Väärinajattelijat sananvapauden asialla
Suomen arvostetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Leena Krohn on kirjoittanut väkevän puheenvuoron väärinajattelijoiden puolesta (Mitä en koskaan oppinut, Teos 2021). Hän kirjoittaa esseekokoelmassaan, että toisinajattelijoista on tullut väärinajattelijoita, joita häpäistään sosiaalisen median pikatuomioilla.
Aika moni on viime vuosina väittänyt, että sananvapaus on nyt laveampi kuin koskaan ennen. Esseisti on eri mieltä.
Kun kuka tahansa voi somessa sanoa mitä tahansa, syntyy harha sananvapauden voittokulusta. Suomen tilanne näyttää Krohnin mukaan kuitenkin jopa huonommalta kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapauden pahin rajoite oli niin sanottu neuvostovastaisuus.
Nyt syitä on useampia ja uusi etiketti valtaa alaa. Jos rikkoo etikettiä, saa kärsiä. Somen pikatuomiot ja fanaattiset huutokuorot vaikuttavat yhä dramaattisemmin ihmiskohtaloihin.
Toisinajattelijoiden tilalle ovat tulleet väärinajattelijat, joita rangaistaan boikoteilla, sensuroimalla, häpäisemällä ja riistämällä pahimmassa tapauksessa heidän ansaintamahdollisuutensa.
Krohn luettelee tukun esimerkkejä, joiden perusteella hän epäilee puheita entistä laajemmasta sananvapaudesta. Hän aloittaa tokaisemalla uuden universaalin säännön: Ei saa käyttää toisten hattuja!
Kulttuurisesta omimisesta on syytetty mitä erilaisimpia tahoja: Yhdysvalloissa sombreroja on käytetty tequila-juhlissa, Suomessa saamelaisten asuja ”väärissä” yhteyksissä.
Kulttuurisen omimisen käsitteen Krohn haluaa haudata tykkänään. Jos ei haudata, se tarkoittaa kirjailijan mielestä fiktion loppua.
Lisää esimerkkejä. Gallen-Kallelan Aino-triptyykkiä on vaadittu poistettavaksi Ateneumista, koska siinä Väinämöinen yrittää lähennellä Ainoa.
Valtakunnansyyttäjä on kaikessa viisaudessaan määrännyt esitutkinnan Päivi Räsäsen vanhasta pamfletista vuodelta 2004 (Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi).
Muistissa on myös Kansallisteatterin tragikoominen pallottelu transnaisen roolilla, joka annettiin eräässä näytelmässä miehelle, koska transnaista ei rooliin löydetty. Nostatettiin kohu, näytelmän ensi-ilta peruttiin, kunnes paljastui, että rooli olikin oikeastaan transvestiitti, jolloin peruminen peruttiin ja mies saattoi taas esittää miestä.
Enää ei siis riitä, että näyttelijä esittää: ”Ei, hänen on oltava… Miten pitkälle näissä linjauksissa voidaan edetä? Eikö näyttelijä voi esittää pedofiiliä, jos hänellä ei ole taipumuksia? Ilokseni juutalainen nainen voi vielä näytellä Hitleriä eikä rooliin vaadita arjalaisuutta.”
Jos kukaan ei koskaan järkyty tai pahastu, sananvapautta ei ole. Krohnin mielestä mielipiteitä, joihin ei sisälly solvauksia eikä väkivaltaan kehottamista, pitäisi voida esittää pelotta, vaikka niillä ei olisi valtamedian hyväksyntää.
Krohn huomauttaa, että sellaisia uuskielen ilmaisuja kuin turvallinen tila, maalittaminen, kulttuurinen sensitiivisyys, kulttuurinen omiminen tai informaatiovaikuttaminen, voidaan käyttää myös kuristamaan sekä sanan että ajattelun vapautta.
Jos turvallinen tila on sellainen, missä kaikki ovat yksimielisiä, Krohn haluaa sieltä ulos ja jos kamppailu vähemmistöjen oikeuksien puolesta johtaa uuteen suvaitsemattomuuteen, se on menetetty.
Sormi huulilla -nimisen luvun Leena Krohn kiteyttää ytimekkäästi: ”Elin ennen maassa, jossa mielipiteet eivät voineet olla laittomia eivätkä kirjatkaan. En muuttanut minnekään, mutta asun silti toisessa maassa.”
Mielenkiintoista. Asiassa on sekin ikävä puoli, että jos tiukkapipoinen oikeinajattelu viedään puhdasoppisiin järjettömyyksiin, kuten noissa Krohnin esimerkeissä, tämän aikaan saama ärsytys vain nostaa härskienkin väärinajattelijoiden poliittista kannatusta.
Ilmoita asiaton viesti
”… tiukkapipoinen oikeinajattelu…”
Edustavatko blogissa olevat esimerkit sinulle siis ”puhdasoppista oikeinajattelua”?
Sitä ne minusta eivät ole, ei edes määreet ”tiukkapipoinen” ja ”puhdasoppisiin järjettömyyksiin viety” anna minusta aihetta kutsua näitä oikeinajatteluiksi. Mutta minä olenkin minä, toki on myös toisella tavalla ajattelevia ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Sorry, kommenttisi ei nyt oikein aukea. Tarkoitatko, että vastustat sanojen käyttämistä ironisissa merkityksissä?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tämän kirjan esittelystä. Siihen kannattaisi todella tutustua. Meikäläiselläkin on eräitä teemoja, joihin en kovin mielelläni puuttuisi epäasiallisen kritiikin välttämiseksi.
On Suomessakin tasa-arvon puutetta. Sanotaan, että meillä kaupan kassakin voi päästä presidentiksi. Mutta romanit eivät voi päästä edes kaupan kassoiksi. Sitä paitsi kaupan kassa on tosi tärkeä ammatti.
Ilmoita asiaton viesti
Kun äänessä on ”some”, kuka puhuu? Voiko kohun alkulähdettä milloinkaan saada selville? Pahinta on juuri maalittaminen:
https://yle.fi/uutiset/3-9517722
Ilmoita asiaton viesti
Määrittele väärinajattelija.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaalisessa mediassa toimijat käyvät kovaa kamppailua siitä, kuka saa puhua kenenkin nimissä. Tätä kilpailua tietenkin käydään somen ehdoilla ja sen algoritmien mukaan, jolloin siinä parhaiten menestyvät ne, jotka eniten löytävät pöyristystä, paheksuttavaa ja bannattavaa. Tällöin eri kansanryhmien oma monimuotoisuus vähenee ja kaikkien päälle ajetaan yhtä ja samaa yksinkertaista konseptia. Somen pohjalta kuvitellaan, että kaikki erilaiset ihmiset haluaisivat joka paikassa tulla tunnistetuksi joksikin ja puhua jonakin ja kuvittelevat sitten kaikkien toimivan näin: minä valkoinen neurotyypillinen heteromies tiedän etc.. Tämä ei pidä paikkaansa.
Esimerkiksi viime viikolla oli kirjailijahaastatteluja amerikkalaisessa ei-neurotyypillisten autismin kirjon ihmisten ei-heteroseksuaalisen, ”neuroqueer” scifi- ja fantasiakirjallisuuden uutiskirjeessä – tällainenkin genre on olemassa. 8.4. haastateltu kirjailija Nick Walker on esittelyn mukaan varsin intersektionaalinen: ”Nick Walker is a queer trans autistic author, aikido teacher, and psychology professor.” Walker itse lausuu, etteivät kaikki ihmiset koko ajan oleta tulevansa tunnistetuksi jonakin:
”Most autistic people don’t walk around wearing big signs that say “autistic” on them, and don’t announce “Hi, I’m autistic” when they walk into a room.” (Ada Hoffmann, Newsletter Apr 8, AUTHOR INTERVIEW: Nick Walker)
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi meillä on joku joka edes yrittää ajatella. Kiitoksia Krohn ja Melleri.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi meillä on myös Ari A!
Ilmoita asiaton viesti
Oikeassa on Leena Krohn!
Hänellä hyviä esimerkkejä, miten ”valvonta” toimii ja muutaman ihmisen mielipiteitä pidetään ainoina oikeina.
Esimerkki:
Jos sanon, että hyväksyn maahanmuuton sillä ehdolla, että tulijalla on ammattitaitoa ja kyky elättää itsensä ilman yhteiskunnan tukea, saan aivan varmasti rasistin leiman.
On luotu monissa asioissa normeja , joista poikkeavilla – oli mielipide miten asiallinen ja perusteltu – on edessään leimaaminen ties miksi. Tämä sinänsä on yksi niitä nimettömien mielipiteiden riesoja.
Jormalle kiitos ja kunnia siitä, miten hän tärkeitä asioita tuo esiin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä tiivistys ”Zeitgeist 2021” .
Ikävää vain, että vaikka enemmistö suomalaisista on Krohnin ja Mellerin kanssa asiasta samaa mieltä, jostain kumman syystä nuo mielestään puhdasoppisuuden, oikean mielipiteen ja poliittisen korrektiuden vaalijat näyttävä määrittävän ja johtavan ”yleistä mielipidettä”. Suuntaa, johon ollaan menossa.Keskustelua mm. Yleisradiossa, Hesarissa.
Tulee hakematta mieleen flashbackina 70-luvun vasemmistolainen ilmapiiri.
Mikä kumman masokismi meitä suomalaisia vaivaa, kun annamme tämän joka kerta tapahtua?
Ilmoita asiaton viesti
Ostin Leena Krohnin kirjan – kiitos Jorma Mellerin kirja-arvion. Samettikantinen esseekokoelma on äärettömän hienosti kirjoitettu, kaunis ja maaginen. Ensiplarauksella herää epäilys siitä, että onko tämä nyt ollenkaan sama teos Mitä en koskaan oppinut (Teos 2021), mitä yllä arviossa esitellään vai voiko olla niin, että maksetun niteen sisältö mystisesti muuttuu kullekin lukijalle henkilökohtaisesti otolliseksi.
Toisin kuin kirja-arviosta voisi päätellä, Krohnin esseekokoelma käsittelee tietoisuutta, yliluonnollista ja magiaa. ”Selittämättömyys punoutuu kaikkein luonnollisimpiin ja arkipäiväisimpiin asioihin, itse olemassaoloon” (Krohn 2021, 137).
Krohnin mukaan tiedeyhteisö ei tule koskaan pitämään todellisina tiettyjä ilmiöitä, kuten aistien ulkopuolista havaitsemista tai telekinesista, ellei nykyisessä länsimaisessa maailmankuvassa tapahdu perusteellista muutosta. – Ehkä juuri näitä ei, mutta muita maagisia harjoitteita, joissa ulkoinen vaikutus syntyy jonkin tieteelle tuntemattoman tai luonnonlakien vastaisen mekanismin kautta ilman että tätä voitaisiin selittää yleisön tai kohteen odotuksilla ja uskomuksilla, kyllä pidetään todellisina, Ne eivät vaan tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua, eikä asianomainen itse hyödy tästä sosiaalisesti, ei ainakaan siten kuin oletetaan. Länsimaisen maailmankuvan on aikakin täydentyä tai korvautua esimerkiksi kiinalaisilla konsepteilla, joiden puitteissa maagiset harjoitteet voivat toimia, kovalla harjoittelulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vaan, kukin lukija poimii kirjasta, mitä haluaa. En ole kirjoittanut mitään kokonaisarviota Krohnin kirjasta, vaan blogin, joka pohjautuu erityisesti lukuun Sormi huulilla. Siinä on mielestäni kiinnostava näkökulma, jota blogissa esitellään.
Ilmoita asiaton viesti
Leena Krohn ei siis selvästi ole joutunut perussuomalaisten maalittamisen kohteeksi. Rebekka Härkönen, TuSa:n toimittaja voisi valaista – miltä tuntuu kun koko elämä tuhotaan. Saattaisivat tappouhkaukset ja huorittelut alkaa tuntuakin laittomilta mielipiteiltä.
”Soppaa on vaikea arvioida maistamatta sitä.”
Toki Heikinheimo arvioi kerran konsertin käymättä siellä ja proggis oli sitten peruttu. Arvaamaton takaisku.
Ilmoita asiaton viesti
Rebekka Härkönen kyllä kirjoittaa edelleen Turun Sanomiin. Hän vain muutti Helsinkiin koska siellä on niin monta tikun nokkaan nostettua ihmistä että hän saa olla rauhassa. Eikä edelleenkään pelkää aiheita jotka saavat trollit liikkeelle. Viimeksi huomasin hänen Junes Lokan oikeudenkäyntiä koskevan juttunsa.
Ilmoita asiaton viesti
”Leena Krohn pitää sananvapauden pahimpana globaalina uhkana poliittista islamia, joka pyrkii brutaalein keinoin tukahduttamaan kaiken sitä kohtaan suunnatun kritiikin. Vuonna 2015 poliittisen islamin nimissä murhattiin kaksitoista satiirilehti Charlie Hebdon työntekijää.
Viime lokakuussa islamisti leikkasi pään irti ranskalaisopettaja Samuel Patylta, joka oli käyttänyt perustuslakiin kirjattua sananvapauttaan ja näyttänyt oppitunnilla pilakuvia profeetta Muhammedista.”
https://yle.fi/uutiset/3-11893828?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR3M04_v5SCEprOQpcdY2fsZ3VkIzSTT2MKVkgL9LTjdex_ox94A7H8jmTk
Ilmoita asiaton viesti