Tiu tau tilhi äidin ryytimaassa
Uudempien aikojen uuttera kansanvalistaja, Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme, valistaa jälleen suomalaisia. Hän on kirjoittanut kirjan, josta selviää mitä kaikkea löytyy tutun laulun takaa (Tiu tau tilhi, Teos 2022).
Hurme ei tietenkään tyydy pelkästään tilheen. Jo takakannessa luvataan hurskasta menoa, hyönteistiedettä ja hiihtomestaruuksia. Nimiä kirjassa vilisee kuin Vilkkilässä kissoja ja teksti poukkoilee sinne tänne.
Saamme selvityksen muun muassa Suomen kansakoulun isän, tuon tanssivan papin, Uno Cygnaeuksen, naisseikkailuista ja melonnan olympiavoittajan Sylvi Saimon (Sikiö) nimenmuutoksesta sekä paljosta muusta.
Mitä omituisemman asian Hurme hoksaa lähteistään, sitä varmemmin se pääsee kirjan sivuille. Lähdeluetteloa ei kirjassa ole.
Mutta asiaan. Esitellään kirjan kolme päähenkilöä: tilhi sekä laulun sanoittaja ja säveltäjä.
Nyt minäkin tiedän, että tilhi on todellinen tyyliniekka, sympaattisen pyylevä kaveri, joka lentää nopeasti ja suht suoraviivaisesti:
”Tämä kampaustaan myöten todella tyylikäs otus viettää viisaasti sulan maan kaudet matalalla profiililla Lapin ja Itä-Suomen hämyisissä havumetsissä rakastelemassa, lisääntymässä ja popsimassa hyönteisiä.”
Tiu tau tilhi -tekstin kirjoitti 24-vuotias Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto, vuonna 1898. Tuolloin Ilmari oli ”vuoden verran sotaväessä turhautunut, ja sen jälkeen Aleksanterin yliopistossa opiskellut julli”.
Kesken laajan Kianto-luvun Hurme parahtaa: Rasittava äijä! Perusteita parahdukselleen Hurme löytää Kiannon lapsilleen antamista etunimistä.
Törkeitä ovat Hurmeen mielestä esimerkiksi yhden tyttären nimilitania – Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka tai pojalle annetut etunimet Sorjo Uolevi Sotaprinssi.
Kianto tunnetaan naisistaan ja epäsovinnaisesta elämästään, Punaisesta viivasta ja Ryysyrannan Joosepista, sekä kavereistaan Urho Kekkosesta ja Veikko Sinisalosta.
Kun Tiu tau tilhen sanoittaja melskasi siellä sun täällä ja piti itsestään maksimaalista meteliä, kappaleen sävelsi hänen vastakohtansa.
Säveltäjä Mikael Nyberg oli Hurmeen mukaan yksi maan hiljaisimpia ja vaatimattomimpia taiteilijoita, vaikka ylvästelyyn olisi ollut aihetta jo sukutaustan vuoksi. Nyberg oli satusedän, Zachris Topeliuksen, tyttärenpoika.
Juha Hurme jatkaa Tiu tau tilhillä Suomen varhaisen historian selittämistä, minkä hän aloitti aiemmissa kirjoissaan, Finlandiapalkitussa Niemessä ja sen jälkeen Suomessa. Lintukirja on aiempia tiiviimpi, mutta tyyli on sama.
Hurme yhdistää rennon, puheenomaisen tekstin, tiukkaan asiaan. Kyseessä ei ole romaani eikä tietokirja vaan jotain siltä väliltä. Hurme osaa pitää huolen myös siitä, ettei hänen kirjojaan tarvitse nauramatta lukea.
Kerrottakoon vielä, että Hurmeen kirja sai alkunsa, kun hän oli nukuttamassa 2-vuotiasta Touko-poikaansa, joka alkoi ynistä omituisesti. Hetken kuluttua selvisi, että lapsi lauloi puoliunessa Tiu tau tilheä. Pojalle laulun oli opettanut mummi.
Ja nyt – ensimmäinen säkeistö:
Tiu, tau, tilhi,
äidin ryytimaassa.
Tiu, tau, tilhi,
äidin ryytimaassa.
Joko sinä lensit
syömähän taas?
Joko sinä lensit
syömähän taas?
https://m.youtube.com/watch?v=KlaPj0RnU8A
Hieno Tube-pätkä! Jälkimmäinen esitys lienee sanoituksensa osalta alkuperäinen, koska muistan lapsuudessani lauletun ”älä lennä poikkeen” ja ”minä haen vanttuut”. Videolla ensin kuullut ”poies” ja ”kintaat” ovat ehkä otetut mukaan ikään kuin selvyyden vuoksi, nykykuulijoiden sanavarastoa vastaamaan. ”Ryytimaa” on sentään jätetty vaihtamatta ”kasvimaaksi”.
Ruokolahti on Sikiö-sukunimen kotiseutua. En tiedä kuinka moni on nimestään luopunut, mutta paljon heitä on jäljelläkin. Eräs Sikiöistä toimi kunnanjohtajana peräti kolmekymmentä vuotta – katsokaa vaikka itse:
https://www.ruokolahti.fi/fi/Karjalan-kukoistavin-kotikunta/ruokolahti-450-vuotta/ruokolahden-historia
Enkä malta olla nostamatta kissan häntää! Oheisessa linkissä vuoden 1890 kohdalla mainittu kunnallismies on äitini isän äidin isä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, laulun sanoista on useitakin lievästi muokattuja versioita. Kianto kirjoitti muun muassa alun perin mammasta eikä äidistä.
Ilmoita asiaton viesti
Yön yli nukuttuani sain sätkyn: onko Hurme saanut noin vain siepata kirjalleen nimen, joka on jo aivan eri taideteoksen otsikkona?
On. Tai siis ei. Ei ole ollut otsikkona. Kiannon runon nimi on ”Pikku-Inkerin laulu”, jossa ryytimaan emännäksi todella osoittautuu ”mamma”.
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka on ehkä nimenä innoittanut Gösta Sundqvistin kirjoittamaan:
”Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla,
hiukset kiharat ja simmutkin kun mamilla alakerran Ramilla.”
Voi hyvät hyssykät tuota Ilmarin touhua! Elsa-Maria (s. Kokko) on hänkin ollut vuorollaan kirjailijan – hm – käytettävissä, mutta liitto jäi lapsettomaksi:
https://www.geni.com/people/Elsa-Maria-Kianto-Kokko/6000000006841161101
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä eri teoksilla voi aivan hyvin olla sama nimi. Esimerkiksi Vuodet-niminen kirja on tullut ainakin Virginia Woolfilta ja Annie Ernaux’lta, ja ihan hiljattain joltain kolmanneltakin, en nyt muista keneltä. Itse mietin laitanko tänä syksynä ilmestyneen runokokoelmani nimeksi Talvimatka Makedoniaan, mutta kun Jukka Koskelaiselta on tullut Talvimatka Jenaan ja Göran Tunströmiltä Talvimatka Intiaan, niin laitoin nimeksi pelkän Talvimatkan ja alaotsikoksi ”Makedonian runot, ja muitakin” (varmaan joku pelkkä Talvimatkakin on joskus tullut, ja onhan Schubertilla Winterreise).
Ilmoita asiaton viesti
Vuodet on näissä tapauksissa suomennos toisaalta ranskasta ja toisaalta englannista. No, kustannustaloissa tiedettäneen, millä nimellä kirjaa on lupa suomalaiselle lukijalle myydä.
Tulipa mieleen Huovisen kaksiosainen pienoisromaani Talvituristi. Luin sen keskenkasvuisena, ja se tuntui vaikeaselkoiselta. Pitäisikö yrittää uudelleen?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt muuten muistin että se kolmas Vuodet taisi olla Westön veljesten kirja.
Ilmoita asiaton viesti
Beethovenin tunnetuimpia viulusonaatteja on ”Kreutzer”-sonaatti (omistettu Kreutzerille). Tolstoilla on tästä sonaatista nimensä saanut pienoisromaani ”Kreutzer-sonaatti”. Leos Janáčekilla on vuorostaan Tolstoin teoksen innoittama jousikvartetto lisänimeltään ”Kreutzer-sonaatti”.
Seuraavaksi joku kirjailija voisi kirjoittaa teoksen ”Kreutzer-sonaatti”, jossa esim. käsiteltäisiin jonkin jousikvartetin sosiaalisia jännitteitä Janáčekin teoksen parissa.
Ilmoita asiaton viesti
Oijoijoi; ei tiu-tau-tilhittelyä, vaan ehtaa korkeakulttuuria! Ja kuten Tubessa yleensä, pitkästä kommenttiketjusta voi selata yleisön näkemyksiä. Onpa oman lisäyksensä aiheeseen (neljä vuotta sitten) tehnyt myös Ludwig van Beethoven.
”Movements of my piece:
0:49 I. Adagio sostenuto – Presto
16:29 II. Andante con variazioni
34:59: III. Presto”
https://www.youtube.com/watch?v=COGcCBJAC6I
Ilmoita asiaton viesti