Vainoharhaiset vaaran vuodet
Helsinki keväällä 1945. Suomi aloittelee nousua sodan raunioista, maa elää kommunistien vallankaappauksen ja Neuvostoliiton miehityksen pelossa. Eletään vaaran vuosia.
Helsingissä on jännittynyt ja vainoharhainen ilmapiiri. Moni kysyy Paasikiven tavoin, voiko Suomen kansa sodan jälkeen kansana elää. ”Olemme voitettu maa, ja Ždanov täällä korkein käskijä.”
Joonas Konstigin jännitysromaani Vaaran vuodet (WSOY 2020) heijastelee hyvin vainoharhaista ja salaliittoteorioita vilisevää ilmapiiriä. Kirjan sanotaan pohjautuvan tositapahtumiin.
Jännittyneen ilmapiirin keskellä tapahtuu murha, jonka ympärille kietoutuu konstikas vyyhti. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Joskus rauha on sotaa vaarallisempi, julistaa kirjan takakansi.
On kansainvälisiä vakoilijoita; brittejä ja venäläisiä, fanaattisia Harmaita veljiä ja italialainen ydinfyysikko, joka aikoo loikata arvokkaine tietoineen venäläisten syliin.
Murhatutkimuksiin liittyvät omilla tahoillaan myös Salon veljekset, jotka eivät ole tavanneet viiteen vuoteen. Aarne on entinen kaukopartiomies, nyt hyvin menestyvä teollisuusmies. Hänellä on hyvät yhteydet Englantiin.
Pikkuveli Hugo vietti sodan vankilassa kommunistina ja on punaisen Valpon innokas etsivä. Hän jahtaa valtion vihollisia nuoruuden innolla.
Salon veljekset ovat poliittisesti kahtiajakautuneen Suomen eri puolilla. Vai ovatko sittenkään?
Romaani etenee aluksi vähän turhan verkkaisesti. Siitä tulee pitkän pohjustuksen jälkeen vauhdikas trilleri vasta loppupuolella. Silloin teksti kiitää Porkkalan maisemissa kuin juna.
Vaaran vuosiin on vaikea saada tuoretta näkökulmaa. Särmä löytyy, jos on löytyäkseen, henkilöiden kautta. Salon veljekset ovatkin oivallisia romaanihenkilöitä. He pelastavat romaanin vajoamasta tasapaksuun massaan.
Yhdestä asiasta niuhotan.
Lukiessa takerrun jatkuvasti sanoihin tositapahtumiin pohjautuva. Minua häiritsee, kun en tiedä, mikä kirjassa perustuu tosiasioihin, mikä ei.
Perusasia on selvä. Vaaran vuosiksi sanotaan maailmansodan jälkeistä aikaa, jolloin pelättiin Neuvostoliiton miehitystä ja kommunistien vallankaappausta. Valvontakomissio oli hotelli Tornissa ja venäläisten tukikohta Porkkalassa.
Haluaisin tietää, onko kirjan päähenkilöillä, Salon veljeksillä, todelliset esikuvat. Romaanin tuntomerkit vihjaavat, että Salojen isä olisi ollut Lapuan liikkeen muiluttama asianajaja Asser Salo, joka 1930 muutti Neuvostoliittoon. Mutta oliko Asser Salolla poikia? Ei ainakaan Wikipedian mukaan.
Haluaisin, että kirjassa jollakin tavalla kerrottaisiin lyhyesti ne tositapahtumat, joihin romaani perustuu, kun kerran mainostetaan, että se pohjautuu tositapahtumiin. Onko päähenkilöillä todellisia esikuvia, tapahtuiko kuvattu murha oikeasti vai tarkoitetaanko tositapahtumilla vain suurta viitekehystä?
Vaaran vuosia voi tietenkin lukea pelkästään jännitysromaanina miettimättä mikä on totta, mikä tarua. Toimii se niinkin, jos on vähään tyytyväinen.
Sota ei kyllä minua kiinnosta yhtään. Olen silti katsonut Tuntemattoman sotilaan monta kertaa, mutta ei kiinnosta yhtään;)
Ilmoita asiaton viesti
No, Bruno Pontecorvo tosiaan loikkasi Suomen kautta Neuvostoliittoon, mutta vasta vuonna 1950:
https://en.wikipedia.org/wiki/Bruno_Pontecorvo
Ilmoita asiaton viesti
Juu, on kirjassa nimeltään Bruno Corvino.
Ilmoita asiaton viesti
Pontecorvo jätti Helsinkiin Tatra-limusiininsa, esiintyykö se kirjassa?
Ai mistäkö tiedän? No kerrotaan vaikkapa, että koulupoikana aloin ihmetellä, miksi meillä on niin paljon vakoilua käsittelevää kirjallisuutta kotona. Isäni oli muuten syntynty tsaarinvallan aikana. Hänen kantakorttinsa on jostakin syystä hävinnyt armeijan arkistosta.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä taidettu puhua limusiinista mitään kirjassa, muistaakseni.
Ilmoita asiaton viesti
Pontecorvo jätti tshekkoslovakialaisen loistoautonsa kadun varteen,.
Ilmoita asiaton viesti