Tapasin Soinissa lapsellisen miehen

Olen harrastanut kotimaan matkailua, jota nyt kovasti suositellaan. Kävin kesäretkelläni myös Soinissa, joka ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun miettii houkuttelevia turistikohteita.

Tämä pieni kunta Etelä-Pohjanmaan itälaidalla oli kuitenkin matkan kohokohta. Siellä pienen sivutien päässä odottaa kävijöitä yksi Suomen lukemattomista kesänäyttelyistä.

Soinissa tapasin ensimmäiseksi lapsellisen miehen. Kutsun miestä lapselliseksi, koska hän kuuluu Suomen naivistitaiteilijoiden eturiviin. Ja naiivihan tarkoittaa sananmukaisesti lapsellista.

Lapsellinen mies on taiteilija Reijo Kivijärvi, 65, Evijärven Särkikylän lahja soinilaisille ja suomalaisille.

Kun ajaa hissukseen katsomaan Kivijärven kesänäyttelyä, tulee aivan kuin toiseen, menneeseen maailmaan. Laaja pihamaa avautuu täynnä nostalgiaa – on pärekattoisia aittoja, riihiä, vanhoja hirsirakennuksia, savusauna, traktoreita ja ties mitä.

Taideateljee on luku sinänsä. Kaikesta näkee, että Kivijärvi on säilyttänyt lapsenmielensä, uteliaisuutensa ja seikkailunhalunsa.

Jos Suomen naivistitaiteilijat pantaisiin paremmuusjärjestykseen, Kivijärvi olisi todennäköisesti ykkönen monen papereissa.

Kivijärven asemaa Suomen naivistitaiteen kärjessä kuvaa hyvin sekin, että hän on pisimpään Iittalan naivistisen taiteen vuotuisissa näyttelyissä esillä ollut taiteilija. Naivistit Iittalassa -näyttelyyn hän osallistui ensi kerran 1994. Nyt on menossa 26. kerta.

Naivistisissa maalauksissaan Kivijärvi kuvaa usein mennyttä maaseutua, tavallisia ihmisiä. Kuvista huokuu huumori ja ilo. Tauluja katsellessa tulee hyvälle tuulelle.

Kivijärvi kertoo mielellään maalaustensa taustoista. Ideat syntyvät maailmaa tarkkaillessa ja esimerkiksi autoa ajaessa voi silmiin sattua erikoinen näky, joka panee ajatukset liikkeelle.

Taiteilija on viime vuosina saanut paljon myös tilaustöitä. Hän kertoo, miten eräskin porukka antoi valmiit nimet, palindromit, tilaamilleen maalauksille: ”Aappo-setä joi biojätesoppaa” tai ”Oli isot tissit tosi ilo” tai ”Aattona Jaanaa janottaa”.

Tilaustöiden nimet ovat usein sisäpiirin vitsejä, kuten esimerkit osoittavat. Naivistisessa taiteessa maalausten nimet ovat tärkeitä. Moni saattaa jopa ostaa taulun osuvan nimen vuoksi.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Kivijärvi aloitti päätoimisen taiteilemisen. Kun hän löi hanskat tiskiin Turun telakalla, läheiset kauhistuivat, mutta taiteilija uskoi itseensä.

Jo lapsena Kivijärvi piirsi sarjakuvia kaupan käärepaperille. Niistä ajoista hän on kulkenut pitkän tien teurastamon, huonekalutehtaan, rakennustöiden ja Turun telakan kautta vapaaksi taiteilijaksi.

Kirjoittamassaan kirjasessa (Elämä on taiteilua) Kivijärvi kiteyttää valintojensa taustan: ”Olen tunneihminen ja seurasin sydämeni ääntä.”

Taiteilijaksi ei voi oppia vaan taiteilijaksi synnytään, kuuluu Kivijärven motto Soinin Keskisentieltä, missä taidetta tehdään intohimoisesti ja suurella sydämellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu