Totta ja tarua Kalle Päätalon vaimosta

Kalle Päätalo (1919-2000) jätti valtavalla kirjallisella tuotannollaan sellaisen perinnön, että siitä riittää ammennettavaa jälkipolville vielä pitkäksi aikaa.

Uusin esimerkki on Karoliina Timosen romaani Laina (WSOY 2023), jonka päähenkilö on Laina Puronen. Päätalon kirjoissa Laina esiintyy hänen ensimmäisenä vaimonaan. Oikealta nimeltään vaimo oli Helvi Ojala (1918-2003). Kallen ja Helvin avioliitto kesti kymmenen vuotta (1944-1954).

Timonen on omistanut kirjansa Helville, mutta sukeltaa Laina Purosen pään sisään. Laina on vastakirja Päätalon avioliittokuvauksille, naisen näkökulma Päätalojen avioliittoon.

Kun Kalle kuvasi vaimonsa mustasukkaiseksi niuhottajaksi, Karoliina tuo uusia, inhimillisiä sävyjä Lainan henkilökuvaan.

Timosen romaanissa niin sanotun biofiktion ongelmat tulevat esiin kouriintuntuvalla tavalla. Usein jää epäselväksi, mikä on totta, mikä tarua.

Nettipalstoja seuratessani olen havainnut, että osa lukijoista ottaa Timosen kirjan tiedot todesta, vaikka kyse on romaanista. Fakta ja fiktio lyövät kättä, mutta totuus hämärtyy.

Kuvaava on Helsingin Sanomien nettipalstoilla käyty keskustelu Timosen romaanista. Keskeisessä roolissa on kirjan väite, jonka mukaan Laina olisi joutunut joukkoraiskatuksi ennen avioliittoaan. Sillä taas selitetään Lainan haluttomuutta seksiin Kallen kanssa.

Hesarissa usea kirjoittaja paheksuu vihjausta joukkoraiskauksesta. Kainuun Sanomien eläkkeellä oleva Päätalo-ekspertti Eero Marttinen kirjoittaa, että hän tapasi Lainan esikuvan ainakin kymmenen kertaa eikä ”tuollaisista karmeuksista ollut mitään puhetta”.

Kirjailija Sari Pöyliö taas on sitä mieltä, että jos raiskaus on keksitty, ollaan liian pitkällä todellisen, eläneen henkilön muokkaamisessa: ”Mikä ylipäätään on biofiktion arvo, jos päähenkilön keskeinen trauma on keksitty.”

Lainan esikuvalla Helvi Ojalalla on Pöyliön mielestä oikeus yksityisyyteensä edes nyt kuolleena https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010013604.html .

Karoliina Timosen Laina ei ole ensimmäinen romaani, joka herättää hämmennystä sekoittamalla faktaa ja fiktiota. Kirjan esittelyssä kyllä korostetaan, että biofiktiolla leikittelevässä ja Päätalon Iijoki-sarjan rinnalla kulkevassa romaanissa on kyse kuvitelmasta.

Eli Kalle Päätalon Lainasta rakentaman muotokuvan rinnalle Timonen on rakentanut kuvitelman naisesta, ”jonka polku rakkauteen, itseensä ja maailmaan olisi voinut olla vaikkapa tällainen”.

Biofiktion lukijoilta vaaditaan medialukutaitoa. Tiukan paikan tullen kirjailija voi aina mennä sen taakse, että kyse on romaanista. Lukija kuitenkin odottaa, että ainakin perusasiat henkilöstä ovat oikein.

Itse olen lukenut aika paljon faktaa ja fiktiota sekoittavia romaaneja, jotka voivat parhaimmillaan kertoa todellisuudesta jopa tarkemmin kuin pelkkiin faktoihin nojautuvat teokset.

Yhä useammin huomaan tarttuvani kuitenkin tietokirjoihin. Totuus on usein tarua ihmeellisempää ja todelliset tarinat kiinnostavampia kuin keksityt jutut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu