Tapaus Aatsalo – Ajojahti ja oikeusmurha

STT julkaisi tammikuussa 1998 uutisen, joka järkytti suomalaista hiihtokansaa. Kolmekymppisen urheilutoimittajan Johanna Aatsalon kirjoittaman jutun otsikko julisti: Suomalaista maajoukkuetason mieshiihtäjää epäillään dopingista.

Hiihtäjä oli Jari Räsänen.

Aatsalo ei tuolloin arvannut, millaiseen vuosikausien pyöritykseen hän joutui uutisen julkaisemisen jälkeen. Nyt hän palaa kirjoittamassaan kirjassa tapahtumiin, jotka alkoivat 26 vuotta sitten (Paljastus – Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa, WSOY 2024).

Aatsalo joutui hurjan ajojahdin kohteeksi. Hänestä tuli sylkykuppi, jota syytettiin oman pesän likaajaksi. Tuli tappo- ja pommiuhkauksia ja kohun keskellä  oikeudenkäynti, jossa Jari Räsänen ja parikymmentä Hiihtoliiton silmäätekevää kokivat kunniaansa loukatun.

Oman mausteensa jupakalla aiheutti se, että loukkaantuneiden joukossa oli kolme näkyvää poliitikkoa: keskustan Esko Aho, demarien Matti Louekoski ja kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström.

Jälkiviisauden valossa ei voi kuin ihmetellä sitä, millaisen strategian Ahon johtama Hiihtoliitto valitsi. Se lähti torvet soiden loukkaantunutta näytellen vastahyökkäykseen ja propagandasotaan STT:tä, päätoimittaja Kari Väisästä ja Aatsaloa vastaan.

Toinenkin tie olisi ollut mahdollinen. Hiihtoliitto olisi voinut tehdä perusteelliset selvitykset dopingin käytöstä sen sijaan, että valitsi nopeasti täydellisen kiistämisen tien.

Oikeudenkäynnit tuottivat ensin pikavoittoja Hiihtoliitolle, mutta lopputulos oli täydellinen mahalasku. Hiihtoliiton kannalta oikeudenkäynti oli täysin turha ja siitä olisi kannattanut luopua, kuten Esko Aholle kirjan mukaan ehdotettiin.

Käräjäoikeus tuomitsi Aatsalon ehdolliseen vankeuteen ja tuntuviin sakkoihin sekä vahingonkorvauksiin peräti 19 henkilölle, mikä herätti laajaa hämmästystä. Jättikorvauksia saivat sellaiset henkilöt, joiden nimeä ei ollut edes mainittu STT:n jutuissa.

Hovioikeus lievensi tuomion – vankeustuomio poistui ja vahingonkorvaukset alenivat. Korvauksia kunnianloukkauksesta määrättiin enää viidelle henkilölle.

Lahden MM-kisojen dopingskandaali 2001 asetti STT:n uutisen jälleen uuteen valoon. Uudessa oikeudenkäynnissä tuomioita saivat nyt ne Hiihtoliiton ihmiset, joiden katsottiin valehdelleen aiemmin oikeudessa.

Suomen maastohiihto kärsii tänäkin päivänä menneiden vuosien skandaaleista. Hiihtoliiton talous on kuralla ja menestys arvokisoissa on viime vuosina ollut lähinnä Niskasen sisarusten varassa.

Aatsalon tapaus ei ole kunniaksi Hiihtoliitolle, ei oikeuslaitokselle eikä urheilutoimittajille. Kollegat eivät aikailleet, kun erottivat Aatsalon Urheilutoimittajien liitosta häntä kuulematta.

Raskaiden oikeustaistelujen jälkeen paljastui, että Aatsalo oli ollut alusta lähtien oikeassa. Hän ei kuitenkaan jaksanut enää iloita voitostaan: ”Tuomion jälkeen minulla oli aika tyhjä olo. Ei tuntunut varsinaisesti hyvältä eikä huonoltakaan vaan vain tyhjältä.”

Aatsalo kuvaa taitavasti nuoren naisen kujanjuoksua. Kirja etenee sujuvasti draamasta toiseen kohti seesteistä loppua: ”Minä sain elämäni takaisin.”

Johanna Aatsalon tapaus oli armoton ajojahti ja harvinainen oikeusmurha, joka päättyi lopulta oikeuden voittoon. Kun Vuoden urheilukirja valitaan tämän vuoden päätteeksi, Paljastusta on vaikea ohittaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu