Venäläistä sodankäyntiä ennen ja nyt

Ukrainan sodan aikana on kauhisteltu venäläisten sodankäyntitapoja. On pommitettu surutta siviilikohteita, kuten kerrostaloja, kouluja ja sairaaloita, on ryöstetty ja raiskattu.

Jälleen kerran on todettava, että ei mitään uutta auringon alla. Tekniikka kehittyy, mutta tavat ovat entiset.

Olen lueskellut viime päivinä Kustaa H. J. Vilkunan tietokirjaa Paholaisen sota (Teos 2006), joka kertoo Suuresta Pohjan sodasta. Se käynnistyi marraskuussa 1700, kun venäläiset hyökkäsivät Raja-Karjalaan. Sota jatkui aina vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhaan saakka.

Elettiin isonvihan aikoja.

Vilkunan kirjaa lukiessa tulee monta kertaa mieleen nykyinen Venäjä. Putinin tavoin Venäjän hallitsijat leimattiin 1700-luvulla kaikkialla Euroopassa tyranneiksi.

Venäjää kutsuttiin hirmuhallitsijoiden maaksi, jossa oikeutta ei tunnettu ja jossa yhteiskuntaelämä rakennettiin kaikkinaisen laittomuuden varaan.

Venäläisten tavat tunnettiin sotatantereillakin. Sotilaat välttivät viimeiseen asti oman veren vuodattamista, mutta janosivat sitäkin enemmän rahvaan verta.

Suuren Pohjan sodan käännekohdaksi muodostui Napuen taistelu Isossakyrössä 19.2.1714. Se on yhä Suomen sotahistorian verisin päivä. Venäjä löi Ruotsin joukot melkein viimeiseen suomalaiseen mieheen asti. Alkoi isoviha.

Taistelun jälkinäytös oli Vilkunan mukaan osa suurempaa suunnitelmaa, Pohjanmaan totaalista hävittämistä, johon oli olemassa Pietari Suuren käsky.

Pohjanmaan rannikko oli hävitettävä sadan kilometrin leveydeltä erämaaksi. Etelä-Pohjanmaan pitäjiä ja Vaasan kaupunkia tuhottiin ja ryöstettiin estoitta.

Etelä-Pohjanmaalla oli meneillään vainolaisen voitonjuhla, jonka tarkoituksena oli suistaa maakunta ikuiseen kurjuuteen, Vilkuna kirjoittaa.

Ensin tapettiin miesväki Isossakyrössä, sitten edettiin Vaasaan ja muualle maakuntaan ”tappamaan, polttamaan, kiduttamaan ja piiskaamaan sekä ryöstämään omaisuuksia”.

Venäläisten brutaalilta väkivallalta ei säästynyt kukaan: eivät papit, harmaahapsiset ukot, odottavat äidit eivätkä lapset.

Tsaarin käsky vaati ottamaan laajalta Pohjanmaalta kaikki lapset ja nuoret orjiksi sekä tappamaan aikuiset. Käskyn mukaan koko Pohjanmaa oli poltettava erämaaksi.

Eräiden arvioiden mukaan 400 000:n asukkaan Suomesta vietiin Venäjälle jopa 30 000 naista ja lasta myytäviksi. Vaaleaihoiset orjat kiinnostivat Turkkia, Persiaa ja Intiaa myöten.

Jo paikan päällä Suomessa orjakauppa kävi kuumana, kun rivimiehet myivät sieppaamiaan lapsia upseereille.

Paholaisen sota on täynnä inhorealistisia väkivallan kuvauksia, joita lukiessa alkaa yököttää. Julmimpia kidutustapoja en kehtaa tässä toistaa.

Ihmisiä poltettiin ja savustettiin ja joskus leivinuuniin työnnettiin pää, toisinaan jalat edellä. Sitten ”uuninkurkkuun” sytytettiin tuli.

Kuumuus oli sietämätön, kidutettava hikoili kauttaaltaan ja monesti vaatteet paloivat. Jos seurauksena ei ollut kuolema, niin ainakin paha vammautuminen.

Isonvihan jäljet näkyvät tänäkin päivänä. Venäläisten maine meni ja ryssittelystä tuli pysyvä käytäntö Suomessa. Yli 300 vuoden jälkeen perinne elää yhä.

Isoviha kuuluu Suomen historian synkimpiin vaiheisiin. Suuri Pohjan sota oli myös yksi lenkki siinä ketjussa, joka teki lopun Ruotsin suurvallasta.

Tiedämme, että Ukrainassa nyt sotiva Putin tuntee hyvin maansa historian. Sekin tiedetään, että Putin ihailee Pietari Suurta ja saattaa jopa samaistua tämän sotilaallisiin valloituksiin.

Omilla sotaretkillään Putin tavoittelee samaa kuin Pietari Suuri, joka nosti sotimalla Venäjän uudeksi eurooppalaiseksi imperiumiksi. Jäljet pelottavat.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu