Toisenlainen Wahlroos – Mies kuin pantteri

Antti Tuuri esittelee uudessa kirjassaan (Mies kuin pantteri – Wahlroosin elämä, Otava) toisenlaisen Wahlroosin. Hän on Jukka Jalmari Wahlroos, 66, päämies, jonka edunvalvojana Tuuri toimii. Wahlroosilla on Downin syndrooma. Tuuri on tuntenut päämiehensä yli 50 vuotta.

Olisi ollut hienoa, jos Tuuri olisi saanut kirjansa valmiiksi viime syksynä, jolloin Björn Wahlroos julkaisi muistelmansa. Samaan aikaan joulun kirjamarkkinoilla olisi ollut vertailussa kahden erilaisen Wahlroosin elämäntarina.

Mutta nyt puhutaan Jukka Wahlroosista, joka on Tuurin ex-vaimon veli. Wahlroos haluaa aina esitellä itsensä koko nimellään, niin silloinkin, kun esitteli itsensä Tuurin uudelle vaimolle:

”Olen Jukka Jalmari Wahlroos, kahden lapsen eno ja myös naistenmies.”

Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, lääkärit suosittelivat pojan antamista hoitolaitokseen, jotta hän ei pilaisi perheen elämää. Vanhemmat halusivat kuitenkin pitää lapsen kotonaan niin kauan kuin mahdollista.

Iloinen ja hyväntuulinen lapsi oli hyvässä hoidossa ja hän toi ensi hämmennyksen jälkeen iloa koko perheelle.

Kirjan nimi tulee fysioterapeutilta, joka teki kuusikymppiselle Wahlroosille testin tämän liikkumisesta. Loppulausunto: ”Mies kuin pantteri”, mikä tarkoitti, että Wahlroos liikkui tuolloin vielä ketterästi.

Nyt hoivakokodissa asuvan Wahlroosin elämää varjostaa Alzheimerin tauti. Pantterin askel on lyhentynyt ja tauti sekoittaa ajatuksia, vaikka hän on yhä melko hyvässä fyysisessä kunnossa.

Tuuri kuvaa tuttuun tyyliinsä niin hyviä kuin vähän huonompiakin hetkiä elämästään Wahlroosin kanssa. Kommelluksia ja väärinkäsityksiä on sattunut elon tiellä eikä Tuuri kaunistele vaikeuksia. Päällimmäiseksi jäävät kuitenkin ilo ja hyvät hetket.

Keskusteluissa Tuuri hämmästeli usein Wahlroosin ajatuksenjuoksua. Kun luen Tuurin kuvausta, ajattelen, että Wahlroos on ollut kuin kirjailija: ”Hänen suunnitelmissaan sekoittuivat realismi ja mahdottomuudet.”

Suuret suunnitelmat toivat Wahlroosille iloa ja hän keskusteli niistä mielellään. Tuuri ei koskaan epäillyt Wahlroosille tämän suunnitelmien onnistumista, kunnes ”vuosien kuluessa näihin ääneen lausuttuihin toiveisiin liittyi kuitenkin jo suru ja epätoivo”.

Wahlroos jäi eläkkeelle täytettyään 60 vuotta. Koko työuransa, 42 vuotta, hän kutoi mattoja ja ryijyjä Aula-työkodissa.

Työkodin johtaja kehui läksiäisjuhlassa Wahlroosin herrasmieheksi, aina kohteliaaksi ja avuliaaksi. Hän korosti juhlakalun hienoja ominaispiirteitä, rauhallisuutta ja valoisaa luonnetta.

Wahlroos ei pitänyt siitä, että häntä sanottiin kehitysvammaiseksi. Tuuri pohdiskelee, että ehkä nimitys Down-ihmisen kohdalla onkin väärä:

”Ylimääräisen kromosominsa vuoksi he ovat vain omansa laatuisia ihmisiä niin kuin nuorena kaljuuntuvat tai vasenkätiset.”

Seurattuaan vuosikymmeniä Wahlroosin elämää Tuuri on alkanut ajatella, että Downin syndrooma syntyy siksi, ”että maailmassa tarvitaan Down-ihmisiä niin kuin maailmassa tarvitaan muitakin rotuja ja ihmistyyppejä”.

Mies kuin pantteri on kertomus, tietokirja, elämäkerta ja pamfletti enemmän kuin romaani, joksi kustantaja on sen määritellyt. Mutta ennen kaikkea se on väkevä puheenvuoro ihmisarvon ja vammaisten oikeuksien puolesta.

Kuin korostaakseen Wahlroosin ihmisarvoa ja arvokkuutta Tuuri käyttää hänestä johdonmukaisesti pelkkää sukunimeä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu