Tuhkimotarina rikkaiden piiasta Manhattanilla

Kirjailija Sally Salmisen (1906-1976) elämä on todellinen tuhkimotarina Amerikan malliin. Vasta nyt suomeksi julkaistu Salmisen 1960-luvulla kirjoittama kirja (Aikani Amerikassa, Teos) kertoo, miten amerikkalaisten miljonäärien piika eli nykytermein kotiapulainen nousi kansainväliseksi sensaatioksi voittamalla suomalais-ruotsalaisen romaanikilpailun vuonna 1936.

Voittanut teos, Katrina, löydettiin uudelleen, kun se julkaistiin Juha Hurmeen uutena suomennoksena pari vuotta sitten. Ahvenanmaalla syntynyt Salminen kirjoitti ruotsiksi. Nykyisin Salmisen arvo suomalaisena mestarikertojana tunnustetaan yleisesti.

Vain kansakoulun käynyt Salminen muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1930. Tiheään vaihtuneet työpaikat rikkaiden amerikkalaisten perheissä Manhattanilla eivät tyydyttäneet nuorta naista.

Sallyn henkireikä oli kirjoittaminen.

Salminen kirjoitti Katrinan suurimmaksi osaksi polvillaan sänkynsä vieressä: ”Ja kello 21:n ja 24:n välillä illalla. Silloin, kun päivällinen oli tarjoiltu ja tiskit hoidettu, minulla oli aikaa kahden kolmen tunnin intensiiviseen työskentelyyn sinisessä huoneessani.”

Lopputulos oli sitkeän tahdonvoiman riemuvoitto. Sally käytti kaiken vapaa-aikansa ja tarmonsa kirjoittamiseen. ”En haaskannut ainuttakaan käyttökelpoista hetkeä.”

Aikani Amerikassa on paitsi tarina Katrinan synnystä myös kiinnostavaa ajankuvaa 1930-luvun New Yorkista yhden kotiapulaisen näkökulmasta. Salminen kuvaa usein pisteliäästi rikkaiden elämää.

Pahimmillaan kukaan ei tervehtinyt: ”He katsoivat suoraan lävitseni, aivan kuin olisin ollut pelkkää ilmaa.”

Kun Sally lähti viimeisestä työpaikastaan, hän muisteli, että kukaan talonväestä ei ollut koskaan sanonut hänelle päivää. Kukaan ei myöskään hyvästellyt viimeisenä työpäivänä. Palkka maksettiin hovimestarin välityksellä.

Katrinan tie kirjaksi ei ollut helpoimmasta päästä. Ennen kuin Salminen oli saanut tietää romaanikilpailusta, hän tarjosi Katrinaa Ruotsin suurimmalle kustantajalle, Bonniersille. Se ei kuitenkaan kiinnostunut käsikirjoituksesta eikä edes halunnut lukea sitä.

Kielteinen vastaus sapetti Salmista. Hän oli loukkaantunut ja vihainen. Hän kirjoitti Bonniersille ”lapselliset ja silti profeetalliset sanat”, joissa vakuutti, että Katrina tullaan julkaisemaan tavalla tai toisella, siitä tulee kuuluisa ja Bonniers tulee katumaan kielteistä päätöstään.

Kun tieto romaanikilpailun voitosta kiiri New Yorkiin, Salmisen elämä muuttui täysin. Hän jakeli haastatteluja sinne ja tänne. Pilapiirtäjät, revyyntekijät ja elokuvamogulit kiinnostuivat saippuamiljonäärin keittiöapulaisesta. Tieto Salmisen uroteosta levisi maasta ja maanosasta toiseen, kuten hän itse kirjoitti.

Salminen palasi voittonsa jälkeen Pohjolaan ja keskittyi kirjoittamiseen. Matkalla mieltä lämmitti varmasti kustantaja Schildtin kirje. Siinä Katrinaa pidettiin ”merkittävänä luomuksena, jonka päähenkilön hahmossa ja kohtalossa on monumentaalisen suuruuden piirteitä”.

Salmisen muista elämänvaiheista voi lukea hänen elämäkerrastaan, joka julkaistiin viime vuonna:

https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/sally-salmisen-tie-tahtiin-ja-unohduksiin/

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu