Vankat jalat – laihat kädet

Gertrude Stein (1874-1946) tunnetaan erityisesti salongistaan, jota hän piti 1900-luvun alkupuolella Pariisissa. Siellä kävivät Hemingway ja Fitzgerald, Picasso ja Matisse sekä monet muut.

Stein tunnetaan myös omalaatuisena kirjailijana, jonka kaikki tunsivat mutta jota kukaan ei lukenut. Hänen tuotannostaan on nyt saatu suomeksi yksi merkkiteos (Pariisi Ranska, Aviador 2022).

Kirja julkaistiin ensi kerran 1940 samana päivänä, kun Saksan joukot marssivat Pariisiin ja miehittivät kaupungin.

Yhdysvalloista Ranskaan alle kolmekymppisenä muuttanut Stein katsoo kirjassaan ranskalaisia ulkopuolisena mutta myös sisältä päin. ”Kirjailijalla täytyy olla kaksi maata: se, johon hän kuuluu ja se, jossa hän todella elää.”

Pariisi Ranska on hämmentävä kirja. Se on niin naiivi, että välillä luulee sen lapsen kirjoittamaksi. Suomentaja Ville-Juhani Sutisella on tekstiin positiivinen näkökulma:

”Steinin kerronnassa on tahallista naiiviutta, mutta samalla hän vaikuttaa uskovan, että lapsen suusta kuulee totuuden.”

Yleistyksillä ja lapsenomaisella tekstillä on suomentajan mielestä mahdollista tavoittaa syvällisiä yleistyksiä. Yleistäessään mitä kummallisimpia asioita Steinin yleisimmät sanat ovat aina ja kaikki.

Stein esimerkiksi kirjoittaa, että koska kaikilla ranskalaisilla on vankat jalat, he pystyvät polkemaan pyörällä ylämäkeen paremmin kuin mikään toinen kansa. Teoria pätee myös sotilaisiin:

”Juuri vankat jalat tekevät ranskalaisista niin hyviä sotilaita, laihat kädet ja vankat jalat, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, rauhallista ja jännittävää.”

No, ihan ei ymmärretä, mutta jatketaan samalla linjalla. Ovathan nämä Steinin yleistykset sinänsä herkullisia.

Stein on havainnut, että Ranskassa jokaisen asian tekemiseen tarvitaan aina seitsemän miestä, ”rakentamaan kokonainen tie tai pystyttämään kolme lennätintolppaa tai kasaamaan markkinat tai kaatamaan puu”. Ei väliä mitä niin aina seitsemän miestä.

Muoti on Steinin lempiteemoja. Hänellä on sellainenkin teoria, jonka mukaan keskuslämmityksen yleistyminen toi lyhyet hameet muotiin Ranskassa.

Hattuja tarkkailemalla Stein teki merkittäviä johtopäätöksiä. Kun kaikki ennustivat, että Ranska vajoaa kakkosluokan valtioksi, Stein oli toista mieltä. Hän oli nähnyt kaikkialla erilaisia ja ihastuttavia hattuja.

”Joten hattujen ollessa Pariisissa ihania ja ranskalaisia ja kaikkialla niin Pariisi on kunnossa.”

Tätä rataa kirja on alusta loppuun. Puhutaan koirista ja ihmisistä, siitä miten ranskalaiset miehet rakastavat vanhempia naisia ja puhutaan myös maaseudusta. Pariisilaiset ovat Steinin mielestä paljon kiinnostavampia maaseudulla, mistä hän itsekin hankki talon.

Steinin vuoristokylässä ei ollut köyhiä, kaikilla meni mukavasti ja ”kaikilla on joitain ylellisyyksiä, kaikilla on polkupyörät ja hyvät pyhävaatteet, kaikilla on hilloa leivän päälle, kaikilla on reippaasti kanoja ja ankkoja joita he eivät myy vaan syövät itse, ja kaikilla on pankissa rahaa…”

Pariisi Ranska on tajunnanvirtaa ja jankkausta. Asiasta toiseen hypitään levottomasti eikä välimerkeistä välitetä. Se on muistelma, essee ja romaani, jonka lapsenomaisuus viehättää ja ärsyttää.

Takakannen teksti vakuuttaa, että Pariisi Ranska on yksi kestävimmistä Euroopassa kirjoitetun amerikkalaisen kirjallisuuden klassikoista. Kun kirjoittaa tarpeeksi lapsellisesti, tekstistä tulee suurta taidetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu