Tuokiokuvia kadonneesta maailmasta

Professori Johannes Salmisen (1925-2015) 30 vuotta sitten julkaistu esseekokoelma Sininen kivi – Muistiinmerkintöjä idästä ja lännestä (WSOY 1994) on kuin aikamatka kadonneeseen maailmaan. Salmista kiehtoivat idän ihmeet, kuten islam, Istanbul ja Bysantti.

Kokoelma on kiinnostavaa luettavaa tänäkin päivänä. Salminen tarkastelee monipuolisesti erityisesti Suomen itäisiä ulottuvuuksia. Sellaisia ei juuri nyt paljon muistella, kun Suomi on päässyt karhun kainalosta lännen syleilyyn, EU:n ja Naton jäseneksi.

Esseet ovat yleensä kestäneet aikaa hyvin. Poikkeuksiakin löytyy. Salminen heijastelee omaa aikaansa, kun hän korostaa, että Suomen on oltava ikään kuin Venäjän asianajaja Euroopan unionissa:

”Tärkein tehtävä on nyt Venäjän sitominen läheisemmin Eurooppaan, ja tässä Suomella on erityisvastuu myös EU:n puitteissa. Jos haluamme välttämättä olla etuvartio, olkaamme silloin idän etuvartio Brysselissä… Jos valitsemme Euroopan, sen on oltava Eurooppa, jossa Moskova on mukana.”

Nyt tiedämme, että kaunis ajatus Venäjän sitomisesta entistä tiukemmin Eurooppaan ei ole toteutunut.

Ajatuksineen Salminen ei tietenkään ollut yksin. Suomelle hän kaavaili tärkeää roolia: ”Suomea tarvitaan tulevaisuudessa EU:ssa vastapainona niille balteille, puolalaisille, unkarilaisille, jotka ovat historiallisten kokemustensa liiaksi rasittamia pystyäkseen hyväksymään idän suuntaan laajentuneen Eurooppa-kuvan.”

Tuolloin moni ajatteli, että Venäjästä saattaisi tulla läntisen demokratian kaltainen valtio. Se imperiumi, jota jo Pietari Suuri rakensi, oli Salmisen mielestä ikiajoiksi sortunut. Suomalaisten vanha unelma oli käynyt toteen.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Kremlin nostalgikot uneksivat imperiumin paluusta. Toiveet olivat Salmisen mielestä turhia, sillä ”Stalin on tuhotöillään huolehtinut siitä, että yli 400 vuotta vanhan monikansallisen, isovenäläisen, valtapelin aika on ohi”.

Kuinka väärässä Salminen olikaan! Julmuri Stalin on jälleen suuri sankari Venäjällä.

Kun Salminen kirjoitti esseitään, hän tuskin tiesi Vladimir Putinista mitään. Nyt tunnemme miehen ja tiedämme hänen imperialistiset haaveensa.

Venäjän eurooppalainen aika on ainakin toistaiseksi ohi, ja ylin ystävä asuu Pohjois-Koreassa. Putin on löytänyt kaltaistaan seuraa.

Lienee uskottava ranskalaista markiisia Astolphe de Custinea, joka matkusteli Venäjällä 1830-luvulla. Hän kirjoitti pisteliäästi, että venäläisillä on Aasia veressään, ja kun toiset kansakunnat vain tukevat tyranniaa, venäläiset rakastavat sitä.

Custine, jota Salminen siteeraa, kuvaa venäläistä yksinvaltaa käytännössä. Se on kuin pelon imperiumi, jossa ihmiset liikkuvat avuttoman mykkinä, Vallalle sokeasti alistettuina.

Ranskalaisen markiisin yhteenveto 1830-luvun Venäjästä on kuin tätä päivää: yksilö ei ole mitään, byrokraattinen koneisto on kaikki kaikessa.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu