Toisinajattelijan elämää Kekkosen tasavallassa
Kuuma kesä 1967 oli käännekohta Kauko Kareen (1914-1996) elämässä. Kesäkuussa hän julkisti hotelli Tornin kabinetissa kirjansa Tähän on tultu, joka oli kuin avoin sodanjulistus presidentti Kekkosta ja hänen hoviaan vastaan. Kirja mullisti Kareen elämän.
Suuret kustantamot eivät uskaltaneet julkaista Kareen kirjaa Kekkosen reaktioiden pelossa. Kareen oli pakko kustantaa kirja omilla rahoillaan. Hän sai Kansallispankista lainan ja perusti Alea-Kirjan.
Yleisradion entisten toimittajien uudessa tietokirjassa kerrotaan, millaista oli toisinajattelijan elämä Kekkosen tasavallassa (Seppo Konttinen – Kari Vitie: Eri mieltä – Todenpuhuja Kauko Kareen elämä, Otava 2020).
Tähän on tultu oli jymymenestys, sensaatiokirja, jonka lukemalla ihmiset saivat maistaa kiellettyä hedelmää, Kekkosen ja muiden vallanpitäjien rankkaa arvostelua. Kare teki sitä mitä suomalaiset ovat aina salaa ihailleet: hän pani herroille hanttiin.
Kare antoi kyytiä paitsi Kekkoselle ja hänen perässähiihtäjilleen myös itsesensuurille, suomettumiselle ja kommunisteille.
Kirjallisilta ansioiltaan Tähän on tultu ei ole mikään mestariteos. Se on outo kokoelma sitaatteja ja niiden kommentointia. Lukijan on välillä vaikea pysyä mukana. Sisältö oli kuitenkin räjähdysherkkää 1960-luvun Suomessa.
Kare itse kertoi myöhemmin, että yöpakkaset ja noottikriisi tekivät hänestä lopullisesti Kekkosen ja hänen politiikkansa vastustajan ja sananvapaustaistelijan.
Kirjaa ei tarvinnut paljon mainostaa. Tieto siitä levisi suusta suuhun tai ”luikerteli kuin pensaspalo, maata myöten, lähes maan alla”, kuten Kekkosen uskottu kynämies Matti Kurjensaari runoili.
Kare kirjoitti asioista, joista vaiettiin julkisuudessa. Hän rikkoi tabuja. Kekkonen oli päässyt asemaan, jossa hänen julkinen arvostelemisensa oli suorastaan pyhäinhäväistys.
Tähän on tultu yritettiin ensin vaieta kuoliaaksi, mutta kun se ei onnistunut, ryhdyttiin vastahyökkäykseen. Kurjensaari nimitti Karetta vanhojen autojen kauppiaaksi, joka myi ”tietämättömille roskaa rahastusmielessä”.
Kare mustamaalattiin äärioikeistolaiseksi fasistiksi, taantumukselliseksi menneisyyden mieheksi. Hänelle naureskeltiin ja kohauteltiin olkapäitä. Hän sai päättäjäpiireissä häirikön ja kiusankappaleen leiman.
Konttisen ja Vitien mielestä Karetta ei voinut pitää minkään sortin fasistina ja vielä vähemmän äärioikeistolaisena.
Suomessa oli outo tilanne. Alettiin puhua orwellilaista uuskieltä: ”Jos arvostelit valtion diktatuurisia piirteitä, sinut leimattiin fasistiksi. Jos kannatit niitä, olit rauhanpuolustaja, demokraatti ja vapauden puolustaja.”
Konttinen ja Vitie pitävät toisinajattelija Kareen toimintaa sananvapauden puolustajana kansakunnan eloon jäämisen kannalta korvaamattomana. Eri mieltä oleminen ei tuonut hänelle poliittista eikä taloudellista hyötyä.
Toimittajakaksikon kirja on Kareen kunnianpalautus. Konttinen ja Vitie ansaitsevatkin tunnustuksen, että ovat nostaneet päivänvaloon unohdetun toisinajattelijan.
