Urheilun hyväksikäyttäjiä Hitleristä Putiniin

Jos joku suomalainen poliitikko vertaisi Vladimir Putinia Adolf Hitleriin, saattaisi syntyä pienoinen kohu. Kun vertailu tehdään kirjassa, joka käsittelee urheilua, asia ohitetaan vähin äänin (Hannu Pelttari: Diktaattori katsomossa – Tositarinoita urheilusta vallan varjossa, Kirjapaja 2020).

Pelttari ei kainostele, kun hän kirjoittaa, että Putin on politiikan ja urheilun yhdistämisen suurmestarin, Hitlerin, lahjakkain oppipoika: ”Hitler on saanut toiminnalleen monia oppilaita, mutta tuskin ketään parempaa kuin Vladimir Putin.”

Putin ansaitsee Pelttarin mielestä Hitlerin oppipojan arvonimen erityisesti Sotšin talviolympialaisilla, jotka olivat ”surullisin seuraaja Hitlerin tapaiselle poliittiselle propagandalle”. Putin jatkoi kirjan mukaan Venäjän urheilullista valkopesua myös jalkapallon MM-kisoilla 2018.

Kun tekee näin rankkoja vertailuja, olisi odottanut, että kerrotaan tarkemmin, mistä on kyse. Nyt vertailut jäävät heitoiksi, joita kirjailija ei sen kummemmin analysoi.

Yksi konkreettinen esimerkki sentään löytyy. Vertailussa ovat Garmisch-Partenkirchenin (1936) ja Sotšin talviolympialaiset (2014). Kun Garmischin kisat päättyivät, Hitler marssitti joukkonsa Reinin yli sekä liitti demilitarisoidun Reininmaan jälleen osaksi Saksaa.

Noin 88 vuotta myöhemmin heti Sotšin kisojen jälkeen Venäjä valloitti Krimin niemimaan ja liitti sen osaksi Venäjää. Pelttari ironisoi: ”Politiikalla ja urheilullahan ei ole mitään tekemistä keskenään!”

Suomessa on tapana kehua Helsingin kisoja 1952 kaikkien aikojen olympialaisiksi. Ne olivat Pelttarin mielestä kuitenkin vain kaikkien aikojen suomalaisimmat olympiakisat.

Kaikkien aikojen olympialaisiksi Pelttari nimeää Hitlerin kisat Berliinissä 1936. Arvion jälkeen seuraa pitkä litania asioita, jotka leimasivat Berliiniä: korruptio, kotiinpäin vetäminen, vieraiden harhaanjohtaminen, loistavat järjestelyt, teknologiset läpimurrot, upeat suorituspaikat, valtava yleisömenestys, hurmaavan syntinen kisakaupunki, kaikkien aikojen olympiafilmi, järjestäjämaan valtava poliittinen propagandavoitto.

Berliinin kisojen jälkeen lehdet kirjoittivat ihaillen Hitleristä niin meillä kuin muualla. Esimerkiksi The New York Timesin mielestä Hitler oli yksi maailman suurimmista johtajista ja saksalaiset ansaitsivat parasta mitä maailma voi heille antaa. Lehti oli saanut Berliinistä vaikutelman, että saksalaiset ovat ”uskomattoman vauras ja onnellinen kansa”.

Hyväntahtoiset hölmöt tutkimusmatkailija Sven Hedinistä lentäjäsankari Charles Lindberghiin ylistivät Hitleriä ja natseja. Kaiken hehkutuksen keskellä unohdettiin, että juutalaiset olivat ahdingossa ja romanit oli siivottu Berliinin kaduilta.

Diktaattori katsomossa katsoo tulosurheilun takapihalle, missä näkyy paljon varjoja. Kirjan konna on Adolf Hitler, joka näytti jälkipolville mallin, miten urheilulla voi sekä verhota että kaunistella ”brutaalia poliittista agendaa”. 

Berliinin perintö elää ja voi hyvin. Urheilun avulla tavoitellaan yhä pr-voittoja ja yritetään pestä poliittista likapyykkiä. Tarkkailkaa Venäjää, katsokaa Valko-Venäjälle, seuratkaa Kiinaa ja öljyllä rikastuneita arabivaltioita.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu