virolainen Maimu Berg kertoo, miltä taistolaisten touhut näyttivät Suomenlahden toiselta puolelta, Neuvosto-Virosta:
”Halusimme uskoa, että kyse on pelleilystä, kummallisesta showsta, jonka esittäjät eivät parempaan ja älykkäämpään kykene. Meidän silmissämme he vaikuttivat sairailta enkä voi ottaa suurinta osaa heistä edelleenkään tosissani, puhuivatpa tai kirjoittivatpa he mitä tahansa.”
Lauri Hokkanen on tehnyt vuosien suurtyön kirjaa kirjoittaessaan. Hän antaa runsaat kiitokset Anssi Sinnemäelle, joka muokkasi valtavaksi paisuneen käsikirjoituksen ammattitaitoisesti kirjan muotoon.
Lopputulos on järisyttävä kokonaisuus, aikalaistodistus, jollaista ei taistolaisista tätä ennen ole julkaistu.
Kuulin juuri, että kirjan kirjoittaja Lauri Hokkanen on Aamu-TV:n haastattelussa klo 8.50 Ylen TV-yhdessä.
Ilmoita asiaton viesti
Osuin tv:n ääreen oikealla hetkellä! Lauri Hokkanen puhui erittäin kiinnostavasti 1960- ja 1970-luvusta, ainakin minulle ennenkuulumattomin sanavalinnoin. Jännittävää oli spekulointi mahdollisuudella, että Suomessakin olisi ollut kommunistivalta silloin, kun neuvostojoukot tunkeutuivat Prahaan.
Ja aina paranee: ”Stalin valitsi Mannerheimin ja Paasikiven, Hrushtshev valitsi Kekkosen.” Kremlin sodanjälkeiset isännät päätyivät käytännössä tunnustamaan suomalaiset valtiojohtajat ja siten myös meikäläisen yhteiskuntamallin. Oliko vaaran vuosia edes olemassa?
Ikämies harjoittamassa katumusta parhaiden vuosiensa käyttämisestä, ja suorastaan murskaamassa aikaisemman ajattelunsa. Kuka meistä tekee saman tempun seitsemissäkymmenissä?
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin myös. Vaikuttavaa itsetilitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Taistolaisuushan syntyi nimenomaan Tshekkoslovakian miehityksestä.
Uusi sukupolvi otti Aarne Saarisen johdolla vallan SKP:ssa vuoden 1966 puoluekokouksessa. Siellä asetetetun työryhmän tekemä uusi periaateohjelma hyväksyttiin vuoden 1969 kokouksessa. Siitä oli poistettu ”proletariaatin diktatuuri” ja se kannatti parlamentaarista demokratiaa.
Tämähän ei Urho Jokisen joukoille käynyt, kun Saarinen, Oiva Björkbacka ja muut olivat menneet tuomitsemaan Tshekkoslovakian miehityksen ja näin ollen Brezhnevin opinkin.
Järjen ylittävä seikka on, miten taistolaisiin tai olkoon sitten urholaisiin liittyneet aikuiset 70-luvun taiteilijat ja tutkijat puolustelivat itselleen tätä taustaa. Opiskelijoille Aimo Aaltonen ja Ville Pessi tietysti olivat vain eläkeläisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, Tšekkoslovakian miehitys oli käännekohta. Moni sittemmin taistolaiseksi kääntynyt tuomitsi jyrkästi miehityksen 1968, kuten Lauri Hokkanen itse, Matti Rossi, Reijo Nikkilä ja moni muu. Pian sen jälkeen ”älymystön” etujoukko teki täyskäännöksen. Hokkanen kirjoittaa, että esimerkiksi Matti Rossi ”taipui pelkäämään ja vaihtoi kriitikon paikan Karhun syliin”. Sota muuttui rauhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Katsokaa YLE:n elävästä arkistosta Karjalaisen, Saarisen ja Koiviston reaktiot Tsekkoslovakian miehitykseen. Saarinen on ainoa suorasanainen koko porukasta:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/prahan-1968-tapahtumien-reaktiot-suomessa
Ilmoita asiaton viesti
Taistolaiset olivat kylläkin ryhmittyneet Taisto Sinisalon ympärille, eikä Aarne Saarisen.
Taistolaiset edustivat jyrkkää neuvostoliittolaista sosialismia, ja saarislaiset maltillisempaa sosialismia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taisto_Sinisalo
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Saarinen
Ilmoita asiaton viesti
Niin?
Ilmoita asiaton viesti
– Oli Alfallakin Ruokasen haastattelussa äskettäin.
Ilmoita asiaton viesti
En ole lukenut kirjaa enkä tullut katsoneeksi kyseistä TV-lähetystä, mutta vaikuttaa siltä, että kerrankin on taistolaisuutta analysoitu suurin piirtein niin kuin asiat olivat.
Olen aina ollut sitä mieltä, että taistolaisuuden kaltainen kultti oli mahdollista syntyä vain Suomessa. Itäblokin maissa tiedettiin todellisuus, joten siellä ei propagandaan uskottu lainkaan. Varsinaisissa länsimaissa puolestaan ei nuoriso altistunut Nuvostoliiton masinoimalle aivopesulle sillä tavoin kuin se Suomessa suunnitellusti ja tarkoitushakuisesti toteutettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena kössinä olin töissä sorvarina Pitäjänmäen Strömberillä.
Luottamusnainen värväsi minut mukaansa Helsingin kulttuuritalolle kuuntelemaan esitelmää.
Siellä taistolainen luennoitsija piti sellaisen vihan kyllästämän palopuheen, että pisti ihmettelemään verenvuodatusko tässä on tulossa.
Ilmoita asiaton viesti
Meille taas 70-luvun puolessa välin peruskoulun yläasteella yhteiskuntaopen sijainen – risupartardikaali taistolainen arvatenkin – alkoi nikottelemaan kun luoka älymystö keksi kysyä visainen kysymyksen: mikä ero on sosialistisella ja kommunistisella valtiolla. Neuvostoliitto kun ei juuri kuullun opin mukaan ollutkaan kommunistivaltio vaan vasta sosialistinen, ja kommunismiin oli tarkoitus päästä tulevaisuudessa. Hetken mietettiään risuparta antoi vastauksen: valtio on sitten kommunistinen kun kaikki omaisuus on yhteistä. Esimerkiksi pysäköidyn auton voi ottaa käyttöön ja ajaa sillä minne haluaa, pysäköidä ja jättää se siten seuraavalle tarvitsevalle. Muistutti siis aika lailla autovuokrauspalvelua, joka Suomessakin oli pääkaupunkiseudulla 2017-2019!
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelin Ylen Kulttuuriykkösen ohjelman, missä Lauri Hokkanen ja Ben Zyskowicz olivat läsnä, ja odotin mielenkiintoista kokemusasiantuntijoiden keskustelua, minkä kuitenkin pilasi paikalle kutsuttu nuoremman polven poliittinen historioitsija, joka ei kunnioittanut edessään todistavaa dataa vaan koki tärkeäksi tuoda esiin oman tulkintansa todellisuudesta. Vähän sama juttu kun meikäläinen yrittäisi ”tietäväisenä” tulkita 1800-luvun lopun suomalaisuusaatteen eri vivahteita ja niiden ilmenemistä 1900-luvun alun aktivismissa ja punakaarteissa.
Itse olen Zyssen ikäinen ja suhtauduin taistolaisuuteen kuten hän, koska tiesin tarpeeksi Neuvostoliiton stalinistisesta todellisuudesta, suomalaisten kommunistien likvidoimisesta ja poliittisten liikkeiden dynamiikasta vaikkapa George Orwellin todistuksen perusteella. Siksi oli raskasta, kun niin moni ikätoveri erehtyi taistolaisten kelkkaan ja tunnusti Nkp:n auktoriteetin sokeana Neuvostoliiton todellisuudelle.
Tämmöiseen logiikkaan riittää perusteeksi jokin yksittäinen totuus, kuten varallisuuden jakautumisen epätasa-arvo. Yhteiskunta muodostuu kuitenkin useista totuuksista ja todellisuuksista ja yhteen perusteeseen nojaava logiikka ajautuu helposti umpikujaan ja viisaus vaatii kypsyyttä ja realismia, mitä sinänsä on vaikea mitata. Yksi tapa mittaamiseen on toteutuneiden yhteiskuntakokeilujen vertailu.
Ilmiönä taistolaisuus ei ehtinyt muodostua todelliseksi vaaraksi, mutta olemassaolollaan se todisti, että niin sanottu paraskin nuoriso voi erehtyä ideologisille harhapoluille. Siksi ei ole täysin katteetonta käyttää sen ajan leimoja joihinkin myöhempiinkin ilmiöihin kunhan ei käytä leimakirvestä.
Todellinen ”sosialistinen vaara” piili 1960-luvun vasemmistososialidemokratiassa, joka oli ideologisesti marksilaista ja yritti, paitsi sosialisoida pankit ja apteekit, niin myös kasvattaa ”uuden ihmisen” peruskoulun myötä. Siksi peruskoulu luotiin uusine opetussunnitelmineen vaikka muuten tasa-arvon kannalta olisi pitkälle riittänyt silloisen keskikoulun muuttaminen täysin ilmaiseksi. Olisivat kuitenkin saaneet onnistua edes apteekkien sosialisoinnissa.
Ilmoita asiaton viesti
”… yritti — kasvattaa ”uuden ihmisen” peruskoulun myötä.”
– Voin eräänä Suomen ensimmäisistä peruskoululaisista vahvistaa, että en havainnut tuollaista yritystä. Eikö sen olisi luullut näkyvän ja kuuluvan ainakin historian, maantiedon, kansalaistaidon ja miksei äidinkielenkin opetuksessa? Alkuaikojen tasokurssikäytäntöäkin pidän lähinnä eriarvoistavana ja lokeroivana, ja siten sosialististen ihanteiden vastaisena.
Ilmoita asiaton viesti
Painotan sanaa ”yritti”, eihän apteekkienkaan sosialisointihanke onnistunut. – Mutta selvä hanke oli vasemmistodemarien ydinryhmässä. Ns. ”Pirkkalan moniste”, joka sisälsi peruskoulun opetuskokeiluainestossa marksilaisen historia- ja yhteiskuntatulkinnan nostettiin eduskunnassa kepin nokkaan mm. Kullervo Rainion toimesta ja tämä kohu viimeistään esti muun vastaavaan tietoaineiston ujuttamisen valtakunnallisiin opetusohjelmiin.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö Tuomo Kokko ole kuullut tai lukenut SDP:n nuorsosialistien marxilaisesta koulukokeilusta 70-luvun alussa vaikka et itse ollutkaan sen kohteena? Pääpukareina opetusministeri Ulf Sunqvist ja kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho.
Lapsille yritettiin opettaa marxilaisuutta monessa aineessa, esimerkiksi matematiikassa!?? Onneksi kokeilu saatiin muiden toimesta lopetetuksi. Esimerkiksi kokeilussa mukana olleiden lasten vanhempien.
Kyllä se paljolti oli niin, että SDP:n vasemmistosiipi, joille Kekkonen järjesti ”lastenkutsuja” oli yhtä vaarallisia sosialisteja kuin taistolaiset. Ellei osin kovempiakin?
Lue Jari Leskisen kirja ”Kohti sosialismia: Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-1975”!
Kokeilua yritettiin toteuttaa muuallakin Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Etkö Tuomo Kokko ole kuullut tai lukenut SDP:n nuorsosialistien marxilaisesta koulukokeilusta…”
– Kiitos kysymästä; tiedän toki mikä on Pirkkalan moniste. Suoraa sitaattia sivulta 92:
”Suomen johtajat sitoivat kiinteät ystävyssuhteet Saksan johtajiin, koska myös Saksa oli fasistinen valtio. Suomen suhteet Neuvostoliittoon olivat hyvin epäluuloiset ja vihamielisetkin. Välien kiristyminen johti sitten 1939-1940 välisenä talvena käytyyn lyhyeen sotaan ns. talvisotaan. Vaikka Suomi hävisi sodan, alkoivat suomalaiset johtajat heti rauhansolmimisen jälkeen uuden sodan valmistelun ja hyökkäsivät Saksan rinnalla Neuvostoliittoon 1941.”
Ja niin edelleen! Tässä koko marxilainen maailmanselitys, jonka reunamerkinnät ovat ymmärtääkseni Kullervo Rainion käsialaa:
https://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/pirkkalan-moniste/pirkkalan_moniste.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Miksi puhutaan ja käsitellään vain koulukokeiluun itänaapurista omittua monistetta? Todella järjetön se kyllä oli, mutta marxilaisuusrynnäkköyritys oli paljon laajempi kuin yksi moniste.
Hyvä linkki Tuomo!
Ilmoita asiaton viesti
Pirkkalan monisteessa esitettiin toinen maailmansota taisteluna kapitalismia vastaan. Kun Natsi-Saksa kerrottiin Neuvostoliiton viholliseksi sodassa ja USA kuvailtiin riistokapitalismin kehdoksi, niin oppilaista valtaosa sai sen käsityksen, että myös USA soti Neuvostoliittoa vastaan. Maiden välisestä aseveljeydestä ei hiiskuttu sanallakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeinen kommenttisi kappale on täyttä totta Olli Saarinen!
Ilmoita asiaton viesti
En ota kantaa Hokkasen kirjaan, enkä tapaukseen Hokkanen erikseen.
Mutta on se kumma, että 1960-90 luvuilla hokkaset ja sinnemäet ja muut ”edistykselliset voimat” saivat paistatella julkisuudessa, samanmieliset toimittajakaverit tätä äänekästä vähemmistöä nostivat esiin painaen ja väheksyen samalla enemmistön edustajia, mukaanlukien sotaveteraanit – ja nyt samat hokkaset ja sinnemäet jälleen paistattelevat ja viisastelevat, selittelevät asiat itselleen parhain päin.
Taistolaisuuden ja Kekkosen ajan kansallinen tilinteko on vielä tekemättä. Siihen tarvittaisiin näistä ryhmistä riippumaton totutuuskomissio tai vastaava toimija, joka nähtiin mm. Etelä-Afrikan aparthaidin ruumiinavauksessa. Ei hokkasia ja sinnemäkiä.
Ilmoita asiaton viesti
”hokkaset ja sinnemäet jälleen paistattelevat ja viisastelevat, selittelevät asiat itselleen parhain päin”
Olen ymmärtänyt, että Hokkanen nimenomaan ei tee näin. Blogisti voinee kirjan lukeneena vielä valaista asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakaan kirjaan liittyneissä haastatteluissa Hokkanen ei ole mitenkään selitellyt asioita itselleen parhain päin. Ja tämänpäiväisessä HS:n kirja-arviossa Veli-Pekka Leppänen sattuu sanomaan, että ”hän ei halua selitellä vaan selittää”.
Ilmoita asiaton viesti
Minun kantani on se, että jokainen, JOKAINEN joka itse pääsee tilittämään tekemisiään – oli kyse muistelmista, oma-elämänkerrasta, tunnustuksellisesta proosasta, pamfletista – viime kädessä selittelee asioita itselleen parhain päin.
Katumusharjoituksena hokkasille sopisi paljon paremmin täydellinen loppuelämän hiljaisuus, askeesi – samanlainen kohtalo, johon stallarit kekkoslaisten vahvalla tuella suistivat poliittisia vastustajia Suomessa tuhatmäärin: virkakieltoja, vainoja, pilkkaa, hiljentämistä, tiedotussulkua, kurjuuteen ajamista.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tuo pidä paikkaansa. Tarvitsee vain lukea Suomen merkittävimpiä tunnustuksellisen proosan kirjoittajia, kuten Kihlman ja Tikkanen, niin huomaa että eivät he todellakaan selittele mitään parhain päin, pikemminkin suorastaan rypevät kelvottomuudessaan.
Ja tuo toinen kappale haiskahtaa kostonhimolta ja sensuurilta. Sellainen ei sananvapauteen kuulu.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan peruspsykologiaa on se, että kommunikaation tavoitteena on itseisarvoisesti aina lisätä ymmärtämystä ja sympatiaa, jos ei aina tiedostettua hyväksyntää lisääkään.
Poliisikin ymmärtää rikollista paremmin kuin keskiverto kansalainen.
Em. mainitsemiesi kirjailijoiden koko tuotannon olen lukenut, näiden ohella paljon muutakin ns. tunnustuksellista kirjallisuutta, kotimaista ja ulkomaista.
1960- ja 70-luvut olivat tämän lajin kulta-aikaa saarikoskineen, salamoineen. Saarikosken myöhemmin julkaistut päiväkirjat useassa eri niteessä lähtien Nuoruuden päiväkirjoista 1950-luvulta Juomarin päiväkirjoihin 1970-luvulla edustavat tämän tämän genren yhtä ääripäätä.
Ei ”rypeminen” vähennä lainkaan selittely-funktiota. Tuon ymmärtää jo peruskoululainenkin.
Puhut kostonhimosta ja sensuurista – merkillistä, että moni harjoittaa kaksoisstandardeja riippuen kohteesta.
Otetaan vaikka esimerkiksi kaksi massamurhaajaa: Lenin ja Hitler. Minusta on outoa, miten moni korostaa historiallisia ja kulttuurisia perusteita ylläpitää Lenin-museota (Tampereella) – Lenin oli faktisesti massamurhaaja jonka työtä Stalin vain vähän suoraviivaisemmin jatkoi. Kuitenkin nuo samat Leninin-museon ystävät kavahtavat ajatustakin Hitler-museosta, pidetään myös täysin selvänä että saksalaiset ovat tehneet täydellisen pesäeron (ja aivan perustellusti) Hitleriin ja kaikkeen tähän liittyvään.
Itse haluan torjua niin stalinistien kuin fanaattisten natsienkin puheenvuorot. Ex tai vähemmän ex. Terapiamuistelmien sijaan nämä voisivat teoin osoittaa katumusta.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt oikein saa kiinni mitä yrität sanoa. Ehkä me käytämme sanaa selittely eri merkityksessä.
Ilmoita asiaton viesti
”Taistolaisuuden ja Kekkosen ajan kansallinen tilinteko on vielä tekemättä.”
Ihmettelen missä muut taistolaiset, hokkaset, ym viipyvät?
Muistelen ajatelleeni, kun näin heidän vappumarssit ja punaliput, että tämä porukka on ainakin rohkeaa, vaikka en hyväksynyt heidän aatetta. Nyt ei taida olla rohkeytta astua esiin ja tehdä synnintunnustus.
Toinen asia, joka vaivaa mieltäni: Oliko Kekkonen kommunisti ihan oikeesti? — vai vain taitava näyttelijä? Olen aina harmitellut, ettei Kekkonen nähnyt Neuvostoliiton romahtamista.
Ilmoita asiaton viesti
Urho Kekkonen oli syvästi ja nuorempana väkivaltaisestikin antikommunistinen valtiollinen poliisi koko aikuisikänsä, loppuun asti.
Juuri siltä pohjalta hän teki kauppoja kommunististen vastintensa kanssa.
Viimeiseen virkkeeseesi yhdyn. Hän piti epäilemättä Neuvostoliittoa ikuisena ja pelottavana.
Ilmoita asiaton viesti
Kansalaissodassa Kekkonen oli jopa valkoisten teloitusryhmän päällikkö. Se ei ole tiedossa, montako punaista teloittivat.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen ei ollut kommunismi. Hän oli häikäilemätön, taitava machiavellisti. Hän käytti ulkopolitiikkaa ja vasemmistolaisia omina sisäpoliittisina pelinappuloinaan. Neuvostoliitto tarjosi hänelle vallan avaimet, käytännössä diktaattorin aseman. Kekkonen oli myös vallanhimoinen, pikkusieluinen narsisti.
Jokainen ymmärtää että tuollainen yhdistelmä ruumillistuneena erittäin älykkääseen henkilöön, on kauhistuttava coctail.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän tekemistä Sinnemäellä on taistolaisten kanssa koskaan ollut?
Ilmoita asiaton viesti
Jotakin kuitenkin.
Taidat olla väärässä sinnemäessä.
Isukkien pahat teot kolmanteen polveen jne., you know… (enkä tarkoita tässä rovasti Jussi Sinnemäkeä).
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anssi_Sinnemäki
Ilmoita asiaton viesti
Enpä taida. Jossain tosiaan sanotaan että isien pahat teot kostetaan kolmanteen polveen ja se on kyllä harvinaisen typerästi sanottu eikä käy ainakaan mistään eettisestä ohjenuorasta. Sanotaan myös että pojasta polvi paranee, ja se on joskus tottakin: isoisäni kuului IKL:ään, isäni äänesti kokoomusta, minä vihreitä.
Ei minua voi tuomita isäni saati isoisäni mukaan, ei liioin sinua tai Sinnemäkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen odottanut tällaista! Liki täydellinen hiljaisuus ja hyssyttely asian tiimoilta on ollut käsinkosketeltavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs jälkikäteisen ”tilityksen” taistolaisuudestaan on tehnyt Ilkka Kylävaara teoksessaan ”Taistolaisuuden musta kirja”. Sen lukemista haittaa kirjoittajan jatkuva piruilu omalle hölmöydelleen. Olen huomannut joidenkin muidenkin ex-taistolaisten koittavan huumorilla selittää (vesittää) hairahdustaan. Taistolaisuudessa ei ollut juurikaan huumorilla sijaa; veristä luokkasodan uusimista propagoitiin.
En ole lukenut vielä Lauri Hokkasen kirjaa, kuinka hän selittää poliittisia tekemisiään. Kuinka paljon huumoria teos sisältää, vai sisältääkö yhtään? Mellerin blogin lukien taistolaisuuden selittävää huumoria ei muistelijalla ainakaan liiaksi esiinny. Luetaan!
Miten oli mahdollista, että taistolaisia ei suurin joukoin syytetty maanpetoksesta/valtiopetoksesta? Aihetta olisi ollut, ja varmaankin pykäliäkin syytökselle löytynyt. Jaakko Laaksoa taidettiin ainakin yrittää saattaa tuomiolle? Selittääkö Kekkosen presidenttiys ja neuvostojohdon myötäily tämän lepsuilun?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset taas Jorma Mellerille, joka on esitellyt mielenkiintoisen ja tärkeän kirjan. En ole kylläkään pidellyt tätä kirjaa käsissäni, mutta luettuani tämän blogin ja Helsingin Sanomien arvion aion ilman muuta tutustua Lauri Hokkasen tekstiin.
Taistolaisuus oli erikoislaatuinen ilmiö. Nuorison kapinointi ei ollut lainkaan pelkästään suomalainen ilmiö, vaan sitä esiintyi hyvin voimakkaana myös Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Nuoren sukupolven kriittisyys olevia oloja kohtaan on terve ja ymmärrettävä ilmiö. Jokainen sukupolvi etsii omia näkemyksiään ja etujaan. Mutta oli hyvin erikoista, että nuoriso etsi esikuvia Neuvostoliitosta ja jopa Kiinasta. Jonkinlaisina syinä saattoivat olla Korean ja Vietnamin sodat, jotka molemmat päättyivät Yhdysvaltain ja lännen kannalta nolosti. Nyt muuten uhkaa samanlainen tilanne Afganistanissa, jossa on sodittu vuosikymmeniä ilman tulosta.
Suomen osalta eräänä selityksenä on isäkapina, jopa isänmurha. Kovin monet nuoret kummeksuivat isiensä sotaa Neuvostoliittoa vastaan. He eivät halunneet ymmärtää, millaisessa pakkoraossa Suomi oli ollut taistellessaan ensin Stalinia ja Hitleriä vastaan talvisodassa, Stalinia vastaan jatkosodassa ja Hitleriä vastaan Lapin sodassa.
Lauri Hokkasesta sanoisin, että ei ole moraalitonta kääntää takkia, kun viisastuu ja saa parempaa tietoa. Silloin on moraalitonta olla kääntämättä takkia.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka länsimaissa esiintyi nuorisokapinointia se oli lähinnä Vietnamin sodan vastaisuutta ja muuta sellaista. Neuvostoliittoa ei ylistetty eikä muissa maissa ollut mitään taistolaisuuteen verrattavissa olevaa kulttia. Ruotsissa esimerkiksi ei ollut käytännössä lainkaan kommunistista puoluetta.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa ei juuri ollut vastaavanlaista vasemmistonuorison kapinaa, mutta Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kyllä. Siellä esiintyi runsaasti Kiinaa ihailevaa maolaisuutta. Suomen kommunistit saivat talousapua Neuvostoliitosta. Se apu käännettiin sitten taistolaisvähemmistölle, koska saarislainen enemmistö ei hyväksynyt Tshekkoslovakian miehitystä. He tuomitsivat NL:n käytöksen jopa tiukemmin kuin valtapuolueet.
Ilmoita asiaton viesti
Maolaisuuden ihannointia länsimaissa ei voi marginaalisuutensa vuoksi verrata taistolaisuuteen, joka otti merkittävän aseman Suomen tiedonvälityksessä ja kulttuurissa. Siitä tuli yhteiskunnan normi, joka aiheutti pelkoa. Esimerkiksi opiskelijajärjestöt ja teiniliitto miehitettiin taistolaisilla. Radio suolsi kommunistipropagandaa aamusta iltaan. Taistolaisuus lietsoi oikeasti vallankumousta ja Neuvostoliiton tukemana liikkeenä se oli todellinen vaara.
Ilmoita asiaton viesti
”Radio suolsi kommunistipropagandaa aamusta iltaan.”
Juhan liioittelu tuo vähän mieleen nykyiset persujen puheet.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä et vuosina 1969 – 1972 vielä osannut kuunnella viestintää ”sillä korvalla” …
Aamu alkoi Jouko Blombergin ”Hyvää huomenta kaikille – tasapuolisesti” – tykityksellä ja illalla tuli sitten Työmiehen tuntia, Naapurineljännestä, Näin naapurissa j.n.e.
Päiväsaikaan oli pehmeämpää propagandaa tyyliiin Tanja Nojosen ruokavihjeet, jossa Yleisradion Moskovan kommunistikirjeenvaihtajan venälänen vaimo kertoi kuinka herkullisia patoja Neuvostoliitossa perheenemännät valmistavat.
Laulutarjonnasta leijonanosa oli Kaisa Korhosta, Agit Proppia, Kom Teatterin esityksiä j.n.e. Säveltäjänä Chydenius ja sanoittajana Aulikki Oksanen.
Vappuohjelmatarjonta meni silloin vuosikymmenen vaihteessa niin överiksi, että kokoomus teki siitä eduskuntakyselyn.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sieltä tuli myös Maamiehen tietolaaria, Metsäradiota, sinfonioita, iskelmiä, STT:n uutisia, jumalanpalveluksia, Paavo Noposen isänmaallisia urheiluselostuksia…
Ilmoita asiaton viesti
Kapinamieltä oli todella paljon varsinkin vuonna 1968 ja siitä eteenpäin. Maailma kuohui vuonna 1968 rajummin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. ”Hullua vuotta” leimasivat Vietnam, Tšekkoslovakia, opiskelijoiden radikalismi ja poliittiset murhat.
Vietnamin sota, Kiinan kulttuurivallankumous ja Boliviassa kuolleen sissijohtaja Ernesto ”Che” Guevaran esimerkki radikalisoivat etenkin nuorisoa ja opiskelijoita amerikkalaisuutta ja kapitalismia vastaan.
Ympäri maailmaa vaadittiin radikaaleja poliittisia muutoksia. Euroopassa kuohui mm. Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Länsi-Saksassa, Portugalissa, Belgiassa, Puolassa, Jugoslaviassa ja Tšekkoslovakiassa.
Länsi-Euroopassa vuosi 1968 huipentui Ranskan toukokuun mellakoihin. Tšekkoslovakiassa pyrkimykset ”ihmiskasvoiseen sosialismiin” päättyivät Varsovan liiton suorittamaan miehitykseen.
Mielenosoituksia ja mellakoita koettiin myös mm. Japanissa, Pakistanissa, Egyptissä, Algeriassa, Nigeriassa, Senegalissa, Ghanassa, Argentiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa, Meksikossa.
Yhdysvalloissa kamppailtiin mustien ja muiden köyhien oikeuksista sekä Vietnam-politiikasta. Kansakuntaa järkyttivät melkein peräjälkeen Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn salamurhat.
https://yle.fi/aihe/kategoria/elava-arkisto/hullu-vuosi-1968
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen osalta eräänä selityksenä on isäkapina, jopa isänmurha. Kovin monet nuoret kummeksuivat isiensä sotaa Neuvostoliittoa vastaan. He eivät halunneet ymmärtää, millaisessa pakkoraossa Suomi oli ollut taistellessaan ensin Stalinia ja Hitleriä vastaan talvisodassa, Stalinia vastaan jatkosodassa ja Hitleriä vastaan Lapin sodassa.”
Tätä selitystä olen itse pitänyt keskeisenä taistolaisuuden taustana, varsinkin liikkeeseen lähteneille nuorille miehille.
Sodan käyneet rintamamiehet olivat oikeasti niin kovia jätkiä – ottaen huomioon heidän aikaansaannoksensa henkensä kaupalla tuossa pakkoraossa – että siitä on vaikea enää panna paremmaksi, varsinkaan rauhan ja korkean elintason oloissa.
Siispä kapinoivalle (henkisesti) murrosikäiselle ei jäänyt jäljelle keinoja todistaa omaa pätevyyttään isäänsä paremmaksi muuten kuin mitätöimällä edellisen sukupolven tärkeimmät aikaansaannokset. Piti alkaa halveksia ja vihata kaikkea sitä, missä isät olivat kunnostautuneet – niin räikeästi kuin suinkin. Mikäs olisikaan sen tehokkaampi keino kanavoida aggressioitaan kuin liittyä juuri sen vihollisen kannattajaksi, jota vastaan maassa oli taisteltu viimeiseen saakka.
Vastaavaa ei ilmennyt muissa Euroopan maissa niiden toisenlaisen historiallisen taustan vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista olisi tietää mitä tuossa liikkeessä aktiivisesti toimivat nykyään asiasta ajattelevat. Siis oikeasti, eikä sitä mitä mahdollisesti julki sanovat.
Hokkanen on omat ajatuksensa kirjassaan julkituonut, mutta hän lienee yksi harvoista, jotka näin rehellisesti ovat tuntonsa esittäneet!
Olisi jännittävää tietää mitä mielessä liikkui, kun tajusivat, että kaikki se, jonka puolesta he puhuivat olikin täyttä valhettä. Itse ajattelisin kyllä, että häpeä olisi se tunne! Vai olisiko niin, että he eivät edes osaa hävetä. Ehkä häpeäntunne on syynä, että kovin harvat ovat ovat tuota aikaa millään lailla kommentoineet! Ei esimerkiksi Satu Hassi on taistolaisajastaan kovin hiljaa ollut!
Ilmoita asiaton viesti
Sehän tässä kommunismihysteriassa on huvittavaa että kommunisteista puhuminen on kääntäen verrannollinen kommunistien määrään. ”1930-luvulla kommunismin uhka oli todellinen. Nyt varjonyrkkeillään aavetta vastaan”, kommunismiin ja Neuvostoliiton historiaan perehtynyt tutkija Pia Koivunen Turun yliopistosta sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa (SK 15 / 2021). Suomen kommunistinen puolue (Skp) merkittiin puoluerekisteriin vuonna 1997. Se on mitätön jäänne 1970-luvulla vaikuttaneesta kommunistisesta puolueesta, tosiuskovaisten kuihtuva kerho
”Siitä, että Satu Hassi on joskus ollut taistolainen, vedetään suora linkki vihreisiin. He ovat edelleen kaikki stalinisteja”, Koivunen sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa kommunismin stigmasta, jota ihminen kantaa lopun ikäänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin harva on taistolaisista on toimintaansa kritisoinut. Tiedä sitten miksi ovat hiljaa, häpeävätkö kenties tekemisiään? Vai onko niin, että ovat edelleen samaa mieltä kuin olivat taistolaisaikanaan? Satu Hassi ei ainakaan isommin ole noista ajoista puhellut. Onko vihreissä asia keskustelua aiheuttanut?
Ilmoita asiaton viesti
Mtä keskusteltavaa siinä on? Satu Hassi oli nuorena taistolainen, ei ole enää. Se siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole juuri Hokkanen joka kirjallaan tahtoo aiheesta keskustella.
Itse olen sitä mieltä, kuten edellä ehdotan, että hokkasten pitäisi vain vaieta (ja hävetä hiljaa).
Ilmoita asiaton viesti
Hokkanen kirjoitti kirjan ja toiset keskustelevat siitä. Sellaista se sananvapaus on. Hieno asia jos minulta kysytään.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme tutustuneet ”Late” Hokkasen kanssa yhteisessä ”remppaprojektissa” ja jutelleet politiikkaakin.
Kertoili kirjahankkeestakin, mutta paljon sisältävä ”tiiliskivi” oli yllätys.
– Vuosia sitten samoilla raiteilla olisi käyskennellyt taistolainen aatteen mies joka kaatui saappaat jalassa ja vei hautaan aatteensakin.
Olenkin ajatellut minkälaista ”debattia” olisi syntynyt, jos olisivat ehtineet kohdata ja keskustella…?
Ilmoita asiaton viesti
Mistä sinä tiedät mikä Satu Hassi sydämmessään tänään on, koska asiassa ei ole keskusteltavaa!
Entä jos otetaan vanha äärioikeistolainen, joka on nykyään aivan tavallinen perussuomalainen. Siinäkään varmasti ei ole mitään keskusteltavaa ole, kommenttiasi tulkiten, ei siinäkään pitäisi olla keskusteltavaa.
Onko kantasi se, vanha äärioikeistolainen ei voi ajatuksiaan muuttaa, mutta taistolainen siihen kykenee. Varsinkin jos vaikuttaa Vihreissä!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ihmeessä Satu Hassi olisi vihreisiin loikannut jos olisi yhä sydämeltään kommunisti?
Ja mistä se vanha äärioikeistolainen olisi persuihin loikannut? Persuthan on perustettu SMP:n savuaville raunioille. Äärioikeistolaiseksi se muuttui vasta kun Halla-ahosta tuli puheenjohtaja. Maltilliset persut loikkasivat sinisiin ja putosivat eduskunnasta. Nyt siellä on vain kiilusilmäisiä fasisteja.
Ilmoita asiaton viesti