Tapasin Soinissa lapsellisen miehen
Olen harrastanut kotimaan matkailua, jota nyt kovasti suositellaan. Kävin kesäretkelläni myös Soinissa, joka ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun miettii houkuttelevia turistikohteita.
Tämä pieni kunta Etelä-Pohjanmaan itälaidalla oli kuitenkin matkan kohokohta. Siellä pienen sivutien päässä odottaa kävijöitä yksi Suomen lukemattomista kesänäyttelyistä.
Soinissa tapasin ensimmäiseksi lapsellisen miehen. Kutsun miestä lapselliseksi, koska hän kuuluu Suomen naivistitaiteilijoiden eturiviin. Ja naiivihan tarkoittaa sananmukaisesti lapsellista.
Lapsellinen mies on taiteilija Reijo Kivijärvi, 65, Evijärven Särkikylän lahja soinilaisille ja suomalaisille.
Kun ajaa hissukseen katsomaan Kivijärven kesänäyttelyä, tulee aivan kuin toiseen, menneeseen maailmaan. Laaja pihamaa avautuu täynnä nostalgiaa – on pärekattoisia aittoja, riihiä, vanhoja hirsirakennuksia, savusauna, traktoreita ja ties mitä.
Taideateljee on luku sinänsä. Kaikesta näkee, että Kivijärvi on säilyttänyt lapsenmielensä, uteliaisuutensa ja seikkailunhalunsa.
Jos Suomen naivistitaiteilijat pantaisiin paremmuusjärjestykseen, Kivijärvi olisi todennäköisesti ykkönen monen papereissa.
Kivijärven asemaa Suomen naivistitaiteen kärjessä kuvaa hyvin sekin, että hän on pisimpään Iittalan naivistisen taiteen vuotuisissa näyttelyissä esillä ollut taiteilija. Naivistit Iittalassa -näyttelyyn hän osallistui ensi kerran 1994. Nyt on menossa 26. kerta.
Naivistisissa maalauksissaan Kivijärvi kuvaa usein mennyttä maaseutua, tavallisia ihmisiä. Kuvista huokuu huumori ja ilo. Tauluja katsellessa tulee hyvälle tuulelle.
Kivijärvi kertoo mielellään maalaustensa taustoista. Ideat syntyvät maailmaa tarkkaillessa ja esimerkiksi autoa ajaessa voi silmiin sattua erikoinen näky, joka panee ajatukset liikkeelle.
Taiteilija on viime vuosina saanut paljon myös tilaustöitä. Hän kertoo, miten eräskin porukka antoi valmiit nimet, palindromit, tilaamilleen maalauksille: ”Aappo-setä joi biojätesoppaa” tai ”Oli isot tissit tosi ilo” tai ”Aattona Jaanaa janottaa”.
Tilaustöiden nimet ovat usein sisäpiirin vitsejä, kuten esimerkit osoittavat. Naivistisessa taiteessa maalausten nimet ovat tärkeitä. Moni saattaa jopa ostaa taulun osuvan nimen vuoksi.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Kivijärvi aloitti päätoimisen taiteilemisen. Kun hän löi hanskat tiskiin Turun telakalla, läheiset kauhistuivat, mutta taiteilija uskoi itseensä.
Jo lapsena Kivijärvi piirsi sarjakuvia kaupan käärepaperille. Niistä ajoista hän on kulkenut pitkän tien teurastamon, huonekalutehtaan, rakennustöiden ja Turun telakan kautta vapaaksi taiteilijaksi.
Kirjoittamassaan kirjasessa (Elämä on taiteilua) Kivijärvi kiteyttää valintojensa taustan: ”Olen tunneihminen ja seurasin sydämeni ääntä.”
Taiteilijaksi ei voi oppia vaan taiteilijaksi synnytään, kuuluu Kivijärven motto Soinin Keskisentieltä, missä taidetta tehdään intohimoisesti ja suurella sydämellä.
Lisää tietoa: http://reijokivijarvi.net/
Ilmoita asiaton viesti
”Tapasin Soinissa lapsellisen miehen”
Ehdin jo otsikosta riemastumaan, että Melleri tapasi Timo Soinin.
Estetiikka on muiden heiniä.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko onkin tällä kertaa suorastaan fingerporimaisen veikeä. Minulle se palautti mieleen Lapinlahden lintujen biisin, johon ”tapasin lapsellisen miehen” istuisi just eikä melkein.
https://www.youtube.com/watch?v=5-kGySULgwM
Ilmoita asiaton viesti
Tästä tulikin mieleen Toni Edelmannin ”Koskin eilen kolmea naista”: https://youtu.be/nCFcSvEuHyE
Ilmoita asiaton viesti
Jaahas… ei todellakaan mikään suuren yleisön hitti, mutta erittäin taitavaa musisointia. Mielestäni pojasta on polvi parantunut siten, että Samuli Edelmannilla on kauniimpi lauluääni.
Suorasanaisen tekstin jazzillinen laulaminen mahtaa olla vaikeata? Ei tämäkään ihan joka ukolta suju; jo pelkkä pokkana pysyttely voisi käydä ylivoimaiseksi. Säestäjä Pedro Hietasen ilmekään ei värähdä, ja laulusolistin vakavuuteenhan on aina voinut luottaa:
https://www.youtube.com/watch?v=bcYqm7AVdiU
Ilmoita asiaton viesti
Toni olikin säveltäjä eikä laulaja.
Ilmoita asiaton viesti
”Huu-haa-Innanen” on myös mahtava naivisti-niin kuvillaan kuin lauluillaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan tuo naivistinen taide Soinin ja nyky-persujen mielestä roska-ja rappiotaidetta, vai kannatettavaa, suomalais-kansallista…?
( Vrt. Saksan Aatu)
Ilmoita asiaton viesti
Ei taida naivistisesta taiteesta tykkääminen mennä puoluekannan mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkin Suomea harhaillessa tapaa aina joskus originelleja, joko taiteeseen taipuvaisia tai kirjoittajia, saven tai betonin muokkaajia, joku taas tarttuu moottorisahaan joku murjoo kiveä, yksikin rakensi mahtavaa linnaa, sitten on näitä selittäjiä ja paasaajia. Kerran väsyneenä yritin velimiehen kanssa nukkua yöttömän yön kohinassa, mutta lähistöllä haukahteleva koirasusi (siis huomionhakuinen kylähullu) häiritsi niin pahasti, että melko äksynä kippasin pihalle itteni ja menin kysymään, mikä täällä on hätänä. Siitä sukeutui niin kiinnostava ja utooppinen kuulosteluhetki, tarinaa nimittäin lappoi, että mutkalle meni, eivätkä kaikki narunpäät pysyneet rullalla, mutta en minä sitten muistaakseni lopulta uneen enää päässyt. Muistan erityisesti sen maan alaisen kristallinkirkkaan ja pirun syvän järven, jota erityisesti saksat kuulemma pelkäsivät..
Ilmoita asiaton viesti