Kirjaa lukiessa moni takavuosien poliitikko ja journalisti saattaa tuntea piston sydämessään. Samalla voi miettiä, missä ovat nykyajan halveksitut toisinajattelijat. Kauko Kare: ”On aina niin paljon helpompaa paljastaa menneitä kuin vallitsevia valheita.”
Kareelle ja Kekkoselle viimeiset vuodet olivat armollisia, kuten kirjassa todetaan. Muistisairaus vei heiltä oman historiansa – kansakunnan muistiin he jäivät.
Päivä ilman huumoria on hukattu päivä.
Uutisia Stockalta
Entisiä:
Li Andersson vei Maria Veitolan yökylässä hiljentymään sisällissodan muistomerkillä Turussa. Suvi-Anne Siimes näytti Tampereen asevelisosialisti Sanna Marinille esimerkkiä saatuaan huimaa kyytiä Hornettien myyntimiehiltä jenkeissä minkä kaupan sitten hieroi loppuun Elisabeth Rehn. Pointti on tietenkin heidän äidinkielensä komentosiltana ja sen turvaaminen. Sauli Niinistö järjestää puskajusseja. Entinen pääministeri pyörähti Naantalin ilmatilassa kunhan oli saatu irti kansankielisiltä juuriltaan.
Tämänpäiväisiä:
Uutisena kerrotaan Maria Veitolan nimityksestä Stockan luovaksi johtajaksi, aikaisemmin tiedettiin Brysselistä yksityisellä charter-lennolla palanneen Sanna Marinin käyneen viestintämiehensä kanssa heillä ostoksilla henkivartijan kantaessa ostoskassia. Kirkkoslaavin tohtori Jussi Halla-aho ulkoministeriksi – kampanja käynnistettiin Kuninkaan hillotolpalla Turussa. Suomalaisen ajattelun jäätymispiste on -18.
Huomisia:
Rkp:n mallia seuraten kokoomus lähettää Narinkkatorille pari varttuneempaa edustajaa ilmoittamaan kansalaisille, ettei ole heidän vikansa jos perässähiihtäjät ovat jaelleet ympäriinsä kiiltokuvia ”millenium-ministereistä” aiheuttaen kilpailun kiristymistä maailman onnellisimman maan tittelistä Kim Jong-unin alkaessa käyttää kauniita nuoria naisia propagandassaan.
https://www.bbc.co.uk/news/av/world-asia-53848584
Katri Makkonen siirtyy Yleltä viestintäfirma Milttoniin, joka kuuluu Stockan kanssa samaan isojen poikien taikapiiriin.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkosen valtakausi muistutti diktatuuria vain sillä erotuksella, että ei jaeltu kriitikoille vankeus- ja kuolemantuomioita.
Puhän Urkin arvostelu oli tabu, sillä hän oli monopolisoinut idänsuhteet omaksi keppihevosekseen.
Nähtiin jopa noottikriisi-teatteri, joka oli Neuvostoliitosta järjestetty Kekkosen tueksi juuri ennen presidenttivaaleja.
https://aijaa.com/G6thTb
Ilmoita asiaton viesti
Luin ”Tähän on tultu” jo teini-ikäisenä tuoreeltaan ja täytyy sanoa, että sanoma siinä kirjassa oli niin vakuuttavaa, että se on jättänyt jäljen koko elämääni ja tulkintaani Kekkosen ajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuin myöskin minulle.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin.
Ilmoita asiaton viesti
Jossitellaan, ettei ihan kaikkea pantaisi Kekkosen tai Venäjän syyksi.
Jos olisi perehdytty ajattelun kehittymiseen etelässä, osattaisiinko arvostaa paikalliskulttuureja erityispiirteineen, eikä yhä istuttaisi Lasten kutsuilla korvat höröllä kuuntelemassa komentokieltä?
vaan ymmärrettäisiin että UKK-kysymys oli yhtä ihmistä laajemmasta komentosillan huolesta yli sukupolvien johon sidottiin kaikki tämän päivän kulttuurivaikuttajat, jotka eivät muusta osaa puhuakaan kuin rahasta. Juuri ilmestyneestä Claes Anderssonin muistelmissa nimet. Stockan taikapiiri. Metsät Suomessa on, ei muuta olekaan. Kuten taas tänään otsikoissa. Ei nähdä puita metsältä.
Totalitarismi on sitä että juostaan yhteen suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus muistan Kareen mainitun samoissa yhteyksissä kuin vaikkapa Tuure Junnila, Kullervo Rainio ja Georg C. Ehrnrooth. Siinä kaikki!
Vuosi 1967 oli tietysti vasta Kekkos-Suomen alkuvaihetta. Siihen aikaan ei toista kauttaan lopetteleva presidentti ollut rampa ankka! Paljon rajumpia käänteitä oli tulossa, Kareen esittämästä kritiikistä huolimatta.
”Kare teki sitä mitä suomalaiset ovat aina salaa ihailleet: hän pani herroille hanttiin.”
– Eivätkö suomalaiset kuitenkin ole aina luottaneet valtionpäämieheensä enemmän kuin astetta alemman tason herroihin?
Ilmoita asiaton viesti
Olen arvioinut Kareen kirjan vuonna 2014 Pirkanmaan kirjastojen nettisivulle oheisenlaisesti:
Kirjan julkaisemisen aikoihin vuonna 1967 elettiin maassamme pahinta suomettumisen aikaa, ja yksinvallan kautta. Valtiosta käytettiin jopa nimitystä ”Kekkoslovakia”. Nimitys kertoo paljon siitä kenen vallantäyteisyydestä Suomen kansa tuolloin sai nauttia.
Kirjailija, FK Kauko Kare tuo esiin tekstissään poliittisen mädännäisuuden raadollisimmillaan. Hän marssittaa kirjansa sivuila kohdattavaksemme poliitikkojen, virkamiesten, talouselämän johdon sekä erinäisten kulttuurivaikuttajien johtajaansa kritiikittä palvovan kerman. Tarjoilee koko kuvan heidän keskinäisestä kähminnästään, ja näiden suoranaisen kansanvallan halveksunnan. Tapahtuu kaikenlaisia oikeustajun ja jopa järjen vastaisia päätöksiä ja tekoja.
”Tähän on tultu” koostuu paitsi kirjoittajan omista ajatuksista ja pohdinnoista myös lukuisista lainauksista eri lehdistä ja julkaisuista. Monia käsittämättömyyksiä on kirjassa em. porukan aikaansaannoksina sivukaupalla. Esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien väärinkäyttöä, puoluepoliittisia virkanimityksiä, sotaveteraanien halveksuntaa, puolueettomusliturgian jankutusta, historian vääristelyä, sananvapauden rajoitustoimia, isänmaallisuuden kitkemisyrityksiä, Yleisradion vasemmistolaistamista ja aivan liiallista neuvostojohdon myötäilemistä.
Kauko Kare oli näkyvämpiä toisinajattelijoita maassamme 60- ja 70-luvuilla. Kirjoittaja toteaa teoksensa loppupuolella: ” Monet kokoamani argumentit ovat hämmästyttäneet minua itseänikin, mutta minkä niille voi. Heti sodan jälkivuosina puuttui kuvasta se järjestelmällinen valheellisuus, joka nyttemmin (1967) on julkiseen elämään pesiytynyt.”
Kyllä Kareen kirjassaan esiin tuomat asiat hämmästyttävät nykylukijaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Wikipedia kertoo Kauko Karen olleen hämäläisen perintökartanon poika. Liekö suku hiljaa hyväksynyt yhden mustan lampaan touhut tietäen tilinsä lihovan makeasti Kekkosen konsteilla? Bilateraalisten idän kauppojen on kirjoitettu tuoneen suuryhtiöille rahaa kottikärryillä.
Ilmoita asiaton viesti
Kylläpä ajat ovat muuttuneet. Näkyy olleen 60-luvun loppupuolella käytössä fasistiksi haukkuminen, jos esitti kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan. Harva tuota enää edes muistaa.
Ilmoita asiaton viesti