Teiks vaari, persies palaa

Sinuttelu on yleistynyt nopeasti ilman mitään juhlallisia sinunkauppoja. Teitittely on niin harvinaista, että kun sellaista kuulee, sitä oikein hämmästyy.

Yleisradion sekavat käytännöt jaksavat hämmästyttää. Linja on hukassa. Joskus haastattelija ensin teitittelee, siirtyy sitten yllättäen sinutteluun, kunnes taas teitittelee. Ärsyttävää.

Nykyisin Yleisradion ohjelmissa sinutellaan lähes kaikkia. Ei siitä kovin kauan ole kun kaikkia haastateltavia teititeltiin. Vain urheilijoita ja lapsia sai sinutella.

Hella Vuolijoella oli Yleisradion pomona 1940-luvulla omat tapansa, jossa teitittely ja sinuttelu sekoittuivat tyyliin ”kuulkaa, Pekka”. Ja kun Pekka Tiilikainen oli soittanut Vuolijoen inhoamaa Hiski Salomaan Lännen lokaria radiossa, Hella kuumeni: ”Jahka minä saan Pekan kiinni, niin hän saa mamman kädestä.”

Aina kun kiistellään, pitäisikö teititellä vai sinutella, tulee mieleen juttu vaarista ja pikkupojasta. Vaari hääräili varomattomasti takan edessä eikä huomannut, mitä selän takana tapahtui. Kohteliaaksi opetettu poika huudahti hädissään: Teiks vaari, persies palaa!

Ennen vanhaan puolisotkin teitittelivät toisiaan ja lapset vanhempiaan. Nyt teitittelystä on siirrytty luontevasti haistatteluun.

Kauhavalla syntynyt vanhempi herrasmies Jukka Kemppinen muisteli blogissaan, miten hänen ikätoverinsa pikku-Paavo, kai joskus 1950-luvulla, juoksi äitiään pakoon ja huusi: ”Äläkää äiti lyäkö.”

Aikojen muuttumisesta kertoo nykykoululaisen vastaus isälleen, joka oli pyytänyt jotain pientä palvelusta: ”Haista sinä Juhani pitkä paska.” Isä-Juhani hymyili ylpeänä pojan vastaukselle.

Etelä-Pohjanmaalla, kuten Kauhavalla ja Lapualla, asiat sanotaan usein suoraan ja jyrkästi. Naapurissa Järviseudulla ollaan pehmeämpiä.

Suorastaan viehättävä on tapa, jolla Lappajärven mummot tiedustelivat muinoin Kauhavan asemalla junan lähtöaikaa: Kärsiskö puhutella? Täytyy testata joskus kauppareissulla, millaisen vaikutuksen kysymys tekee näinä aikoina.

Jos ei ole varma, pitäisikö sinutella vai teititellä, pulman voi kiertää käyttämällä kolmatta persoonaa: ottaako rouva (hän) pullaa. Savolaisittain teitittely voi mennä näinkin – ottaako se pulloo? Tanssipaikoilla taas oli tapana kysyä: onko neiti käynyt täällä aikaisemmin.

Ajat muuttuvat ja tavat aikojen mukana. Eri maissa on erilaisia tapoja.

Venäläiset käyttävät puhuttelussa etunimeä ja isännimeä, kuten Jorma Armaanpoika, joka on välimuoto sinuttelusta ja teitittelystä. Ja eikös tässä Anton Tšehovin tunnustuksessa ole tyyliä: ”Minä rakastan teitä, Anastasija Nikolavneja.”

Ruotsissa sinutellaan lähes kaikkia paitsi kuninkaallisia ja kuningas on Kungen. Ranskassa ja Saksassa taas teititellään melkein kaikkia. Suomi horjuu välimaastossa – joskus teititellään, joskus sinutellaan eikä johdonmukaista linjaa tahdo löytyä edes Yleisradiossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu