Vihaisen miehen kirjasota
Kirjailija Antti Hurskainen, 34, on hyvin vihainen. Hän vihaa mitä erilaisimpia asioita. Viha merkitsee hänelle ryhtiä. Ilman vihaa hän ei kadottaisi pelkästään karaktääriään vaan myös selkärangan ja muut luut.
Hurskainen tarvitsee vihaa, kun hän kirjoittaa. Hän vihaa kriitikkoa, joka on loukannut häntä. Hän vihaa keskinkertaisia kirjailijoita, jotka kerjäävät huomiota. Hän vihaa jopa kirjaston hissin lempeää kuulutusääntä.
Hurskaisen vihapuheet on poimittu hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan (Kuihtuminen, Siltala 2021). Kuihtumisen sanotaan kuvaavan kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi.
Hurskaisen teos on yhdistelmä autofiktiota, esseetä ja perinteistä romaania. Kustantaja on määritellyt sen romaaniksi. Lähtekäämme siitä, että minä-kertoja on esseisti Hurskainen itse.
Romaanin ainekset kirjassa ovat löysät ja ikään kuin täytteenä Hurskaisen vimmaiselle tekstille suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta. Surkeaa on, jos miestä uskoo.
Juuri ennen romaanin ilmestymistä julkaistiin Suomen Kuvalehdessä Hurskaisen laaja essee, jossa hän valitti, että kirjakohut uhkaavat kadota Suomesta. Kirja tarvitsee sotaa, hän julisti ja tarkoitti kirjasotaa.
Kuihtuminen on hyvä yritys provokaatioksi. Kirjasodan aineksia siinä ei kuitenkaan ole. Joku Hurskaisen kollega voi pahoittaa mielensä, mutta ei sen kummempaa.
Hurskainen kysyy, miten keskinkertaiset mitättömyydet jatkavat petoksensa kanssa: ”Miten nukut yösi, Karo Hämäläinen? Yhtä hyvin kuin Riikka Pulkkinen? Kai Sinikka Vuolan ja Essi Tammimaan kirjailijaidentiteetit ovat vahvoja. Riittääkö Juha-Pekka Koskiselle se, että julkaisee vuodessa kymmenen kirjaa? Hänen ammattinimikkeensä on sama kuin Franz Kafkan.”
Kirjailijat somessa nostattavat näppylöitä Hurskaisen herkälle iholle. Hän ilakoi, miten rantakuntoinen kirjailijakaksikko lupasi seuraajilleen, että myöhemmin tänään höpötellään Instagramissa synkistä asioista, tulkaa mukaan.
Tommi Kinnunen tarjoilee Hurskaisen mielestä Twitterissä tuokiokuvia luovan mutta vastuullisen miehen arjesta kirjojen myyntiä stimuloivalla tavalla: ”Lukeva Suomi läähättää ja saa menestyskirjailijan puujalkavitseistä voimaa. Ehkä Kinnunen nyrkittää öisin kissaa, jotta jaksaa aamulla taas olla hyvä.”
Hurskaisen resepti: olemalla olematta Kinnunen tai Koskinen pääsee jo pitkälle. ”Siedän luteita ja hellejaksoja paremmin kuin ammattikuntani enemmistöä.”
Kun kirjailija kaipaa kirjasotia, mitä hän lopulta kaipaa. Ainakin huomiota hän haluaa samaan tapaan kuin parjatut some-aktiivit. Lukijat tuskin kirjasotia haikailevat.
Taistelu huomiosta on kova. Valtakunnallisen uutiskynnyksen kirjailija ylittää vain harvoin, todennäköisimmin tempaisemalla, kuten Hurskainen kirjoittaa.
Jos pyytää kymmentä kirjailijaa lausumaan mielinovelliaan päälläseisonnassa, media vyöryy paikalle. Hurskaisen kuvitelman mukaan Helsingin Sanomat antaa aiheelle kaksi sivua hyvien kuvien ansiosta. Yleisradion pääuutislähetyksen ankkuri Piia Pasanen taas vaikuttaa tyytyväiseltä, kun ”kirjallisuus tavoittaa uusia yleisöjä”.
Jännä juttu, että uskonsa kirjallisuuteen ovat Antti Hurskaisen ja Juha Seppälän tavoin menettäneet enimmäkseen ne, jotka kirjoja kirjoittavat. Itse uskon kirjoihin: ne ovat mitä parhaita ajantappoaseita.
Kirjan loppupuolella Hurskainen alkaa pehmetä ja viha laantuu. Nuori mies haikailee vanhoja, hyviä aikoja: ”En usko rakkauteen enkä lopulta vihaankaan. Olen uskonut kirjojen kirjoittamiseen, se oli hyvää aikaa.”
Kuihtuminen on Antti Hurskaisen tapa kerjätä huomiota. Viinaa juodaan ja autolla ajetaan kännissä, yksi vanhus pannaan pakastimeen. Usein tekstistä paistaa läpi tekorankka poseeraus.
En sano enempää, jotta en saisi kirjailijan vihoja niskaani. En viitsi ylenmäärin kehuakaan, kun tiedän, että kirjailijan mielestä ihasteleva huokailu on ikävintä lukijapalautetta.
Olen samaa mieltä kuin Antti Hurskainen, että ainoa kunniallinen tapa menestyä olisi kirjoittaa äärimmäisen hyvin. Sen ehdon Hurskainen täyttää omalla tavallaan.
Iholle menevä kritiikki on minun makuuni. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Tuota Antti Hurskaisen vähemmän hurskaalta tuntuvaa kirjaa voisi kirjakaupassa vilkaista ja haukata makupalan. Jos mausteet olisivat kohdallaan, voisin kysäistä sitä kirjastosta. Tilausjono ei ehkä olisi kovin pitkä. Vaikka mistä sen tietää, kun ei ole vielä päässyt maistelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen samaa mieltä kuin Antti Hurskainen, että ainoa kunniallinen tapa menestyä olisi kirjoittaa äärimmäisen hyvin.”
Vähässäpä ovat Hurskaisen (ja Mellerin) kunnialliset ihmiset.
Seuraavan muotoilun voisin jo itsekin allekirjoittaa: ainoa kunniallinen tapa menestyä kirjailijana olisi kirjoittaa äärimmäisen hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Asiayhteydestä käy hyvin selville, että tässä tarkoitetaan nimenomaan kirjailijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen siinä käsityksessä, että kirjailijan katse ja mieli pyrkii tavoittamaan 360 astetta elämän ilmiöistä, so. asiayhteys on koko universumi.
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohan se on jotenkin rajata, ellei halua kirjoittaa sellaisia mötiköitä kuin Päättymätön riemu tai Odysseus.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se, että kirjailijan katse ja mieli pyrkii tavoittamaan 360 astetta elämän ilmiöistä tarkoita sitä, että tämä olisi yhden kirjan sisältö.
Vaan sitä, että kirjailija ei lähtökohtaisesti a priori sulje mitään aihetta pois.
Viitekehys on koko universumi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ainakin itse pidän huoneentaulunani Mannerin vastausta toimittajan kysymykseen mikä hänen mielestään on kirjailijan velvollisuus: täytyy kirjoittaa niin hyvin kuin osaa ja uskaltaa. Niinhän se on, ei kirjailijalla muita velvollisuuksia ole, ellei hän itse niitä itselleen aseta. Kukaan muu ei voi niitä asettaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa mielenkiintoinen kirjaesittely! Kiinnostuin minäkin tästä herrasta ja kun kustantajana on vielä itse Siltala, niin ei se kirja kovin huono voi olla.
Muuten tuo lause ”tekorankka poseeraus” on huono mainos kirjalle🤔 Sitä en juuri kestä.
Eikä kirjan lukeminen pelkästään ajantappona ole minulle koskaan sopinut. Lopetan lukemisen heti, jos se siltä tuntuu – Eli on ajansyöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos taas arvostelusta! Tämän perusteella en harkitsekaan haaskaavani aikaa kyseisen kirjan lukemiseen.
Ilmoita asiaton viesti