Uusi tulokas haastaa sotakirjojen konkarit

Vapiskaa Ilkka Remes, Taavi Soininvaara ja kumppanit! Täältä tulee sissiradisti ja reserviupseeri Helena Immonen ja hänen esikoisromaaninsa Operaatio Punainen kettu (Docendo – Crime Time 2020).

Tulokas Immonen haastaa kokeneet konkarit ja ottaa heti ensi yrittämällä paikkansa sotakirjailijoiden eturivissä.

Immosella on kovat piipussa. Suomen ja Venäjän välille kehittyy vakava kriisi, joka johtaa avoimeen sotaan. Kustantaja mainostaa romaania todentuntuiseksi. Pelko myy.

Immonen kehittelee kuvion, jossa Ruotsi hakee yllättäen Naton jäseneksi. Venäjä reagoi niin, että ilman maatunnuksia operoivat sotilaat valloittavat Gotlannin.

Suomelle Ruotsi ei etukäteen Nato-hakemuksesta pukahtanut. Siitä huolimatta Suomi avustaa Ruotsia valtaamaan saaren takaisin, mutta se on vain pieni alkusoitto tuleville tapahtumille.

Suomi joutuu hybridivaikuttamisen kohteeksi. Kriisi kärjistyy ja Venäjä hyökkää Suomeen. Nähdään taisteluita niin maalla, merellä kuin ilmassa.

Päähenkilöiden roolit menevät toisin kuin ennen vanhaan. Luutnantti Riina Koivu, nainen, tappelee kaakonkulman metsissä samaan aikaan kun hänen miehensä työskentelee turvallisesti Pääesikunnassa. Pariskunnan pieni lapsi on isoäidin hoidossa.

Immonen kuvaa hyvin päähenkilöiden sielunelämää vaikeissa tilanteissa. Ristiriitaiset ajatukset pyörivät mielissä. Pelkkää särötöntä sankaritarinaa ei synny.

Poliitikot esiintyvät kirjassa oikeilla nimillään. Avainasemassa on tietysti presidentti Niinistö, joka sodan puhjettua pitää televisiopuheen kansakunnalle.

Presidentti vakuuttaa, että Suomi ei anna tuumaakaan periksi venäläisen aggression edessä. Hän puhuu urhoollisista sotilaista mahtipontisesti kuin Mannerheim päiväkäskyissään:

”Suomi ei tule koskaan enää luovuttamaan yhtään ainoata mäennyppylää, kantoa tai kiveä Venäjän vallan alle. Venäjä tulee huomaamaan tulleensa jälleen vain iskemään päätään Karjalan mäntyyn, sillä suomalainen sotilas pitää huolen siitä, että hinta hyökkäyksestä Suomea vastaan on karvas. Vakuutan sekä maailmalle että Venäjälle, että sotimalla Venäjä ei tule koskaan saavuttamaan tavoitteitaan Suomessa.”

Isänmaallista paatosta kirjassa riittää kautta linjan, joskus kohtuuden rajoja koetellen. Kriisi laukeaa lopulta nopeasti ja yllättävällä tavalla.

Sotakirjatkin siirtyvät vähitellen uuteen aikaan. Kun sodan kokeneitten rivit harvenevat, menneitä sotia soditaan entistä vähemmän.

Operaatio Punainen kettu ei sittenkään poikkea kovin paljon vanhoista sotaromaaneista. Immonen käy, kuten kenraalien sanotaan aina käyvän, edellistä sotaa uudelleen ja uudelleen.

Helena Immonen työskentelee pääesikunnan viestintäosastolla ja se näkyy tekstissä. Hän hallitsee armeijan asiat ja aseet.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Puolustusvoimat kiittää. Immosen romaani käy hyvin myös armeijan pr-kirjasta.