Perhesirkus pyörii kovilla kierroksilla
Joonatan Tolan esikoisromaani Punainen planeetta (Otava) kaksi vuotta sitten oli kustantajan mielestä kuin kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin. Se olikin harvinaisen vakuuttava kirjallinen debyytti: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/hurjaa-elamaa-hullun-isan-perheessa/.
Tola tuli kuin puskista kirjallisille estradeille. Hän kirjoitti kertaheitolla itsensä kirjoja lukevien ihmisten tietoon. Palkintojakin tuli, ainakin Kalevi Jäntin palkinto sekä näkövammaisten valinta parhaaksi äänikirjaksi.
Nyt julkaistu toinen kirja Hullut ihanat linnut (Otava) jatkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyi. Boheemi isä on kuollut ja pääroolin saa pyörätuoliin joutunut äiti, jonka ympärillä perhesirkus pyörii kovilla kierroksilla.
Äiti yrittää pärjätä neljän lapsensa kanssa. Eihän siitä mitään tule. Viranomaiset tarkkailevat ja uusi mieskin ilmestyy kuvioihin, melkoinen hunsvotti, joka on pikemminkin uhka koko perheelle kuin mahdollisuus uuteen alkuun.
Lapset ovat tässä tarinassa aikuisempia kuin aikuiset. Kuusivuotias Joonatan toimii kuin äitinsä omaishoitaja – nostaa hänet kylpyammeesta, pukee vaatteet päälle, sytyttää jopa äidin tupakan ja vakuuttaa rakkauttaan.
Kun äiti kuolee, tyylilaji muuttuu vakavaksi. Joonatan herkistelee yksin huoneessaan. ”Tajusin, että nyt se sitten tapahtui: äiti on kuollut. Ja siihen tiivistyi kaikki, koko elämä.”
Kirjansa loppusanoissa Tola muistuttaa, että hänen teoksensa ei ole historiallinen dokumentti vaan romaani, vaikka sillä onkin omakohtainen kaikupohja:
”Teos on osa sarjaa, jossa tarkastelen rikkonaista elämäntarinaani kaunokirjallisuuden keinoin ja mielikuvitustani hyödyntäen.”
Hullut ihanat linnut voisi olla ankeaa sosiaalipornoa, mutta Tola panee mustalla huumorilla lukijan nauramaan, vaikka itkuunkin on kosolti aineksia. Komedia ja tragedia kulkevat rinta rinnan.
Teoksella ei ole enää samanlaista shokkivaikutusta kuin esikoisromaanilla. Musta huumorikin alkaa pitkittyessään menettää tehoaan. Jos on lukenut Punaisen planeetan, tietää mitä tuleman pitää.
Suomen kielen tohtoriopiskelija Joonatan Tola on nyt kahden kirjan mies. Kirjallisuuden kilpakentillä hän ei ole enää lupaava amatööri, vaan näyttönsä antanut ammattilainen.
Onkohan romaanin nimi tarkoituksella niin samanlainen kuin Hullu, ihana lintu – metsäkyyhky? Pepi Reinikaisen romaani oli vuoden 1988 Finlandia-ehdokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta en tiedä. Kirjan mukaan Hullut ihanat linnut oli äidin kirjoittaman romaanikäsikirjoituksen nimi. Liekö faktaa vai fiktiota.
Ilmoita asiaton viesti
Nice to see literature not politics here
Ilmoita asiaton viesti