Uutismies Kari Lumikero

Luulin tuntevani toimittajalegenda Kari Lumikeron, 70, kunnes luin hänen muistelmansa (Uutismies, Tammi 2019). Tiesin hänen urotekonsa maailman uutiskentillä, mutta kirjan luettuani tajusin, että miehestä en ole tiennyt paljon mitään.

En kertaa Lumikeron uutisvoittoja vaan kerron, millainen mies on uutisvoittojen takana. Muistelmien kirjoittajillahan on tapana paljastaa tärkeitä asioita itsestään. Niin tekee myös Kari Lumikero.

Vaimonsa Citan mielestä Lumikero on kuin risteilyisäntä Jokke, jonka näyttelijä Hannu-Pekka Björkman teki tunnetuksi tv-ykkösen viihdesarjassa M/S Romantic. Jokke haluaa, että kaikki vieraat voivat hyvin, maksoi mitä maksoi. Kaikki otetaan vastaan henkilökohtaisesti ja heille ojennetaan punaiseen alumiinipaperiin kätketty suklaasydän. Pienimmätkin toiveet yritetään toteuttaa.

Lumikero on Joken tapaan kuin luotu seremoniamestariksi. Hän on armoitettu seuramies, sosiaalinen nero, jonka seurassa aika ei tule pitkäksi.

Onneksi journalismi ehti ensin, muuten Lumikero olisi vaimonsa arvion mukaan päätynyt ruotsinlaivalle risteilyisännäksi. Kari Lumikero kuittaa: Ei lainkaan hullumpi vaihtoehto!

Oman määritelmänsä mukaan Lumikero on reipas ja liikunnallinen, ulkoiselta olemukseltaan melko hyvin säilynyt mies, joka huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan, pukeutuu hillityn siististi ja käyttäytyy miltei aina asianmukaisesti.

Kummallisimmaksi piirteekseen Lumikero nimeää lattioiden lakaisun – paikasta riippumatta. Kutsupa mies kylään, niin huomaat nopeasti, että hän ryhtyy etsimään huomiota herättämättä harjaa ja rikkalapiota eikä aikaakaan, kun hän on lakaissut pahimmat roskat talteen.

Erikoisen tapansa Lumikero selittää normaalia herkemmillä jalkapohjillaan, jotka eivät siedä roskia lattialla. Poikkeavuuden taustalla on tietenkin suomalaisten ja ruotsalaisten tapa riisua kengät jalasta kylään tultaessa.

Kyläpaikoissa Lumikeroa kiinnostaa myös seinille ripustettu taide. ”Mutta auta armias, jos taulu on vinossa”, hän tiuskaisee. Hän ei yritäkään peitellä ärtymystään vaan kävelee oikaisemaan teoksen tasapainoon, vaikka isäntäväki kuinka ihmettelisi.

Lumikero kirjoittaa, että kuulut kokin taitonsa hän on ammentanut Maija keittää kotona -kirjasta, jonka hän sai kylkiäisenä tilatessaan Hymy-lehden mainoksen perusteella jo 1960-luvulla koko keittiösetin: paistinpannun, kattilat ja lautaset.

Kokki-Lumikeron suosikit ovat tuttuja ja perinteisiä: makaronilaatikko, läskisoosi ja hernekeitto. Ei siis ihme, että Lumikero juonsi vielä eläkepäivillään Maikkarilla kokkiohjelmaa Makujen muistoja.

Kokonaiskuva toimittaja Lumikerosta alkaa pikkuhiljaa hahmottua, kun saamme tietää, että hän on silitysintoilija eikä myöskään tiskaaminen ole hänelle vastenmielistä, vaikka perheessä on toki astiainpesukone.

Lumikero on kirjoittanut itsensä näköiset muistelmat. Tunnelmasta toiseen mennään vauhdikkaasti ilman pönötystä ja tärkeilyä: on vakavaa journalismia, on viihdettä, on perhe-elämää.

Turhan vakavasti ei muistelija itseään onneksi ota. Huumori kukkii läpi kirjan, mutta asiallista asiaakin on erityisesti silloin, kun on kyse isoista ja traagisista uutistapahtumista, joista Lumikero raportoi viimeiset vuosikymmenet Maikkarille.

Kari Lumikero on Suomen tunnetuimpia toimittajia. Sen lisäksi hän on arvionsa mukaan ensi vuonna yksi harvoista suomalaisista, jotka ”ovat toimineet tässä kiehtovassa ammatissa seitsemällä vuosikymmenellä”.

Kunnioitettava saavutus, jonka muistelmakirjailija kiteyttää itselleen ominaisella tavalla: ”En tiedä, onko se ylpeilyn aihe, mutta monien mielestä se on ainakin mielentilatutkimuksen peruste.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu