Vihan hallinnasta ja mielen tyyneydestä

Kun korona ahdistaa, pinna on kireällä ja viha yltyy, apua voi hakea antiikista. Kreikkalainen filosofi Plutarkhos kirjoitti 2000 vuotta sitten mielen tyyneydestä ja vihan hallinnasta ajatonta tekstiä, joka some- ja nettiraivon aikakaudella on jopa ajankohtaisempaa kuin kirjoitushetkellä.

Juhana Torkin suomentamassa, eilen julkaistussa kokoelmassa, on antiikin taikaa (Plutarkhos: Mielen tyyneydestä, Otava 2020). Kirjanen sisältää neljä kirjoitusta: Mielen tyyneydestä, Vihan hallinnasta, Turhasta uteliaisuudesta ja Lohdutukseksi puolisolle.

Plutarkhos pohtii, miten ihminen voi vahvistaa euthymiaa eli tyyneyttä, ja miten hän kukistaa thymoksen eli kiukun purskahtelut?

Torkki päivittelee kirjan esipuheessa, miten Suomessa raivo-loppuiset yhdyssanat leviävät kuin virukset. Aina on ollut raivohulluja, jotka ovat saaneet raivokohtauksia, mutta nyt elämme uutta, entistä raivokkaampaa aikaa.

Netti- ja someraivon lisäksi on olemassa laturaivoa, rattiraivoa, naapuriraivoa, jonoraivoa, eläkeraivoa, koirankakkaraivoa, ostoskärryraivoa, koronaraivoa. Vanhassa suomessa raivo tarkoitti kalloa, josta tulee mieleen takaraivo. Sillä taas ei ole mitään tekemistä vihan kanssa.

Vihaisille ihmisille Plutarkhoksella on hyviä neuvoja: ”Ensimmäinen keino kukistaa tyrannin kaltainen vihantunne on se, ettei suostu ja tottele, kun se käskee karjumaan, näyttämään hirmuiselta ja lyömään rintaansa, vaan pysyy rauhallisena eikä pahenna tunnetta, kuten ei sairauttakaan, remuamalla ja huutamalla.”

Filosofin mielestä usein riittää, että on itse hiljaa eikä ole loukkausta huomaavinaan. Hän lainaa Sapfoa: ”Kun viha leviää rinnassasi, pidä kurissa räksyttävä kielesi.”

Kun pinna on kireällä, Plutarkhos kirjoittaa yksinkertaisen reseptin, jonka mukaan levollinen pohdinta ja itsensä hillitseminen auttavat asiaa.

Monelle vihaiselle nettikirjoittajalle tekisi hyvää Aku Ankasta tuttu keino, joka tunnettiin jo antiikin aikana. Vihan iskiessä höyrypäätä viilennettiin kaatamalla vesilasi päähän.

Ärhäkkää nettikirjoittelijaa Plutarkhos muistuttaa: ”Osaat kyllä panna sekaisin ja tuhota ja lyödä maahan, mutta pystyttäminen, pelastaminen, säästäminen ja kestäminen kysyvät lempeyttä, armollisuutta ja itsehillintää… Pistäminen ja pureminen on muurahaisten ja paarmojen hommaa.”

Itsehillinnän mallia antoi kuuluisa sotapäällikkö Antigonos, jota sotilaat herjasivat hänen telttansa lähellä luullen, ettei hän kuule solvauksia. Antigonos työnsi sauvansa ulos teltasta ja sanoi tyynesti: ”Voisitteko siirtyä jatkamaan moittimistani hiukan kauemmas!”

Plutarkhoksen tekstit ovat enimmäkseen konkreettisia ja käytännönläheisiä. On hämmästyttävää, miten ajankohtaisilta ne edelleen tuntuvat. Niissä on tiettyä kauneutta, kuten Torkki kirjoittaa ja siteeraa Alvar Aaltoa: kaunista on se, mikä vanhenee kauniisti.

Pitkässä esipuheessaan Torkki selittää Plutarkhoksen tekstien ajankohtaista osuvuutta nykyaikaan oikein sormella osoittaen. Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta Torkin esittely taustoittaa ansiokkaasti filosofin tekstejä, toisaalta vie lukijalta oman oivalluksen ilon. Jotain olisin halunnut keksiä itsekin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu