Toisenlainen toimittaja Toijalan takaa

Tamperelaisen Aamulehden tähtitoimittaja Matti Kuusela ajautui myrskynsilmään, kun hän kertoi muistelmissaan keksineensä asioita joihinkin juttuihin pitkän uransa varrella. Aamulehti reagoi nopeasti ja poisti verkosta 551 Kuuselan juttua.

Luin Kuuselan journalistisen omaelämäkerran (Journalisti – Toisenlainen toimittaja, Warelia 2024). En pane kuitenkaan lusikkaani Kuuselan ympärillä yhä jatkuvaan kohuun vaan käytän hänen tunnettua menetelmäänsä ja esittelen aivan ”toisarvoisia asioita” kirjan pohjalta.

Kuusela on ylpeä urheilutoimittaja Pekka Vernon määritelmästä: ”Kuuselan jutut ovat aina samanlaisia. Ensin niissä matkustetaan jonnekin, sitten on joku runonpätkä ennen kuin mennään oluelle ja muistellaan Nokiaa.”

Kuusela asuu Nokialla. Hän tietää, että joitakin lukijoita on ärsyttänyt hänen tapansa pohtia ”aivan toisarvoisia” asioita melkein jokaisessa isossa reportaasissa.

No hyvä.

Jotta ymmärtäisi Kuuselan journalismia, on selitettävä, mikä on Porsas Urhean merkitys hänen tuotannossaan. Martti Haavion Porsas Urhea on Kuuselan mielestä maailman paras lastenkirja, ja tähtitoimittajalle suuri innoituksen lähde.

Porsas Urheassa moni kappale alkaa sanaparilla No hyvä. Tuo fraasi on myös Matti Kuuselan tavaramerkki.

Aamulehden laskelmien mukaan muistelmakirjassa No hyvä -fraasi esiintyy peräti 38 kertaa. Kun Kuuselalta kysytään, miksi hän käyttää ”tuota jotenkuten joutavaa ilmausta” väsyksiin asti, hän vastaa:

”Sanapari rytmittää tarinaa, se toimii lukijan ja kirjoittajan yhteisenä suvantohetkenä. Siinä huokaistaan, vedetään henkeä, ennen kuin taas jatketaan seikkailua.”

No hyvä.

Kuuselan kirja on monipuolinen katsaus hänen uraansa. Ennen eläköitymistään hän toimi Aamulehdessä 13 vuotta urheilutoimittajana, 13 vuotta kulttuuritoimittajana ja 13 vuotta hömppätoimittajana, kuten hän kirjoittaa.

Hän tuli tunnetuksi erityisesti laajoista matkareportaaseistaan. Niistä hän on saanut myös lukuisia palkintoja ja kerran myös huomautuksen Julkisen sanan neuvostolta. Langettava päätös tuli jutusta, jossa etsittiin Venäjällä Sortavalan ruminta huoraa.

Aamulehden silloinen päätoimittaja Jouko Jokinen loukkaantui Kuuselan puolesta ja puolusti tiukasti alaistaan:

”Hyvä kirjoittaminen taiteilee aina ääri-ilmiöiden, hyvän maun rajojen ja yllättävyyden, henkilökohtaisen ja yleisen kanssa. Matti Kuusela on tässä suomalaisessa journalismissa harvinainen poikkeusyksilö. Huippujournalismia ei synny ilman riskejä, pelaamalla varman päälle.”

No hyvä.

Yksi kirjan luvun otsikoista kuuluu näin: Viimeinen näytös ja Jälkisana eli Toijalan takana ei taida olla mitään. Siinä Kuusela pilkkaa suomalaisen median Helsinki-kuplaa ja käyttää esimerkkeinä mm. Ylen aamun vakituisia keskustelutuokioita, kuten Jälkinäytöstä ja Jälkihikeä:

”Jälkinäytöksen kaava on yksinkertainen. Paikalla oleva Hesarin toimittaja nostaa esiin jonkun Hesarin jutun, jota sitten kiitellään oivasta keskustelun avauksesta. Lopuksi puhutaan herttaisesti Tanssin talosta tai Amos Rexistä.”

Kuusela vakuuttaa, että Toijalan takanakin on elämää ja maakunnissa kulttuurin ja urheilun tietäjiä, jotka vetävät vertoja ylemaikkarihesariiltalehti -kuplalle:

”Ja arvaatteko mitä: myös maakunnan toimittajat uskaltavat kirjoittautua hotelliin ja nukkua siellä yönsä ja kiiruhtaa ihan itse Pasilaan meikattavaksi.”

En ole vuosien varrella lukenut kovinkaan paljon Kuuselan juttuja, koska en ole seurannut Aamulehteä säännöllisesti. Siksi minulle avautui aivan uusi ja ihmeellinen maailma Kuuselan juttujen kautta.

Matti Kuusela on loistava kirjoittaja. Hän osaa yllättää. Hän on myös harvinaisen laaja-alainen toimittaja, joka hallitsee niin urheilun, korkeakulttuurin kuin matalat taiteet. Hän edustaa katoavaa kansanperinnettä.

Toisenlainen toimittaja -kirjasta sanon niin kuin kirjailijan porilainen, jo edesmennyt toimittajakaveri olisi Kuuselan mielestä voinut lohkaista: Ei ihan paska sun tekemäksi.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu