Tarinoita Huuhaa-Suomen historiasta

Huuhaata on aina ollut ja tulee aina olemaan. Näin voi kiteyttää Vesa Sisätön uuden tietokirjan sisällön (Huuhaa-Suomen historia, SKS 2022). Kirjassa kerrotaan kolmisenkymmentä tapahtumaa ja ilmiötä keskiajalta aina nykypäiviin asti.

Huuhaa-Suomen historia on täynnä sekä harmittomia juttuja että traagisia tapahtumia. Samaan kirjaan Sisättö on saanut mahtumaan kummituksia, ilmestyksiä, ihmeellisiä keksintöjä, ufoja, telepatiaa ja jopa saatananpalvontaa.

On Aino Kassinen ja Silvo Sokan rakettimatkat, Nilsiän omatekoinen öljysheikki, ikiliikkujan keksijöitä ja Uri Gellerin taipuvat lusikat. 

Sympaattisimpiin tapauksiin kuuluu Heinävedellä 1833 syntynyt Abel Koponen eli Kuikka-Koponen, joka ällistytti suomalaisia tempauksillaan 1800-luvulla. Kuuluisimmassa tempussaan hän ryömi hevosen sisään sen hännän alta.

Kerran kun Kuikka-Koponen oli parantamassa kipeää hevosta pujottautumalla muka sen peräpäästä sisään, hieno neiti tuli paikalle ja pilasi kaiken. Neiti ihmetteli, miksi isäntä ja renki pitävät hevosta aloillaan. Isäntä vastasi, että Kuikka-Koponen on hevosen vatsassa selvittämässä sairauden syytä.

Neiti nauroi, että ”tuollahan se Koponen kyykistelee hevosen takana”. Koponen suuttui temppunsa pilaamisesta niin, että taikoi koko pihan täyteen vettä. Neiti joutui nostamaan hameen korviin ja paljastamaan takapuolensa.

Kuikka-Koposesta kertovia tarinoita on paljon: joskus Kuikka maksaa velkoja satamarkkasilla, jotka myöhemmin havaitaan allakanlehdiksi, toisinaan hän taikoo tuvan täyteen ruokaa ja onkii ahvenia lattianraoista tai uunista.

Yhdessä tarinassa poliisi tavoittelee Kuikkaa huoneesta, mutta yhtäkkiä tuvan penkki on täynnä Koposia, eivätkä poliisit tiedä, kuka on oikea.

Koponen oli silmänkääntäjä eli taikuri ja hän hallitsi ilmeisesti myös hypnoosin, jolla osasi vaikuttaa helposti suggeroituviin ihmisiin.

Kuikka-Koponen oli Suomen tunnetuin silmänkääntäjä, mutta Sisätön mukaan myös lajinsa viimeinen. Kertomusten Kuikka oli tyypillinen köyhän kansan sankari, joka nöyryytti tempuillaan parempaa väkeä: nimismiehiä, pappeja, hienoja neitejä ja jopa kuvernööriä.

Kuikan nimen alkuperästä on useita versioita. Hurjimman tarinan mukaan hän sai nimensä sukellettuaan koko matkan Savonlinnaan jään alitse kuin vesilintu. Kirjassa ei kerrota, mistä sukellus alkoi.

Koponen kertoi oppineensa temput Unkarin mustalaisilta. Tarinoiden mukaan hän oli reissannut aina Intiassa saakka ja tuonut mukanaan taikakaluja, joita käytti velhontöissään.

Kirjasta voi tehdä johtopäätöksen, että huuhaa on nyt entistä vakavampaa. Ennen vanhaan tarinat yliluonnollisista asioista olivat usein pitkien iltojen harmitonta viihdettä.

Nyt levitetään salaliittoteorioita. Nykyisen humpuukin suurin haara ja vaara on terveyshuuhaa, jossa leikitellään ihmisten terveydellä.

Kuikkaan verrattuna monet nykyiset huuhaailmiöt ovat suorastaan vaarallisia. Ihmisiä on yllättävän helppo höynäyttää uskomaan mitä oudoimpia juttuja.

Kuikka-Koponen edusti huuhaan viatonta ja viihteellistä puolta. Ilman hänen kaltaisiaan huuhaamiehiä maailma olisi huomattavasti tylsempi paikka.