Vihaako Arto Luukkanen Putinia?

Haastattelin joskus 1980-luvulla professori Osmo Jussilaa, jota syytettiin samoihin aikoihin neuvostovastaisuudesta. Jussila piti syytöksiä hassuina ja sanoi, että hänen, historiantutkijan, leimaaminen neuvostovastaiseksi on yhtä mieletöntä kuin syyttää geologia kallionvastaiseksi.

Jussila (1938-2019) tutki erityisesti Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa. Kuten tiedämme, 1970- ja -80-luvuilla oli yleinen tapa leimata ihmisiä neuvostovastaisiksi.

Jussilan tapaus tuli mieleen, kun luin Arto Luukkasen uuden kirjan (Suomi hajoavan imperiumin sylissä, Otava 2019), jossa hän kertoo, miten vanha kommunisti, Vasemmistoliiton ex-kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä kysyi Kirjamessuilla: ”Miksi sinä Arto vihaat Putinia niin paljon?”

Ajatus, että tutkijan pitäisi rakastaa tai vihata jonkin maan johtajaa, on hullunkurinen. Vakavasti otettava tutkija suhtautuu asioihin ja henkilöihin viileästi.

Miten on Luukkasen laita? Läpäiseekö hän viha-rakkaus -testin? Tässä hänen vihasta ja rakkaudesta vapaa näkemyksensä siitä, miten tähän on tultu Putinin Venäjällä:

”Luotiin neuvostotyylinen henkilökultti uudelleen: median spin-tohtorit muovailivat kuvan maskuliinisesta johtajasta, jolla oli mieskuntoa maan johtamiseen. Luotiin image uudesta johtajasta, joka ratsasti hevosella ilman paitaa, sukelsi muinaisia kreikkalaisia saviruukkuja ja lennätti harvinaisia haikaroita turvaan.”

Putin on muuttunut. 2000-luvun alun ujosta ja uudistusmielisiä kuuntelevasta miehestä on vain muisto jäljellä. Putin korostaa nyt kuria ja järjestystä, ei kuuntele uudistajia eikä järjestelmä siedä kritiikkiä. Venäjä on jämähtänyt paikalleen.

Kurin takaa Putinin hallinto, joka perustuu hänen perustamaansa sekurokratiaan, turvallisuusmiesten, henkivartijoiden ja sotilastaustaisten henkilöiden systeemiin. Ensin sekurokratia sai vallan, sitten se kahmi itselleen myös taloudellisen mahdin. Korruptio kukoistaa. Se herättää kasvavaa kritiikkiä.

Venäjä on kuin vainoharhan vallassa. Kysymys alati vaanivasta uhasta onkin Luukkasen mielestä avain uuden Venäjän ymmärtämiseen. Maailma on täynnä todellisia tai kuviteltuja uhkia, joita pitää torjua kaikin keinoin, jopa myrkyttämällä. Luukkanen puhuu valtiollisesta terrorista, joka on osa Venäjän ulkopolitiikkaa.

Sekurokratian ja Putinin kauhukuva on katujen vallankumous. Luukkanen tuntuukin uskovan, että Putinin Venäjä on hajoava imperiumi, joka on jo sortumisen partaalla. Se pysyy pystyssä vain kovin ottein.

Putinin koventuneet puheet ovat Luukkasen mielestä merkki siitä, että valta on menettämässä otettaan ihmisistä. Venäjän kaduilla muhii muutos.

Kukaan ei osaa tarkkaan sanoa, mihin suuntaan Venäjä kehittyy. Luukkasen mielestä vasta Putinin lähdön jälkeen voi tapahtua radikaali järjestelmän muutos. ”Myös konservatiiviseen ja stalinistiseen suuntaan.”

Arto Luukkanen on ristiriitainen persoona, jolla on monta roolia. Hän on perussuomalainen poliitikko, riitaa haastava blogisti, pappi, teologian tohtori ja yliopistonlehtori, romaanikirjailija ja hänellä on jopa oma televisio-ohjelma Alfa-tv:llä. Joskus on vaikea suhtautua häneen vakavasti otettavana historiantutkijana.

Jos heittää ennakkoluulot syrjään, huomaa, että Luukkanen on ihan pätevän tuntuinen tutkija. Hän kirjoittaa lukukelpoisia kirjoja eikä hän Putinia vihaa, jos ei rakastakaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu