Veikkaus Finlandia-palkinnon voittajasta
Kirjallisuuden Finlandia-palkintojen voittajat julkistetaan keskiviikkona (27.11.). Kaunokirjallisuuden voittajan on valinnut kuuden kirjan joukosta Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Hän lienee jo valintansa tehnyt, ja voittaja on saanut tietoonsa ilosanoman.
Olen lukenut kaikki kuusi ehdolla olevaa kirjaa. Ennen kuin ”paljastan” kuka voittaa, kerron lyhyesti viimeksi lukemastani ehdokkaasta, Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalosta (Like 2019), jonka luin viikonloppuna.
Kun Kerrostalo ilmestyi keväällä, en sitä viitsinyt heti lukea. Epäilin, että lähiöromaaniksi määritelty kirja on julistavaa sosiaalipornoa, jota kaunokirjallisuudessa vierastan.
Ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Kuisma ei julista eikä selittele, vaan kuvaa tarkkanäköisesti, mitä lähiön betonibunkkerissa tapahtuu.
Kerrostalo on loistava romaani. Se on synkkä tarina kerrostalon arjesta, moderni Ryysyranta, joka päivittää vanhat kurjalistokuvaukset nykyaikaan.
Vaikka Kerrostalo on erinomainen romaani, luulen, että se ei voita Finlandia-palkintoa. Kaikki kuusi ehdokasta ovat palkinnon arvoisia, joten Merja Ylä-Anttila ei menetä kasvojaan, valitsee hän minkä kirjan tahansa.
Asetun nyt Ylä-Anttilan pään sisään. Hän on entinen politiikan toimittaja ja edelleen politiikan intohimoinen seuraaja. Ylen pomona hän on yksi suomalaisen yhteiskunnan tukipylväistä, enemmän konservatiivi kuin radikaali.
Ylä-Anttila pohtinee myös sitä, palkitako mies vai nainen. Naiset ovat vahvoilla. Ja naisista Ylä-Anttilan taustan takia ennakkosuosiksi nousee Sylvi Kekkosen elämästä kertova Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (WSOY).
Loppusuoralle toiseksi ehdokkaaksi taistelemaan voitosta Venhon kanssa saattoi pinnistää JP Koskisen Tulisiipi (Like). Aihe kiinnostaa poliittisen historian harrastajaa ja suomalaisten kohtalot Stalinin vainoissa koskettavat yhä. Uusia selvityksiä kaipaillaan. Eikä unohdeta: Koskisen kirja on vaikuttava.
Sellainen kuriositeetti pitää vielä mainita, että Ylä-Anttila on syntynyt Hämeenlinnassa, ja JP Koskinen asuu nykyisin Hämeenlinnassa. Tuskin se kuitenkaan valintaan vaikuttaa.
Näillä saatesanoilla veikkaan, että kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saa tällä kertaa Johanna Venho ja Ensimmäinen nainen. Todennäköisyys on suuri, että veikkaus menee pieleen, ja jos niin käy, kannan häpeän taakan ylpeästi harteillani.
Ja muistettakoon vielä itsestäänselvyys. Nyt ei valita Suomen parasta romaania, vaan voiton vie Merja Ylä-Anttilan mielestä paras kirja kuudesta ehdokkaasta.
Oheisen linkin takaa löytyvät kaikki ehdokkaat. Palkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa: https://kirjasaatio.fi/kaunokirjallisuudenfinlandia
”Epäilin, että lähiöromaaniksi määritelty kirja on julistavaa sosiaalipornoa, jota kaunokirjallisuudessa vierastan. Ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi.”
Ei Kerrostalo ehkä julistavaa sosiaalipornoa ollut, mutta itse en pitänyt romaanin kuvausta lähiöelämästä kovin realistisena. Yhteen taloon tai kortteliin oli kasattu vähän liikaa ongelmia, että se ainakaan itähelsinkiläisestä näkökulmasta olisi vaikuttanut aidolta Suomelta. Siksi yllätyin, kun kirja löytyi ehdokaslistalta.
Ilmoita asiaton viesti
Kieltämättä näin. Realistista tai ei, tämähän onkin kaunokirjallisuutta eikä dokumenttia. Hyvin Kuisma kirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vierastan vedonlyöntiä ja siksi tyydyn peesaamaan Jorma Mellerin aavistusta Johanna Venhon suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taidan tukeutua tilastomenetelmään ja silloin käteen jää Statovski ja Bolla.
Luultavasti melko salonkikelpoinen noin valintana.
Ilmoita asiaton viesti
Bolla tuli ja voitti onnittelut Veikko Huuska.
Ilmoita asiaton viesti
Se oli kyllä odotettavissa. Statovcin kaikki kolme romaania ovat olleet erinomaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Bolla on mielestäni yksi merkittävimpiä Finlandia-palkinnon saaneita romaaneja, samaa sarjaa kuin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, Sofi Oksasen Puhdistus ja Rosa Liksomin Hytti nro 6. Mutta monesti ehdolla on ollut romaaneja jotka olisivat ansainneet palkinnon mutta ohi on mennyt, esim. Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet, Riikka-Ala-Harjan Maihinnousu ja Christer Kihlmanin Gerdt Bladhin tuho.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen romaani se on, kirjoitin siitä jo 24.8. tänne Vapaavuoroon:
Bolla on ehkä helpommin sulava kuin lievästi kokeellinen ja kummallinen Kissani Jugoslavia, mutta kielen kirkkaus, jopa runollisuus, on entisellään: ”Jospa olisikin niin, kysyin itseltäni toisinaan, ettei häntä koskaan ollut olemassakaan, että hän oli taivas jonka rakensin, jumala palavan metsän keskellä”.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/279966-eika-minun-tarvitse-haveta-mitaan/
Ilmoita asiaton viesti