Teologi tempaisi koukuttavan Luther-trillerin

Nyt on käsillä aivan poikkeuksellinen trilleri. Asialla on Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen (Laulujen laulu, Basam Books 2024). Saarinen on tutkinut laajasti rakkauden ja toivon aatehistoriaa, ja se näkyy kirjassa monin tavoin.

Laulujen laulu sijoittuu nykyaikaan, mutta historian jäljet ovat pitkät. Taistellaan 1500-luvulla eläneen Martti Lutherin perinnöstä eikä siinä keinoja kaihdeta.

Vanhakantaista Lutherin oppia puolustaa Suora Tie -järjestö, joka organisoi terroritekoja ja räjähdyksiä sekä lähettää vihaviestejä teologeille. Niissä vaaditaan jyrkkää luterilaisuutta ja vahvaa kansallismielisyyttä.

Kukaan ei oikein tiedä, keitä Suoran Tien takana on. Se tiedetään, että jonkinlainen kansallismielisyyden ja herätyskristillisyyden yhdistelmä viehättää Tien kulkijoita.

Kirjan päähenkilöitä ovat Helsingin yliopiston kristillisen aatehistorian professoreina peräjälkeen toimineet Teuvo Kalmisto, Katariina Lampinen ja Aaro Hirvensalo. Heillä on yhteyksiä yhdysvaltalaiseen Luther-tutkijaan, jonka kautta Lampinen pääsee henkensä kaupalla käsiksi Lutherin salaisiin papereihin. Ne oli viety Amerikkaan tarkoin varjeltuun kirjastoon.

Avainhenkilöihin kuuluu myös uskontotutkimuksen neroksi kutsuttu venäläinen Luther-tutkija, jonka viimeisen päivän kuvauksella trilleri alkaa.

Kun kyse on trilleristä, pitää tietysti olla muutama mystinen murha, terroritekoja, räjähdyksiä ja huumekauppaa, mutta ne ovat vain taustakohinaa pääasialle, taistelulle Lutherin perinnöstä ja oikeasta opista.

Teologi Saarinen koukuttaa tavallisen maallikonkin perimmäisten kysymysten äärelle. Oliko Martti Luther se pönäkkä keskiluokkaisuuden perustaja, jollaiseksi luterilaisuus on hänet tehnyt vai oliko hän pikemminkin villi renessanssihahmo?

Vuosi 1525 oli käännekohta. Tuolloin Lutherille järjestettiin avioliitto Katharina von Boran kanssa ja hänet alettiin esittää maalauksissakin pyylevänä perheenisänä, joka jakelee ruokapöydän takaa poroporvarillisia neuvoja ja latteita sutkauksia.

Luennossaan Yhdysvalloissa Katariina Lampinen esittelee tutkimustensa tuloksia valikoidulle yleisölle. Lutherin kollegat tekivät Lampisen mielestä vallankaappauksen.

Lutherin poukkoileva johtamistyyli ei enää sopinut laajenevan liikkeen johtamiseen. Niinpä Melanchton ja kumppanit ottivat johdon omiin käsiinsä ja Lutherista tehtiin pelkkä keulakuva.

Lutherin onnettomaksi kuvattu naimakauppa oli yksi keino sysätä hänet pois johtajan asemasta. Ystävät olivat luvanneet Martille viisaan Katharinan, mutta hän saikin pinnallisen ja tyhmän Katharinan.

Katharina kuvataan latteaksi persoonallisuudeksi, jota kiinnosti lähinnä taloudenpito ja oluen paneminen. Martti odotti ”tulen ja sulkakynän” liittoa, mutta ei saanut Katharinalta kynää, vaan ”soppakauhan ja kaljatuopin”.

Niinpä Luther vetäytyy Laulujen laulun mystisen rakkausteologian pariin, jossa renessanssin ihanteet elävät – toisin kuin hänen omassa ruokapöydässään.

Lampinen luennoi, että tutkimus on arvioinut Lutherin avioliittoa täysin väärin ja pitää outona sitä, että Katharina von Borasta on tullut luterilaisten naisten ja papinemäntien roolimalli. ”Roolimalli on syvästi patriarkaalinen ja naista halveksuva.”

Luther itse ei halunnut mahtua siihen säyseään ja autoritaariseen kuvaan, jonka muut hänestä piirsivät. Lutherin 1520-luvun lopun luentoja kyllä painetaan ja niitä levitetään, mutta painetut versiot ovat yleensä aina hänen lähipiirinsä tarkastamia ja raskaalla kädellä korjaamia: ”Pönäkän paremmintietäjän rooli puuttuu kokonaan Lutherin omista teksteistä.”

Olen edellä esitellyt vain yhden näkökulman kirjan lennokkaista tulkinnoista. Olisin voinut kirjoittaa laajasti myös professori Teuvo Kalmistosta, joka oman toimensa ohella pitää elämäntapakursseja ja harrastaa naturismia.

Kurssilla, nimeltään ”Paljaana”, kuului saunan jälkeen oleskella alasti rannan sohvaryhmissä ja tilittää ajatuksiaan kohtaamisen vaikeudesta.

Professori Aaro Hirvensalo taas tunsi voimakasta vetoa kenkiin ja erityisesti nahkasaappaisiin; hänen vaimonsa tarjosi tälle halulle kohteen: ”Katri oli tukeva ja hänellä oli isot, eteenpäin työntyvät rinnat, jotka vetosivat kosketusaistiini voimakkaasti.”

Teologit saavat tekstistä varmasti enemmän irti kuin maallikot, mutta ei kirjan lukeminen mikään ylivoimainen ponnistus ole tavalliselle pulliaisellekaan. Viihdyin kirjan parissa mainiosti, vaikka se kustantajan tiedotteessa määritelläänkin älylliseksi trilleriksi.