Varo kiinalaista – hän voi höynäyttää
Kun tapaat kiinalaisen, ole varovainen. Hän voi höynäyttää sinua. Kiinan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Yu Hua on kirjoittanut kirjan, jossa hän muutaman avainsanan avulla selittää Kiinan valtavaa muutosta (Kiina kymmenellä sanalla, Aula & Co).
Yksi kiinnostavimmista sanoista on hu you, jonka kirjan suomentaja Rauno Sainio on kääntänyt höynäytykseksi.
Sanalla on monia merkityksiä. Höynäytys tarkoittaa suurentelua, hölynpölyä, epärehellisyyttä ja valehtelua. Lisäksi se kirjailijan mukaan sisältää ivan, pilkan, katteettomien lupausten ja opportunismin vivahteita. Höynäytys ”muuntautuu ja muodostaa uusia kantoja kuin influenssavirus”.
Yu Hua kirjoittaa, että tämän päivän Kiinassa höynäytyksestä on tullut kielen äkkirikas nousukas, joka on kohonnut yhtä korkeaan asemaan kuin jäljitelmä. Jäljitelmistä taas suomalaiset muistavat parhaiten Nokian matkapuhelimet, joiden nimi oli lähellä alkuperäistä, Nokir. Pahaa-aavistamattomalle kiinalaiselle kuluttajalle Nokir meni täydestä kuin väärä raha.
Kirjassa on uskomattomia höynäytystarinoita. Ne ovat uskottavia tarinoita, koska ne kirjoittaa kiinalainen omasta yhteiskunnastaan, ellei hän sitten ole halunnut höynäyttää meitä kaikkia.
Kirjailija on kuitenkin tosissaan. Hänen mielestään höynäytyksen nopea nousu heijastelee moraalin rappeutumista ja arvomaailman sekasortoa kiinalaisessa nyky-yhteiskunnassa:
”Höynäytyksen suosion pitäessä pintansa on selvää, että elämme epärehellisessä yhteiskunnassa, jossa moraaliset periaatteet ovat monin paikoin joutaneet romukoppaan.”
Kun ulkomaiden johtajia saapuu Kiinaan valtiovierailulle, kiinalaiset sanovat, että ”he tulevat höynäyttämään meitä”. Kun taas Kiinan johto matkustaa ulkomaille, sanotaan, että ”he lähtevät ulkomaalaisia höynäyttämään”. Myös liikemiehet ja tiedemiehet ovat kuulemma kovia höynäyttämään tavallisista ihmisistä puhumattakaan.
Joku on höynäyttänyt itselleen kaverin, monet miehet ja naiset taas ovat höynäyttäneet sinisilmäisiä rakastumaan itseensä. Kiinassa höynäytellään niin isoissa kuin pienissä asioissa.
Yu Hua pelkää, että kun höynäytys on kiistaton osa ihmisten elämäntapaa, jokainen yksittäinen ihminen ja jopa koko Kiina voi lopulta päätyä ilmiön uhriksi:
”Höynäyttäjä saattaa loppujen lopuksi tulla höynäyttäneeksi itseään tai – kiinalaista sananlaskua lainatakseni – kohottaneeksi kivenmurikan vain murskatakseen sillä oman jalkansa.”
Yu Hua yhdistelee taidokkaasti omia kokemuksiaan laajempiin yhteyksiin. Hän on yllättävän suorasukainen kritiikissään. Kun on lukenut kirjan, kiinalaisia alkaa tarkkailla uusin silmin.
Eikä tarvitse olla kummoinenkaan salaliittoteoreetikko, kun alkaa jo epäillä, että kiinalaiset ovat höynäyttäneet koko maailmaa esimerkiksi koronaviruksen yhteydessä.
Koko kaikki elämä on pelkkää höyhötystä, miksi sitten kiinalaisten elämä olisi jotain muuta? Vain nopeat elävät, sananlasku pitää sisällään opetuksen varoa laiskuutta. Mikä onkaan paras keino laiskan saadan tuloksia itselleen, kuin höynäyttää hyväuskoinen korppi tipauttamaan oma juusto suustaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä muotoilukin pätee?
”Varo poliitikkoa – hän voi höynäyttää”
Mörköjä löytyy kaikkialta mistä haetaan.
Niin Kiinassa kuin ex-Neuvostoliitossa valehtelu ja hämääminen hioutuivat ja iskostuivat rahvaan syvissä riveissä, kun kommunistipomoille piti syöttää sitä tarinaa mitä halusivatkin kuulla.
Oli syntynyt itämainen käytäntö totuuden kustannuksella.
Yhteiskunnallinen läpinäkyvyys jäi epätotuuksien muurin taakse.
Samantyyppinen totuuden inflaatio etenee kaikkialla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinalainen juttu, pätee jos pätee.
Ilmoita asiaton viesti
”Kiinalainen huijaa aina” on yleinen sanonta länsimaalaisten keskuudessa, jotka paikan päällä asuen ovat asiaan perehtyneet.
Ei tässä mitään uutta ole. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että kiinalaiset ovat taitavampia ”höynäyttämään” kuin länsimaalaiset. He osaavat pelata peliä silloinkin, kun vastapuoli ei ole edes tietoinen siitä, että jokin peli on käynnissä. Ja lisäksi he ovat siinä pelissä älykkäitä.
Ilmoita asiaton viesti
Me eri puolilla maailmaa kentällä pitkään toimineet tiedämme varsin hyvin kiinalaisten tavat. Ne eroavat eurooppalaisten tavoista monessa mielessä, mutta myös tuossa rehellisyyden ja höynäytyksen mielessä. Siinä missa muslimit savat valehdella tarvittaessa vääräuskoiselle niin kiinalainen saa höynäyttä ketä tahansa, omiaankin kun raha ja status ovat kyseessä. Ainoa mitä he eivät saa höynäyttää ovat esi isänsä ja kansalliset uskomuksensa kuten aaveet joiden vangitsemiseksi rakennuksissa ja temppeleissä on ne ylöspäin sojottavat terävät kulmat.
Kyllä muutkin höynäyttävät mutta Kiinassa se on kansallinet ominaisuus ja siksi heidän kansaan toimivien on siitä oltava tietoisia ja otettava se huomioon.
Ilmoita asiaton viesti
Tapsin Vietnamissa Kambodzassa vuosia asuneen ranskalaisen, joka totesi yks`kantaan; ”Länsi ja itä eivät kohtaa koskaan.” Puhe oli yleisistä elämäntavoista, uskonnosta ja kulttuurista. Tuollaista ”kulttuurikuilua” saattaa ilmetä muidenkin vahvojen kulttuurien suhteessa esim. länsimaiseen kulttuuriin.
Höynäytyksestä. Olisin taipuvainen ajattelemaan, että buddhalaista uskontokulttuuria edustavissa maissa yleisesti ottaen ollaan rehellisiä (tavallinen ja rehellinen kansa) – hmm, niin, ellei rahojen lypsämistä hölmöiltä turistilta ym. sellaista vilunkia lasketa mukaan. Ja tuossahan eräät Euroopan maiden asukkaatkin ovat nerokkaita.
Ari Alsio: ”Koko kaikki elämä on pelkkää höyhötystä….” Tulee mieleen Jim Carreyn erinomaisesti näyttelemä leffa ”Valehtekija, valehtelija”. Mitä elämästämme tulisi jos aina puhuimme totta (kylläpä näytät väsyneeltä tänään ja kampauksesikin on niin ruma…). Arvosteltavan kirjan esittämässä kiinalaisessa ”höynäytyskulttuurissa” taidetaan liikkua eri tasolla, kuin arkipäivän elämää keventävät valkoiset valheet.
Kun täällä on Kiinaa ym. Aasian maita hyvin tuntevia, en malta olla kysymättä. Kaveri kertoi, että Kiinassa, Japanissa jne. suositaan tyylikkäitä, koristeltuja käyntikortteja. Tapaaminen aloitetaan ojentamalla kortti, jota kuuluu tutkia huolella, samalla keskustellaan tavallisista asioista ja pikkuhiljaa edetään asiaan. Jos liikekumppani sujauttaa kortin taskuun tutkimatta, sitä pidetään epäkohteliaana. Totta vai tarua?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo käyntikortin rooli tapaamisessa on totta juuri tuolla tavalla Japanissa, mutta ei niinkään Kiinassa, jossa käyntikorttien merkitys ylipäätään ei ole lainkaan Japanin tasolla.
Japanin ja Kiinan kulttuurit poikkeavat toisistaan hyvin paljon muutoinkin. Mitä siihen höynäytykseen tulee, niin japanilaiset eivät valehtele, kuten kiinalaiset, mutta he käyttävät hyväkseen vastapuolen hölmöyttä, laiskuutta ja tietämättömyyttä niin säälimättömästi, että länsimaalainen moraali olisi taipuvainen pitämään sellaistakin valehteluna.
Olen itse asunut ja työskennellyt viisi vuotta Japanissa ja kymmenen vuotta Kiinassa, joten näkemykseni on muodostunut aika tarkaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vastauksesta. Kaverini ei siis höynäyttänyt minua (((
Ylipäätään taitaa olla niin, että japanilainen ja kiinalainen kulttuuri eroavat toisistaan hyvinkin – kuten myös ihmiset.
Meillähän on oli joskus tapana niputtaa kaikki kinuskit, japsit ja korealaiset saman tapakulttuurin piiriin, joka ei pidä paikkaansa. Esim. eteläkorealaiset ovat hyvinkin tarkkoja siitä, että länsimaalainen ei sekoita heitä japseihin tai kiinalaisiin.
Lienenkö väärässsä ajatellessani, että Kiina elää, tai on jo aikaa elänyt murroksen aikaa. Vanha kulttuuri on murenemassa ja raha sekä menestys ovat ne arvostuksen mittarit. Ristiriita edelleen köyhemmän ja aidon maaseudun sekä kaupunkien välillä korostuu.
Ilmoita asiaton viesti