Tosihetero tursas pullistelee kuin Putin
Olin jo lievästi kyllästynyt juttuihin Vladimir Putinista. Ajattelin, että hänestä on kerrottu kaikki mahdollinen, mutta sitten luin tiedetoimittaja Niko Kettusen uuden kirjan (Örisevä konnakala – Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista, SKS 2023).
Olin kuullut, että Kettunen vertaa Putinia johonkin eläimeen. Ensin luulin, että kyse on kirjan kannen konnakalasta, mutta erehdyin.
Oikea vastaus on sinitäplätursas. Tuskin olin koskaan kuullutkaan sellaisesta mustekalasta kuin sinitäplätursas. Se on tiedetoimittajan mielestä kuin Putin – vaikutusvaltainen ja viekas. Sen lonkerot yltävät kauas paikkoihin, joihin ne eivät kuulu.
Sinitäplätursas on maastokuvioitu tosihetero, joka miellyttäisi Kettusen mielestä Putinia, koska se viihtyy maastoasussa ilman paitaa, myrkyttää vihollisensa eikä todellakaan ole homo.
Tursas on käytännössä jatkuvasti maastohousuissa ilman paitaa ja pullistelee lihaksiaan kuin Putin parhaina päivinään. Eläin voi vaihtaa väriä alle sekunnissa ja maastoutua mihin tahansa taustaan.
Putinin lähipiiri hallitsee kemialliset aineet, mutta niin tekee myös sinirengastursas. Se tuottaa useista kemikaaleista koostuvaa myrkkyä, jonka pääaineosa on erittäin myrkyllinen tetrodotoksiini. Se on yhtä vaarallista kuin venäläisten käyttämä novitšok.
Kettunen irvailee: ”Myrkkyä käytetään tietenkin vain rauhanomaisesti itsepuolustukseen. Ahdisteltu tursas väläyttää ensin sinisiä renkaitaan ja sitten puree.”
Putinin Venäjällä homot on pantu ahtaalle, joten siellä arvostettaneen sitä, että mustekalat ovat sataprosenttisesti heteroita.
Mutta aina löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Kettunen tietää, että eräät kalmarikoiraat parittelevat toistensa kanssa, vieläpä säännöllisesti:
”Nämä kalmarikoiraat ymmärtävät kuitenkin homoilla niin syvällä ja pimeässä, että moinen käytös havaittiin ensi kertaa vasta 2011, vapaamielisen Kalifornian edustalla.”
Tiedetoimittaja Niko Kettunen on kirjoittanut eläinpakinoita Helsingin Sanomiin yli kymmenen vuotta. Vain yksi pakina on jäänyt julkaisematta. Se on yllä siteerattu Putinille irvaileva juttu, joka sisältyy juuri julkaistuun kirjaan.
Pakina Maastokuvioitu tosihetero oli tarkoitus julkaista kesällä 2018. Kirjansa esipuheessa Kettunen kirjoittaa, että juttua pidettiin Hesarissa liian rohkeana.
Sensuuripäätökseen vaikutti se, että edellisviikolla Nyt-liite oli verrannut Donald Trumpia sikaan Hehän ovat kuin kaksi marjaa -palstallaan.
Trumpin ja sian vertailusta syntyi sellainen poru, että Hesari katsoi parhaaksi olla julkaisematta Kettusen pakinaa. Sitä paitsi Trump ja Putin olivat juuri tulossa Helsinkiin huippukokoukseen tapaamaan toisiaan.
Voisi tietysti päivitellä pitkäänkin sitä, että Hesari heitti pakinan lisäksi sananvapauden roskikseen ja kumarsi diktaattorille, mutta olkoon.
Palataan vielä kirjan kanteen, örisevään konnakalaan. Se kuvataan kirjassa veden muusikoksi, jonka ääntely muistuttaa epävireistä säkkipilliä – äänet vaihtelevat vihellyksestä örinään ja matalaan pörinään.
Konnakalat eivät ole ainoita veden muusikkoja. Tiedetoimittaja Kettusen ansiosta tiedän nyt senkin merkittävän asian, että silakat viestivät toisilleen päästämällä erittäin kimakoita pieruja.
”Nämä kalmarikoiraat ymmärtävät kuitenkin homoilla niin syvällä ja pimeässä, että moinen käytös havaittiin ensi kertaa vasta 2011, vapaamielisen Kalifornian edustalla.”
2000-luvun mustekala ei siis tule ulos kaapista, vaan ylös syvänteestä.
1960-luvun lopulla mustekalojen elintavat innoittivat myös pop-musiikin tekijöitä, mm. Ringo Starria, joka imponoitui Välimeren pohjan asukkaista seuraavasti:
I’d like to be under the sea
In an octopus’s garden in the shade
We would be warm below the storm
In our little hide-a-way beneath the waves
Resting our head on the sea bed
In an octopus’s garden near a cave
We would sing and dance around
Because we know we can’t be found
Ilmoita asiaton viesti