Vallasta luopumisen sietämätön tuska
Vallasta on vaikea luopua. Se tulee mieleen, kun katselee vanhenevan Joe Bidenin haparoivia esiintymisiä ja epätoivoista halua jatkaa Yhdysvaltain presidenttinä.
Biden ei suinkaan ole ainoa vallanpitäjä, jonka on ollut vaikea irrottaa otettaan vallan kahvasta. Esimerkkejä on paljon niin meiltä kuin muualta.
Aihepiiristä professori Martti Turtola julkaisi muutama vuosi sitten kirjan, jonka kansikuvassa talutetaan haurasta Urho Kekkosta lentokoneesta (Luopumisen tuska – Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus, Tammi 2018).
Kekkonen on tietysti suomalaiselle ensimmäisenä mieleen tuleva esimerkki siitä, miten vaikea vallanpitäjän on vetäytyä sivuun. Valta viettelee, valta houkuttelee: valta on ihana asia, Turtola tietää.
Joe Bidenin haparointia seuratessa ei voi olla vertaamatta häntä Kekkoseen. UKK:n kohtalon tiedämme, mutta miten päättyy Bidenin saaga, on vielä hämärän peitossa.
Kekkonen tiedosti voimainsa päivinä ongelman, joka liittyi pitkiin valtakausiin. Hän kirjoitti mustakantiseen vihkoonsa ilmeisesti jo 1960-luvulla kolme mietelmää luopumisen tuskasta. Ne sisältyvät hänen vuonna 1979 julkaistuun Sivalluksia -kokoelmaansa.
Kekkosen lainaama Cicero kehotti: Lepoon arvokkaasti ja Talleyrand muistutti, että vaikeimpia asioita poliitikolle on valita oikea syrjäänvetäytymisen hetki. Pisin, vanhin ja viisain lainaus on kiinalaiselta Lao-tselta jo 604 eKr.
Kun jätät paikkasi, muista tehdä se aikaisin. Älä antaudu ahneuden äläkä ylpeyden houkutuksille jatkaa työtäsi, kun et enää ole sovelias siihen, vaan vetäydy syrjään silloin kun sinulla vielä on voimia tallella. Kun ansiokas palvelus on tuonut mukanaan kunniaa ja mainetta, on aika noudattaa taivaallista sääntöä ja vetäytyä huomaamattomuuteen. Se joka ei väisty ajoissa ei ainoastaan menetä mainettaan vaan myös rikkoo velvollisuutensa, koska hän ei enää kykene täyttämään sitä.
Luettuaan yllä olevan pisteliäs kynäniekka, professori Matti Kuusi piruili, että Lao-tsen tuikea epistola jäi karsimatta iäkkään presidentin huoneentaulusta syksyllä 1979 työtapaturman vuoksi, koska sokeutuva UKK ei enää itse pystynyt lukemaan omia käsialojaan.
Sivalluksia -kokoelman toimittaja Maarit Tyrkkö tietänee, mikä on totuus.
Turtola kirjoittaa, että Kekkonen ei ollut suinkaan ainoa Suomen presidenteistä, joka poti luopumisen tuskaa. Relander olisi halunnut jatkaa vaikeuksistaan huolimatta, samoin Svinhufvud. Risto Rytikin horjui sodan aikana kahden vaiheilla.
Oma lukunsa ovat Mannerheim ja Paasikivi. Paasikivellä oli ensin kova työ saada jatkuvasti sairasteleva Mannerheim esittämään eronpyyntönsä, mutta niin vain Paasikivi itse houkuteltiin vielä kuolinvuonnaan 1956 mustaksi hevoseksi Kekkosta kaatamaan.
Tasavallan ensimmäinen presidentti Ståhlberg oli toista maata. Kun häntä uudelleen ehdolle maanitellut lähetystö vakuutti, että Ståhlberg valittaisiin varmasti toisen kerran, tämä kuulemma tokaisi:
”Minä en ole niin kuin diiva, joka vielä laulaa yhden laulun, kun kovasti taputetaan.”
Ståhlbergin jälkeen Koivisto oli Turtolan mukaan ensimmäinen Suomen presidentti, joka ei tuntenut luopumisen tuskaa eikä haikaillut jatkoaikojen perään. Myöhemmin Ståhlberg Koivistosta poiketen esiintyi ehdokkaana useissa presidentinvaaleissa.
Aiheeseen sopivan loppukaneetin poimin Matti Kuusen pakinakokoelmasta Möykkyjä ja neulasia (Art House 1989):
”Liian moni pikku brežnev ja reagan jää roikkumaan satulaan, vaikkei enää tiedä, minne ratsu häntä kuljettaa.”
Olikohan Ahtisaaren luopuminen toisesta kaudesta oma valinta vai demarien määräys? Olisihan hän voinut asttua myös puolueista riippumattomaksi ehdokkaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lainataanpa Turtolaa: ”Ahtisaari joutui häikäilemättömän poliittisen pelin ja juonittelun kohteeksi.” Ja toisaalla Tapani Ruokanen: ”Ahtisaaren hinku presidentiksi ei ollut niin kova, että hän olisi pyrkinyt virkaan kaikin keinoin. Hän olisi käytettävissä, mutta ei väkivalloin.”
Ilmoita asiaton viesti
Ahtisaari ei suostunut Sdp:n jäsenäänestykseen vuoden 2000 ehdokkuudesta. Se oli hänen oma valintansa.
Tuskinpa hän olisi myöskään pärjännyt riippumattomana sen kummemmin Haloselle kuin Ahollekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että demarit olisivat nöyryyttäneet istuvaa presidenttiä jäsenäänestyksellä, osoittaa puolueen halunneen Ahtisaaren jäävän ilman toista kautta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuskinpa hän olisi myöskään pärjännyt riippumattomana sen kummemmin Haloselle kuin Ahollekaan”
Tuosta olen eri mieltä. Jo yhden kauden istuneena hän olisi päihittänyt molemmat mainitsemasi ehdokkaat. Kansalaiset eivät presidentivaaleissa äänestä puolueita eivätkä juuri niistä piittaa. Eritoten Halonen olisi jäänyt reippaasti rannalle ruikuttamaan, jos hän olisi joutunut kamppailemaan Ahtisaarta vastaan. Kummalle heistä myönnettiin myöhemmin Nobel-palkinto?.
Ilmoita asiaton viesti
Kryptinen argumentti. Norjan Nobel-komitea ≠ Suomen kansa. Sitä paitsi Ahtisaari ei saanut palkintoa ansioistaan Suomen presidenttinä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo huomautukseni ei ollut tarkoitettu kovin painavaksi argumentiksi itse väittämääni. Oli vain pieni lisämauste korostamaan Ahtisaaren painoarvoa.
Nobelin palkintohan annettiin vasta Halosen kausien jälkeen, joten kukaan ei liene otaksunut, että olisin ajatellut palkinnon myöntämisen vaikuttaneen Ahtisaaren kannatukseen vuoden 2000 kieppeillä.
Ilmoita asiaton viesti
No, Ahtisaari nyt joka tapauksessa on Ståhlbergin tapainen esimerkki siitä, että presidenttiydestä voi luopua ja jatkaa muuten merkittävää uraa.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin kuin Jimmy Carter, joka tosin ei luopunut vapaaehtoisesti vaan taisteli ensin Edward Kennedyä vastaan ja sitten hävisi Reaganille. Bidenin tapaisella ei vain taida tuota optiota olla.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvalloissa spekuloidaan nyt perustuslain 25. lisäyksellä. Biden voisi tehdä olennaisesti samoin kuin Kekkonen samassa iässä eli luopua ehdokkuuden lisäksi virastaan loppukaudeksi, jolloin maunokoivistona toimisi Kamala Harris.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on asiayhteyteen nähden tahditon kommentti, mutta:
Jimmy Carter on ollut jo puolitoista vuotta saattohoitopotilaana, mutta jäänyt tuona aikana itse leskeksi. Elämä on arvaamatonta.
Ilmoita asiaton viesti
No, hän täyttää kuitenkin lokakuussa sata vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Carter oli venäläisten inhokki koska puolusti ihmisoikeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkinlaisen sisäpiirin ulkoreunoilla seikkailleena voin sanoa: Ahtisaari tuli ulkoa, pysyi ulkona ja jäi ulos. Hän oletti voivansa määräillä puoluetta, eikä ymmärtänyt mitä kello oli lyönyt: pitkä vihoittelu vanhuusvuosiin saakka osoitti lähinnä realiteettien puutetta, samalla se oli taito, josta oli hyötyä ”toivottomissa neuvottelutilanteissa”, jotka olivat hänen heiniään.
Ilmoita asiaton viesti
Bidenin vallanhimo voi aiheuttaa maailmalle katastrofin. Toivon olevani väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Vaikka USA:ssa Rooseveltin jälkeen rajoitettiin presidentin toimikaudet kahteen juuri valtaan takertumisen välttämiseksi, nyt toivoisi, että B. Obama olisi käytettävissä katastrofin välttämiseksi. Jonkin tiedustelun mukaan jopa M. Obama peittoaisi Trumpin helposti.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä siellä demareille muitakin ehdokkaita olisi, jotka Trumpin peittoaisivat. Kyse onvain siitä kuinka Biden saataisiiin pois estradilta.
Ilmoita asiaton viesti
Mielipidetiedustelut eivät tietenkään kerro kaikkea, mutta totean kuitenkin, että äskettäisessä tiedustelussa ei tullut väitteellesi tukea. Kaikki todennäköiset ehdokkaat hävisivät Trumpille, mutta Michelle Obama voitti muistaakseni 50–39. Luulenpa melkein, että tuo suosio liittyy hänen asemaansa Barack Obaman puolisona eikä pelkästään henkilökohtaisiin ansioihin, joten uskoisin jälkimmäisenkin pärjäävän, jos se olisi mahdollista.
Muuten USA:n demokraattien kutsuminen ”demareiksi” on minusta harhaanjohtavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ”demareiksi” kutsuminen ole luontevaa kun puhutaan ”demokraateista”? Luontevampaa kuin sosiaalidemokraattien kutsuminen ”demareiksi”, sillä verbaalisesti ”sossu” olisi lähempänä.
Tietysti tuo toteamuksesi liittyy juuri siihen, että suomalaisten korvissa ”demarit” tarkoittavat tiettyä sosialismin nimeen vannonutta puoluetta eikä jenkkien ”demokraatit” perinteisesti sellaisella linjalla ole olleet. Mutta toisaalta USA:sa on havaittavissa sanan ”sosialismi” laimentuminen kirosanana ja useat demokraatit ovat valmiit jopa käyttämään sitä luonnehtiessaan omaa asemoitumistaan. Sanderskin on tainnut kyseistä sanaa käyttää varsin neutraalin oloisesti. Ja vastaavasti Suomessa sosiaalidemokraatit ovat luopuneet vielä jokin aika puolueohjelmassaan olleesta tavoitteesta ”sosialistinen yhteiskunta”.
Ilmoita asiaton viesti
Se harhaanjohtavuus, josta puhuin, ei liity tuollaiseen etymologiseen ”luontevuuteen” vaan vakiintuneisiin merkityksiin. Demareilla on meillä tarkoitettu sos.dem. puoluetta, eivätkä USA:n demokraatit ole sen vastinpuolue, vaikka sen jollain laidalla joku sosialistiksi tunnustautuisikin.
Ilmoita asiaton viesti
OK, mutta jos USA:n demokraateista käytetään puhekielessä täällä riittävän kauan määritettä ”demarit”, niin sekin muodostuu vakiintuneeksi ilmaisuksi. Kuten on jo jossain määrin tapahtunutkin, muutoin et edes olisi vaivautunut huomauttamaan erimielisyydestäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole vakiintunut eikä toivottavasti vakiinnukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kun luopuu vallasta on annettava seuraajalle vastuu ja valta, muuten hän joutuu tappamaan sinut (isäntappo). Näin kävi Ahtisaarelle, eli demarit tappoivat hänet, eikä Ahtisaari enää ollut ”presidenttiainesta”, vaikka hän olisikin halunnut jatkaa ja tunsi siitä katkeruutta jälkikäteen arvostelemalla demareita jyrkästi.
Hyvä avaus, kiitos Turtolan ja Mellerin.
Ilmoita asiaton viesti
Vallasta luopuminen voi siksikin olla joillekuille vaikeampaa kuin toisille, että, jos vallassa ollessaan ei ole kerännyt itselleen pelkkiä ystäviä niin ei oikein tiedä, miten maailma kohtelee vallassaolon jälkeen.. Saako samalla mitalla takaisin tms.
Barack Obamalla ei tuota ongelmaa ole: Hän kun hymyili ja oli ystävällinen jo vallassa ollessaan kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Kaiken lisäksi hän on uskomattoman pätevä ja fiksu. Ei uskoisi amerikkalaiseksi presidentiksi.
Ilmoita asiaton viesti